Elämän ehtoopuolen kypsä rakkaus
Kirjoittanut ja tarkastanut psykologi Gema Sánchez Cuevas
Kypsää rakkautta luonnehtii elämänkokemus ja seesteinen sydän. Puhumme sieluista, jotka löytävät toisensa yhden etapin loppupuolella ja joilla on eri käsitys rakkaudesta kuin aikaisemmin, nuorempana. He eivät näe rakkautta valloituksena tai tunkeutumisena, vaan yhteytenä, joka perustuu iloon, hellyyteen ja yhteisymmärrykseen. Nämä ovat (yleensä) rehellisiä ihmissuhteita, jotka mahdollistavat uuden mahtavan elämänvaiheen.
Saamme usein kuulla, että todellinen rakkaus odottaa meitä kypsällä iällä. Tämä ei kuitenkaan ole täysin totta. Meillä on taipumusta langeta tekemään loputtomia vertailuja muihin kokemuksiin elämässämme, vaikka todellisuus on itse asiassa hieman yksinkertaisempi. Olemassaolo on lopulta sitä, että osaa arvostaa kaikkea mitä tapahtuu missäkin elämänvaiheessa. Se on nuoruuden kokemusten arvostamista kaikkine hyvine ja huonoine valintoineen ja nauttimista samalla jokaisesta lahjasta, jonka saamme myöhemmässä elämänvaiheessa.
“Kypsä rakkaus on itsenäisten, riippumattomien, yksilöllisyytensä säilyttävien ihmisten yhteyttä.”
-Erich Fromm-
Jokaisessa vaiheessa otamme kokemukset vastaan erityisellä tavalla. Kun olemme nuoria, päästämme melkein kaiken sisään. Avaamme käsivartemme maailmalle ja kaikille asioille polullamme innolla ja loputtomalla energialla. Olemme kuin voimakkaat kesämyrskyt. Myöhemmin meistä tulee valikoivampia ja varovaisempia. Noiden intensiivisten kesien muisto viipyilee yhä, mutta nyt suosimme lämpimiä tuulenhenkäyksiä, jotka herättävät meissä tunteen rauhasta, kultaisista iltapäivistä ja tyynistä merenrannoista.
Kypsästä rakkaudesta ei puutu iloisuutta tai viattomuutta, mutta se pyrkii välttämään samat vanhat virheet. Kypsä rakkaus tietää, että parit eivät ole sielunkumppaneita, vaan pikemminkin kaksi erillistä sielua, joilla on omat (ja joskus hyvin erilaiset) kokemuksensa. Ne ovat yksilöllisiä sieluja, jotka haluavat antaa rakkaudelle toisen mahdollisuuden. Ja miksi ei? Paneudutaan hieman syvemmin tähän kypsän rakkauden käsitteeseen.
Kypsä rakkaus: kun vanheneminen tarkoittaa onnellisuutta
Alberto ja Maite ovat kumpikin yli 60-vuotiaita, ja tänään he ovat päättäneet ottaa ison askeleen: he aikovat muuttaa yhteen. Kaikki heidän lapsensa eivät ole iloisia asiasta. “Hän on vain rahan perässä”, yksi sanoo. “He yrittävät vain peittää yksinäisyytensä”, toinen sanoo. “Se on vain vaihe”, kolmas mutisee. “Muutaman kuukauden kuluttua he palaavat taas omien asioidensa pariin, kirjoihinsa, matkoihinsa, lastenlapsiinsa…”
Mutta Alberto ja Maite eivät ole erityisen huolissaan kritiikistä ja mielipiteistä. He eivät välitä niistä. Heidän ryppynsä ja arpensa ovat ehkä tärvelleet heidän ihonsa, mutta ne myös täyttävät heidän sydämensä voimalla ja lisäävät heidän tahtoaan. He tietävät, mitä he ovat tekemässä ja miksi. He eivät ole lapsia. Kypsyys suo viisautta, ei viattomuutta. Heidän psyykkinen painolastinsa sisältää liikaa kokemuksia, jotta tämä päätös olisi vain vaihe tai tehty hetken mielijohteesta.
Rakkauteen elämän ehtoopuolella, vastoin tytärten ja poikien ja kaikkien niiden muiden mielestä, jotka vain tarkkailevat todella näkemättä, ei kuulu ego ja tarve todistella itseään. Kypsässä rakkaudessa ei ole mitään keinotekoista. Siinä ajatukset, aikomukset ja hyväilyt ovat niin aitoja, että totuuden valo valaisee niitä. Se on niin kokonaisvaltainen tunne, että se täyttää mielen, kädet ja sydämen.
Toisaalta asiaan liittyy myös eräs seikka, joka on Albertolle ja Maitelle varmasti tuttu. Suuri osa nuoremmasta väestöstä uskoo, että kypsyys tai elämän ehtoopuoli tarkoittavat passiivisuutta ja vetäytymistä. Aivan kuin rakkaudella tai intohimolla olisi viimeinen käyttöpäivä. Aivan kuin se olisi kielletty alue niille, joiden tukka on jo harmaantunut ja joilla on elämää enemmän takanaan kuin edessään.
“Nuori rakkaus elää innokkuudesta, kypsä rakkaus harmoniasta.”
Tämä on väärinkäsitys nuoremman sukupolven keskuudessa. Itse asiassa jos positiivinen psykologia opettaa meille jotakin, se on että onnen käyrä saavuttaa korkeimman huippunsa tässä vaiheessa. Tämä on vaihe, jolloin rakkaus on yksinkertaisempi ja puhtaampi kokemus.
Uusi aikajana ja rakkauden merkitys
Rakkaus myöhempinä vuosina antaa tyydyttävämmän levon kuin aiempien elämänvaiheiden rakkaus. Se ei ole tulta joka polttaa ihoa, vaan joki joka vie meidät tutkimusmatkalle kumppanimme kanssa. Se on mahdollisuus kasvaa, kokea ja ruokkia uudenlaista onnea. Vastoin skeptikkojen ajatuksia, tässä vaiheessa ihmiset voivat keskimäärin psyykkisesti paremmin.
Eräässä mielenkiintoisessa tutkimuksessa ekonomistit Blanchflower ja Oswald tulivat päätelmään, että onnen ja tyytyväisyyden aistimus on voimakkain lapsuuden aikana ja vanhalla iällä. Jos kuvaamme onnea läpi elämänkulun, se olisi muodoltaan “U”, jossa ensimmäinen huippu on lapsuuden aikana ja toinen noin 50 vuoden iässä.
On kuitenkin selvää, että vanheneminen ei aina takaa henkistä kypsyyttä. Psyykkinen tasapaino ei myöskään tule automaattisesti, mutta suuri osa vanhemmasta väestöstä hallitsee sen poikkeuksellisella arvokkuudella ja loistavalla asenteella.
“He ovat ihmisiä, jotka eivät kerää vain vuosia, vaan ruokkivat myös halujaan ja unelmiaan. He ovat miehiä ja naisia, jotka ovat hallinneet itsensä. Heillä on karismaa, ja he ovat saavuttaneet sen alkemian, jossa viisaus yhdistyy toivon, rauha intohimon ja halu nöyryyden kanssa.”
Kypsä rakkaus ei ehkä ole yhtä ylitsevuotavaa kuin teinien ensirakkaus, mutta se on ehdottomasti hedelmällisempää ja tyydyttävämpää.
Tämä teksti on tarkoitettu vain tiedoksi eikä se korvaa ammattilaisen konsultaatiota. Jos sinulla on kysyttävää, konsultoi asiantuntijaasi.