En aina ole tavoitettavissa - tarvitsen aikaa itselleni
Kirjoittanut ja tarkastanut psykologi Sergio De Dios González
En voi aina olla toisten tavoitettavissa, sillä tarvitsen myös “aikaa itselleni”. Minun täytyy saada kuunnella itseäni, koota rikkonaiset palaset jälleen yhteen, ja hioa teräviä särmiä.
Siitä huolimatta, että en vastaakaan viesteihisi, tai vaikka puhelimeni on äänettömällä muutamien tuntien – tai jopa päivien – ajan, en ole kadonnut maanrakoon. Olen vain tehnyt päätöksen tehdä matkaa itseni kanssa, jota olen niin kauan aikaa jo laiminlyönyt.
On hassua, että päädymme käsittelemään itseämme “roskapostin” tavoin – sitä miltei lainkaan edes huomaamatta. Me pudotamme itsemme käsittelemättömien tehtävien lokeroon, kalenterimme viimeiselle sivulle tai pienelle tarralapulle, joka hukkuu pöydällämme lojuvien papereiden joukkoon. Aina näyttää olevan jotain tärkeämpää tekemistä.
Me elämme äärettömän vaativan ja kilpailuhenkisen maailman keskellä, niinkuin varmasti jokainen meistä tietää. Meillä on niin paljon tekemistä, että päivistämme tulee kiireisiä ja uuvuttavia. Aivan kuin tämä ei jo olisi kylliksi, on hyppysissämme nyt myös jatkuva, välitön viestintä.
Elämme elämäämme sosiaalisessa mediassa, ja olemme koko ajan tavoitettavissa. Vaikuttaa siltä, että joku viesti on aina odottamassa vastausta, joku sähköposti luettavana ja kuvia tykättävänä – vaikka meitä ei se juuri silloin huvittaisikaan.
Vaikuttaa siltä, että näemme kaiken – paitsi sen, mikä on aivan silmiemme edessä. Väsynein silmin luemme toisten tarpeista, mutta emme kykene hahmottamaan omiamme… Kaikki näyttää sumealta, sydämessämme ja mielessämme kaikki on sotkeutunut yhteen suureen solmuun. Tuntuu siltä, ettei kaikki ole kunnossa, mutta emme tiedä miksi….
Olet ylittänyt rajasi, tietämättä sitä itse
Ihmiset tarvitsevat sinua, ja sinä olet siitä hyvin tietoinen. Joka päivä sinulla on kymmenen vuorta ylitettävänäsi, ja totta tosiaan, olet sen pystynyt tekemään. Kukaan ei kuitenkaan tule palkitsemaan sinua mitalein, lähestulkoon kukaan ei osaa arvostaa antautuneisuuttasi tai niitä uhrauksia, joita teet toisten ihmisten eteen.
Vähä vähältä asiat menettävät merkityksensä, ja kiinnostuksesi ihmisiin vähenee. Sinun maailmassasi ei enää soi musiikki, runot ovat kadottaneet loppusointunsa, ja taika on haihtunut. Sinä uppoat omien velvollisuuksiesi alle kuin kivi pohjattomaan kaivoon.
Toisten tavoitettavissa olemisella – tunnista ja päivästä toiseen – on salakavalasti lisääntyvät kustannukset. Tällaisella stressillä on vakavia seurauksia, jopa masennukseen asti:
- Uupumus ja äärimmäinen väsymys, joka ei häviä edes nukkumalla.
- Päänsäryt, migreeni
- Selkävaivat
- Ruoansulatushäiriöt
- Jatkuva tylsistymisen tunne, melkein kuin olisit kadottanut kaiken elämänhalusi.
- Kärsimättömyys ja ärtyneisyys
- Turhautuminen, kyynisyys, apatia, jatkuva huonotuulisuus…
Saattaa kuulostaa ironiselta, mutta tällaisessa hyper-stimuloidussa ja -vaativassa ympäristössä eläminen tylsistyttää meidät lopulta. Meiltä katoaa herkkyys omia tarpeitamme kohtaan. Meistä tulee vieraita omalle sydämellemme. Olemme haaksirikkoja Kirken saarella, jotka ovat unohtaneet missä heidän kotinsa sijaitsee.
Tänään en ole toisten tavoitettavissa – tarvitsen aikaa itselleni
Ei ole itsekästä sanoa ääneen: “juuri nyt en ole toisten tavoitettavissa, sillä tarvitsen aikaa itselleni.” Se ei satuta ketään, eikä ole välinpitämätöntä ketään kohtaan, ja elämä jatkuu silti. Siitä seuraa kuitenkin jotain upeaa: me avaamme oven tunne-elämämme eheytymiselle. Me annamme itsellemme lahjan, kipeästi tarvitsemaamme omaa aikaa ja tilaa. Suojapaikan.
Se on aivan kuin ryömisimme onton puun sisään tarttuaksemme juuriimme. Löydämme sieltä itsemme miltei sikiöasentoon käpertyneinä. Näin voimme löytää itsellemme ravintoa. Voimme vapauttaa elämää lehtiin kauniiden oksiemme kautta sekä kasvaa vapaina korkeuksia kohden, taivaita koskettaen.
Alla on muutamia ajatuksia pohdittaviksi, jotka voivat auttaa sinua pääsemään tuohon pisteeseen.
Kuinka ottaa tilanne haltuun ja huolehtia omista tarpeistamme
Tässä maailmassa, jossa koemme olevamme velvollisuuksiemme vankeina, tulisi olla paikka – pieni, erityinen kolo, joka kuuluu yksinomaan itselle. Tuo paikka on kuin pelastusvene, kun tuntuu siltä, että olemme uppoamaisillamme.
- Silloin kun koet, että ulkoiset paineet estävät sinua olemasta vapaasti oma itsesi, pysähdy ja visualisoi tuo pelastusvene. Hyppää siihen.
- On aika laatia pelastussuunnitelma. Benjamin Franklin tapasi sanoa, että “mikäli meillä ei ole pelastussuunnitelmaa jokapäiväistä elämäämme varten, olemme tuomittuja ajelehtimaan loputtomasti.”
- Tuon pelastussuunnitelman tulisi sisältää tavoitteita ja prioriteetteja (Tänään tavoitteenani on saada työni tehtyä. Tavoitteenani on välttää stressaantuminen. Tavoitteeni sisältää kaksi tuntia aikaa itselle. Työtovereiden ja sukulaisten kanssa toimeentuleminen on tänään toisarvoista).
Meidän on tehtävä itsellemme erittäin selväksi, että tulee päiviä jolloin totaalisena ja ehdottomana prioriteettinamme tulee olla aikaa itselle. Tämän selväksi tekeminen rakkaillemme ei ole missään tapauksessa itsekästä.
Puhelimemme sammuttaminen, ulkoilmaan kävelylle lähteminen, hengittäminen ja turvapaikan löytäminen omista ajatuksistamme on aito osoitus mielenterveydestä. Vaikka emme sitä ehkä uskoisikaan, itsemme huomioiminen silloin, kun “tarvitsemme aikaa itselle” – ja oman nimemme kirjoittaminen prioriteettilistan kärkeen – ei ole vain suositeltavaa: se on PAKOLLISTA.
Tämä teksti on tarkoitettu vain tiedoksi eikä se korvaa ammattilaisen konsultaatiota. Jos sinulla on kysyttävää, konsultoi asiantuntijaasi.