Enkefaliinit: välittäjäaineet, jotka lievittävät kipua
Kirjoittanut ja tarkastanut psykologi Paula Villasante
Enkefaliinin roolia kivun välityksessä on tutkittu jo yli kolmen vuosikymmenen ajan. Enkefaliinit ovat hormoneja, jotka toimivat välittäjäaineina ja auttavat hermosoluja kommunikoimaan keskenään.
Enkefaliinit ovat hormoneja, joita tuotetaan tietyillä aivojen alueilla sekä aivolisäkkeessä eli hypofyysissä. Tätä kautta enkefaliinit vapautuvat ja jakautuvat elimistön muille alueille, kuten ruoansulatuskanavaan tai lisämunuaisiin.
Endogeenisten opioidien löytäminen ja niiden merkityksen tunnistaminen aivojen toiminnassa, homeostaasissa ja neuroendokriinien säätelyssä ovat olleet yksiä modernin biologian suurista tapahtumista. Tällä tavoin sellaisten hormonien, kuten enkefaliinin, löydökset aivojen onteloharmaassa ja selkäytimessä tukevat sitä ajatusta, että nämä järjestelmät todennäköisesti osallistuvat kipuun liittyvän aistitiedon välittämiseen.
Miten enkefaliinit kehittyvät?
Opioidipeptidit ovat saaneet nimensä siitä, että ne sitoutuvat samoihin reseptoreihin joihin opioidit sitoutuvat. Lisäksi ne jakavat toisen tunnetun opioidin eli morfiinin kanssa joitakin samoja farmakologisia ominaisuuksia.
Enkefaliinit jakautuvat kaikkialle aivoihin, mutta niiden suurin kiinnityskapasiteetti löytyy keskiaivojen ja talamuksen hermopäätteissä, joissa kivun tunnetta johtavat kimput kohtaavat.
Enkefaliineja löytyy myös mantelitumakkeesta, joka taas osallistuu metabolismin hyvinvointiin, toimintamekanismiin sekä tietysti enkefaliinien ja endorfiinien tärkeimpiin vaikutuksiin elimistössä.
Enkefaliinien aminohapposekvenssi on läsnä pidemmissä peptidiketjuissa, jotka ovat peräisin aivolisäkkeestä. Myöhemmässä vaiheessa suuremmat peptidit eli endorfiinit havaittiin myös hermosoluissa. Tämän vuoksi endorfiinit ovat 12 – 100 kertaa aktiivisempia kuin enkefaliinit.
Enkefaliinien toimintamekanismi
Tutkimusten mukaan enkefaliinit estävät presynaptisesti ja postsynaptisesti kivun kaksi afferenttia eli tuovaa hermosyytä, jotka ovat tyyppiä C ja tyyppiä A. Aivan kuten opiaatit, myös enkefaliinit estävät hermostollisen aktiivisuuden, sillä ne vähentävät natriumin läpäisevyyttä.
Lisäksi enkefaliinit aiheuttavat pitkäaikaisia muutoksia solujen aineenvaihdunnassa. Näitä muutoksia ovat muun muassa:
- Muutokset tumassa sijaitsevien tiettyjen geenien deaktivoinnissa tai aktivoinnissa.
- Eksitoivien ja inhiboivien aivojen välittäjäaineiden muutokset.
Enkefaliinien vaikutukset keskushermostoon
Enkefaliinit toimivat keskushermostossa monella tapaa. Näistä muutamia mainitsemisen arvoisia ovat:
- Analgesia eli kivunlievitys
- Euforian tunne
- Pupillien pieneneminen
- Yskärefleksin laskeminen
- Pahoinvointi ja oksentelu
- Vapina (suurina annoksina)
Enkefaliinien vaikutukset sydämeen ja verisuoniin
Enkefaliinit eivät vaikuta pelkästään aivoissa, sillä niiltä löytyy myös tärkeä rooli sydämen ja verisuonten toimintaan aiheuttaen bradykardiaa eli sydämen harvalyöntisyyttä:
- Histamiinin (morfiini) vapautuminen
- Valtimon ja laskimoiden laajentuminen (ortostaattinen hypotensio)
Akupunktiopisteiden stimuloinnin tiheys ja intensiteetti liittyvät näihin vaikutuksiin, joita voidaan havaita sekä keskushermoston että sydämen ja verisuonten toiminnassa. Esimerkiksi:
- Matalan taajuuden ja korkean intensiteetin (2 – 8 Hz) ärsykkeet aiheuttavat b-endorfiinien vapautumisen hypotalamus-aivolisäke -akselin tasolla ja enkefaliinien vapautumisen aivojen ja selkäytimen tasolla. Näillä ärsykkeillä on systeeminen vaikutus ja niitä käytetään kroonisten sairauksien hoidossa. Lisäksi niillä on paikallinen vaikutus johtuen prekapillaarisfinkterin eli sulkijalihasten avautumisesta, joka parantaa paikallista mikroverenkiertoa, vähentää paikallisia halogeeniaineita (bradykiniini ja serotoniini) sekä lisää kudoksen aineenvaihduntaa.
- Korkean taajuuden ja matalan intensiteetin ärsykkeet välillä 100 – 200 Hz aiheuttavat enkefaliinin vapautumisen keskiaivoissa ja selkäytimessä. Dinorfiinia vapautuu, jos ärsykkeet ylittävät yli 500 Hz taajuuden. Näillä ärsykkeillä on segmenttinen vaikutus ja niitä käytetään akuuttien sairauksien hoidossa.
Yhteenvetona voimme todeta, että enkefaliinien vaikutuksilla niin keskushermostoon kuin sydämen ja verisuonten toimintaan on paljon tekemistä kivun kanssa: ne aiheuttavat analgesiaa eli toisin sanoen lievittävät kipua. Kyseessä on siis morfiinin kaltainen sedatiivi eli rauhoittava lääke, joka on toiminut erinomaisena löytönä kipuun liittyvissä sairauksissa.
Kaikki lainatut lähteet tarkistettiin perusteellisesti tiimimme toimesta varmistaaksemme niiden laadun, luotettavuuden, ajantasaisuuden ja pätevyyden. Tämän artikkelin bibliografia katsottiin luotettavaksi ja akateemisesti tai tieteellisesti tarkaksi.
-
Miller, R. J., & Pickel, V. M. (1980). The distribution and functions of the enkephalins. Journal of Histochemistry & Cytochemistry, 28(8), 903-917.
-
Reichlin, S. (1989). Neuroendocrinología. Wilson, J. y Williams, D. Endocrinología (7ma. ed),(pp: 770-74). Buenos Aires: Editorial Médica Panamericana.
- MULTIMED. Revista Médica. Retrieved from http://www.multimedgrm.sld.cu/articulos/2003/v7-2/12.html
-
Matamoros-Trejo, G., & Asai Camacho, M. (2013). Variación estacional de péptidos opioides en el cerebro de la rata albina.
Tämä teksti on tarkoitettu vain tiedoksi eikä se korvaa ammattilaisen konsultaatiota. Jos sinulla on kysyttävää, konsultoi asiantuntijaasi.