Emotionaalinen epävarmuus: kun angsti ottaa vallan

Kirjoittanut ja tarkastanut psykologi Gema Sánchez Cuevas

Kirjoittanut Valeria Sabater

Viimeisin päivitys: 22 joulukuuta, 2022

Angsti on lamaannuttava psyykkinen tila. Kun tunnemme angstia, tunnemme ahdistusta ja pelkoa, ja tunnemme olevamme uhattuja tuntemattomasta syystä. Tunnemme eksistentiaalista tyhjyyttä, tunnemme painon hartioillamme, joka vaikeuttaa hengittämistä. Tämä psykologinen tila on todella yleinen nykypäivänä. Se liitetään tavallisesti paniikkihäiriöihin, mutta on myös muita laukaisevia tekijöitä, jotka meidän on otettava huomioon.

Olemme ehkä jossain vaiheessa elämäämme kertonut jollekulle, että tunnemme ‘’angstia’’, tai joku on sanonut niin meille. Tämä sana on tuttu etenkin teini-ikäisille. Kun kuulemme tämän sanan, tiedämme välittömästi mistä puhutaan. Mutta kliinisestä näkökulmasta tämä psykologinen kokemus on melko monimutkainen.

“Angsti, aivan kuten muutkin mielentilat jotka saavat aikaan kärsimystä, kuten suru ja syyllisyys, on taistelua, joka on jollakin ominaisella tavalla inhimillistä.”

-Mario Bendetti-

Mikä on tämän tuntemuksen alkuperä? Onko kyseessä sama kuin ahdistus, tai kenties jotain enemmän? Psykologisesta näkökulmasta tässä määritelmässä on aina jonkin verran hämmennystä ja erimielisyyksiä. Filosofit ovat kuitenkin olleet todella selvillä tämän termin merkityksestä. Sana angst on saksaa, ja sillä on eräs tietty määritelmä. Kyseessä on jotain, joka saa aikaan ahdinkoa ja vastoinkäymisiä.

Ottakaamme esimerkiksi vaikka Søren Kierkegaard. Hän uskoi, että tämä tuntemus on sen tunnustamista, että ihmiset eivät ole loputtomia. Kun me pohdiskelemme (rajoitettuja) tulevaisuuden mahdollisuuksia, tunnemme heikotusta ja pelkoa. Jean-Paul Sartre on selittänyt, että angsti on peräisin tietoisuudesta, että kaikki meille tapahtuva on omien päätöstemme tulosta. Ainoastaan me olemme vastuussa omasta onnestamme tai epäonnestamme.

Mitä angsti tarkalleen ottaen on ja mitkä ovat sen ominaisuudet?

Angsti ja ahdistus jakavat yhteisen vieraan: pelon. Eli angstin tapauksessa on olemassa joitain taustalla olevia tämän kärsimyksen muodostavia ominaisuuksia, joka on niin yleinen tietyissä elämänvaiheissa.

• Angsti merkitsee jonkin määrittelemättömän pelkoa.
• Angstin tunteminen tarkoittaa irrationaalisten asioiden ennakoimista ja vain tulevaisuuden vaarojen ajattelemista.
• Nykyhetki on tyhjää. Jos henkilö tuntee angstia, nykyhetki lamaannuttaa hänet. Hän ajattelee vain sitä, mitä tapahtuu seuraavaksi. Huominen on epämukavaa ja pelottavaa.
• Tällä psykologisella kokemuksella on myös fyysisiä oireita. Saattaa tuntua, ettei henkilö kykene hengittämään, tai hänellä on rintakipuja tai sydämentykytystä.

Ahdistus ja angsti on siis melko vaikea erottaa toisistaan. Itse asiassa paniikkihäiriöiden ensisijainen oire on tuntea angstia. Siksi on todella yleistä, että yksilö kokee molempia. Angsti voi toimia paniikkikohtauksen laukaisevana tekijänä. Nämä ovat monimutkaisia kliinisiä tapauksia, ja ainoa tapa suorittaa diagnoosi on arvioimalla jokainen potilas yksilöllisesti.

Miksi me koemme angstia?

Filosofit selittävät angstin kokemista sillä, että henkilö tulee tietoiseksi omasta olemassaolostaan. Tunnemme angstia, kun oivallamme ettemme ole täällä ikuisesti. Tietoisuus siitä, että valintamme vaikuttavat meihin ja se ettemme voi pysäyttää aikaa, voi saada aikaan angstia.

Tämä epävarmuus on läsnä nykypäivänä eräästä yksinkertaisesta syystä. Jos tässä yhteiskunnassa on jotain, joka pitää paikkansa, se on se, ettemme voi koskaan tietää mitä huomenna tapahtuu. Työ, talous, ihmissuhteet… Mikä tahansa voi muuttua seuraavaan päivään mennessä. Kaikki tämä epävarmuus johtaa angstiin.

“Oikeat ihmiset hymyilevät ongelmien edessä, he saavat voimaa ahdingosta, ja heistä tulee rohkeita pohdiskelemalla.”

-Thomas Paine-

On tärkeää selventää, että angstin kokeminen on täysin normaalia. Siinä ei ole mitään patologista, se ei tarkoita, että meissä olisi jokin vikana. Näin on kuitenkin vain silloin kun angsti on adaptiivista. Toisin sanoen, kokemamme angsti auttaa meitä pohtimaan tilannettamme niin, että voimme tehdä valintoja tulevaisuutemme varalta. Tämä on asia, jonka Sigmund Freud määritteli ’’realistisena angstina.’’

Tämän kääntöpuoli puolestaan on huonosti sopeutuvaa angstia. Tämän me kuvailimme jo aikaisemmin. Tässä ovat sen alkuperät:

• Henkilökohtaiset kriisit, joita ei ole hallittu kunnolla. Nämä ovat emotionaalisia tiloja, joista tulee kroonisia. Ne saattavat yhdistyä muiden häiriöiden kanssa, kuten masennuksen kanssa.
• Kykenemättömyys hallita tiettyjä tilanteita. Esimerkiksi työttömyys, ero tai tulevat muutokset voivat laukaista tämän angstin.
• Ongelmat parisuhteissa: petos, erimielisyydet, jne.
• Myös geneettiset tekijät ovat tärkeitä. Tunnemme usein angstia jostain tuntemattomasta syystä. Selitys tähän saattaa olla geneettistä. Tiedämme esimerkiksi, että tietyillä ihmisillä on taipumusta adrenaliiniryöppyihin tai gamma-aminovoihappojen vähentymiseen. Myös kaikki nämä neurokemialliset muutokset voivat saada aikaan angstia.

Ihmiset, jotka kokevat angstia, saavat usein helpotusta terapian avulla. Kognitiivinen käyttäytymisterapia, hyväksymis- ja sitoutumishoito, ja myöskin eri tekniikat kuten tietoisuustaito ovat kaikkein hyödyllisimpiä strategioita. Vakavimmissa tapauksissa yksilö saattaa tarvita lääkitystä.