Epätyypillinen masennus

Kirjoittanut ja tarkastanut psykologi Valeria Sabater

Viimeisin päivitys: 21 joulukuuta, 2022

Nimestään huolimatta epätyypillinen masennus on oikeastaan melko tyypillinen. Se on samankaltainen kuin kliininen masennus, mutta tästä erityisestä sairaudesta kärsivät potilaat kärsivät epätavallisista oireista. He voivat esimerkiksi reagoida positiivisesti ympäristöönsä sekä omata hyvän ruokahalun, mutta tuntea kätensä ja jalkansa raskaiksi.

Psykologit käyttivät kliinistä termiä tälle sairaudelle ensimmäistä kertaa 50-luvulla. Sitä käytettiin aluksi epävirallisesti kuvailemaan masennuksesta kärsiviä potilaita, jotka eivät reagoineet tavallisiin masennuslääkkeisiin. Jouduttiin tekemään lisäanalyyseja ja tutkimuksia, jotta voitiin selvittää näiden potilaiden väliset yhteiset tekijät sekä mistä sairaudessa oli tarkalleen ottaen kyse.

Ensimmäisenä havaittiin, että nämä potilaat kokivat kipua käsissä ja jaloissa. He sanoivat liikkumisen olevan vaikeaa, koska heidän raajansa tuntuivat raskailta. Psykologit huomasivat myös, että potilaat osoittivat kliinisen masennuksen epätyypillisiä merkkejä ja oireita, kuten hypersomniaa (liikaunisuutta) tai hyperfagiaa (ylensyöntiä).

Havaittiin myös, että potilaiden oireet pahenivat päivän aikana. Aamulla he saattoivat reagoida kohteliaisuuksiin, nauttia muiden ihmisten seurasta sekä reagoida positiivisesti tiettyihin ärsykkeisiin. Iltapäivällä asiat muuttuivat. Tiedon keräämisen jälkeen ja nämä yleiset oireet löydettyään tutkijat nimesivät tämän erityisen sairauden “epätyypilliseksi masennukseksi”.

Uusien lääkkeiden luomisesta tähän kyseiseen sairauteen tuli siitä lähtien paljon helpompaa. Monet mielenterveysalan asiantuntijat uskoivat myös, että epätyypillinen masennus vastaa melkein 20 % kaikista masennustapauksista. On myös tärkeää kehittää psykologinen ja farmakologinen lähestymistapa, joka on juuri tälle sairaudelle räätälöity. Tutkitaan tätä hieman tarkemmin.

Epätyypillinen masennus: ominaisuudet ja oireet

Jonathan R. T. Davidsonin Kalifornian yliopistossa tekemä tutkimus osoittaa, että epätyypillisen masennuksen yleisimmät oireet ovat biologisia tai vegetatiivisia. Muut tutkimukset tulivat samankaltaisiin tuloksiin. Epätyypillinen masennus saa potilaat valittamaan fyysisistä vaivoistaan enemmän kuin mistään muusta. He ovat usein uupuneita ja heistä tuntuu siltä, kuin heidän kehonsa pettäisi heidät.

Tämä on yksi syy siihen, miksi tämän sairauden diagnosointi on niin vaikeaa. Saatat ajatella, että olet vain tehnyt liikaa töitä, olet yliväsynyt tai et syö ja liiku tarpeeksi. DSM-5-luokittelujärjestelmä kuitenkin kuvailee epätyypillistä masennusta itsepintaiseksi sairaudeksi. Se tarkoittaa sitä, että jos et hae apua, tulee henkinen terveytesi kärsimään.

Mitkä ovat tämän psykologisen sairauden tavanomaisimmat ominaisuudet? Tarkastellaan niitä nyt.

Mieli reagoi positiivisiin ärsykkeisiin

Yksi kliinisen masennuksen (tai dystymian) ominaisuuksista on kyvyttömyys reagoida positiivisiin tilanteisiin tai ärsykkeisiin. Kliinisestä masennuksesta kärsivillä ihmisillä on vakavia ongelmia kokea minkäänlaista iloa tai onnea. Epätyypillisestä masennuksesta kärsivät yksilöt puolestaan kokevat positiivisia hetkiä, kun he näkevät jonkun rakastamansa ihmisen tai kuulevat ylistystä tai rohkaisevia sanoja.

Ahdistus, hermostuneisuus, levottomuus ja epäluottamus

Epätyypillinen masennus liittyy myös suuresti muihin sairauksiin, kuten ahdistukseen ja jopa kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön. Sen seurauksena yleisimpiä oireita ovat hermostuneisuus, yliherkkyys, jatkuva tunne siitä että jokin menee pieleen ja niin edelleen.

Epätyypillisestä masennuksesta kärsivien potilaiden on niin ikään vaikea ylläpitää onnellista ja vakaata suhdetta. Heidän on vaikea luottaa muihin ihmisiin, he ovat erittäin herkkiä kritiikille ja he pelkäävät petosta tai hylkäystä.

Lyijyhalvaus

Lyijyhalvauksella viitataan raajojen raskaaseen tunteeseen, jonka mainitsimme tämän artikkelin alussa. Lyijyhalvauksesta kärsivät ihmiset tuntevat voimakasta väsymystä tai jopa kipua käsissä ja jaloissa, mikä vaarantaa heidän liikkuvuuteensa.

Hypersomnia

Liiallinen nukkuminen on toinen epätyypillisen masennuksen merkki. Nukut liikaa, otat päiväunia, heräät myöhään aamulla ja sinun on vaikea saada asioita tehtyä töissä. Sillä ei ole merkitystä, kuinka paljon nukut, sillä tunnet olosi jatkuvasti väsyneeksi. Lepo ei tuo sinulle lisää energiaa tai saa oloasi tuntumaan vahvemmalta.

Suuri ruokahalu

Ahdistus ja hermostuneisuus johtavat yleensä melkein jatkuvaan hyperfagiaan. Silloin olet nälkäinen kaiken aikaa ja syöt pakonomaisesti.

Mitä hoitokeinoja epätyypilliseen masennukseen on olemassa?

Cristanchon, O’Reardonin ja Thasen (2012) mukaan epätyypillinen masennus on yleensä kroonista ja sitä esiintyy tavallisimmin naisilla ja nuorilla ihmisillä. Samaan aikaan kyseessä on yleisin masennustyyppi, jota terveysalan ammattilaiset hoitavat sairaalan ulkopuolella. Jos kärsit epätyypillisestä masennuksesta, etkä saa siihen hoitoa, voivat seuraukset olla melko vakavat. Se pitää paikkansa erityisesti silloin, kun siihen liittyy muita sairauksia, kuten ahdistusta tai kaksisuuntaista mielialahäiriötä.

Paras lähestymistapa hoitoon riippuu todella jokaisen potilaan henkilökohtaisesta tilanteesta. Monet epätyypillisestä masennuksesta kärsivät naiset esimerkiksi tarvitsevat myös apua syömishäiriön, kuten bulimian kanssa. Hyvän psykologisen terapian ja oikeanlaisen lääkityksen kanssa potilaat voivat kuitenkin huomata merkittävää kehitystä.

• Kognitiivinen käyttäytymisterapia saa potilaat työskentelemään ajatusmalllien ja käyttäytymisen välityksellä, joilla he parantavat päivittäistä sosiaalista pätevyyttään.
• Niin ikään MAOI-masennuslääkehoidon (monoaminioksidaasin estäjät) on osoitettu olevan todella tehokas epätyypillisestä masennuksesta kärsiville potilaille.

Lopuksi on tärkeää mainita vielä yksi yksityiskohta epätyypilliseen masennukseen liittyen. Tämä sairaus on paljon yleisempi kuin mitä ehkä kuvittelet, ja ihmisten on tapana sairastua siihen parikymppisenä. Varhainen havaitseminen takaa sen, että terveydenalan ammattilaiset voivat tarjota potilaalle paremman hallinnan elämästään sekä apuvälineitä ja menetelmiä, joiden avulla heistä tulee onnellisia ja itsevarmoja yksilöitä.