Eksistentiaalinen tyhjiö: kun elämä on merkityksetöntä

Kirjoittanut ja tarkastanut psykologi Gema Sánchez Cuevas

Viimeisin päivitys: 22 joulukuuta, 2022

Elämä on merkityksetöntä. Se on pääuskomus kaikkien niiden keskuudessa, jotka suhtautuvat välinpitämättömästi elämään. He ovat ihmisiä, jotka tuntevat epäoikeudenmukaisuuden painon sekä eräänlaista irtautumista kaikkia heitä ympäröiviä asioita kohtaan. Toisin sanoen, heidät valtaa eksistentiaalinen tyhjiö.

He ovat yleensä pohtivia ihmisiä, jotka pitävät syvällisten asioiden ajattelusta, kuten kuolemasta tai vapauden puutteesta, ja he haluavat päästä eroon eksistentiaalisesta tyhjiöstä, joka syö heitä sisältäpäin. Se on tyhjiö, johon yhteiskunta on osallisena lähettäen jatkuvasti viestejä siitä, mikä on arvokasta ja mikä ei, sekä välittömän tyydytyksen saamisesta.

Mutta he myös pyrkivät jatkuvasti tuntemaan mielihyvää tavoitteellaan tehdä kärsimyksestä tunnotonta. Ongelmana on se, että he eivät oikeastaan kiinnitä huomiota tuntemaansa tyhjyyteen.

Joidenkin ihmisten mielestä ei ole mitään hyvää vastausta kysymykseen “minkä takia elämä on elämisen arvoista?”. Mikään ei täydennä heitä, mikään ei tyydytä heitä ja se on juuri sellainen asia, joka vangitsee heidät psykologiseen kärsimystilaan. Useimmissa tapauksissa tämä tilanne muuttuu syväksi masennukseksi tai itsetuhoiseksi käytökseksi.

Eksistentiaalinen tyhjiö tarkoitaa kriisiä ja se syntyy siitä, kun ihminen tunnistaa olevansa joku toinen, joka näkee maailman eri näkökulmasta luullusta epäjohdonmukaisuudesta johtuen tai joka joutuu kärsimystä vältellääkseen jatkuvan miellyttämisen pyrkimiseen. Kyseessä on laajalle levinnyt ilmiö nykymaailmassa, joten tarkastellaan sitä hieman tarkemmin.

Eksistentiaalinen tyhjiö: kuilun syvyyksissä

Mielessä kehittyvä elämän tarkoitus voi musertua, kun tavoitteesi eivät toteudu haluamallasi tavalla. Kun odotusten ja todellisuuden välillä on suuri ero, saatat tuntea olosi todella pettyneeksi.

Kun kriittinen tilanne uhkaa turvallisuuden ja varmuuden tunnetta, eikä sinulla ole voimavaroja sen kohtaamiseen, saatat myös tuntea olosi turhautuneeksi.

Kaikki tämä johtaa syvään turhautumisen tilaan ja toisinaan kivuliaaseen kuiluun, jonka eksistentiaalinen tyhjiö aiheuttaa. Aivan kuin kantaisit sisälläsi autiomaata, jossa järjettömyys määrittelee olemassaolon ja kaikki kyvyt yhdistyä muiden kanssa katoavat.

Psykologi Benjamin Wolman kutsui tätä “eksistentiaaliseksi neuroosiksi” ja hän määrittelee sen näin:

“…elämän tarkoituksen löytämisen epäonnistuminen. Se on tunne siitä, että sinulla ei ole jäljellä mitään syytä elää, taistella, toivoa… tunne siitä, että olet kykenemätön löytämään tarkoituksen, suunnan elämällesi. Uskot, että vaikka ihmiset näkevät vaivaa työnsä eteen, ei heillä todella ole yhtään kunnianhimoa.”

Sosiaalinen näkökulma

Jotkut kirjailijat, kuten psykoterapeutti Tony Anatrella, huomauttavat, että tarkoituksen menetys kumpuaa jatkuvasta oman egon tyydyttämisen tavoittelusta, pitäen mielessä sen, että ne ovat itsekkäitä tekoja, jotka estävät sinua saavuttamasta yliaistillisuutta.

Ja kun näin tapahtuu, väittävät toiset kirjailijat, että elämän merkityksettömänä pitäminen liittyy eristykseen, yksilön arvojen ylivaltaan sekä väärään uskoon siitä, että mielihyvä on avain onnellisuuden löytämiseen.

Joten saatat keskittyä kaikkiin yksilöllisiin haluihisi, heikentäen siten siis sosiaalisten näkökohtien, kuten yhteiselon, solidaarisuuden tai kunnioituksen tunnetta.

Kun et ymmärrä todellisuutta ja onnelliseksi tulemisesta tulee tavoitteesi, on sinulla suuri riski vajota eksistentiaaliseen tyhjiöön. Miellyttävät lyhytaikaiset tuntemukset, kuten ilo, aiheuttavat mielihyvää, mutta eivät itsensä todellistamista. Kuten minkä tahansa muun mielihyvän kanssa, ne voivat olla riippuvuutta aiheuttavia tai orjauttavia.

Tavalla tai toisella sinun tulee tehdä jotakin elämälläsi, jotta se ei olisi ainoastaan hyvä, vaan myös itsesi tekemä. Siten elämän tarkoitus liittyy haluamaasi kohtaloon ja tarpeeseen. Koska sen halun myötä voit olettaa kehittäväsi itseäsi vapaasti.

Kun tunnet olevasi onnellinen, pääsee vapautesi immanenssin rajojen yli ja ymmärrät, että elämän tarkoitus ei ole materiaalinen tai rajallinen, vaan paljon sitä enemmän.

Mutta kun asiat eivät suju odottamallasi tavalla, voi elämän tarkoituksen puute viedä sinut eksistentiaalisen tyhjiön kuiluun.

Ihmisen noeettinen ulottuvuus

Itävaltalaisen psykiatrin Viktor Franklin mukaan ihmisillä on pääosin kolme ulottuvuutta:

• Somaattinen ulottuvuus, johon kuuluvat keho ja biologinen ala.
• Psyykkinen ulottuvuus, johon kuuluu psykodynaaminen todellisuus tai psykologinen ja henkinen universumi.
• Noeettinen tai hengellinen ulottuvuus, joka peittää sielun fenomenologian. Tämä ulottuvuus ylittää siis kaksi muuta. Lisäksi sen ansiosta ihmiset voivat kehittää terveen elämän, psykologiselta kannalta katsottuna.

Joten kun tunnet syvää apatian tunnetta, tarkoittaa se sitä, että olet ristiriidassa hengellisen ulottuvuutesi kanssa. Saatat olla kykenemätön parantamaan haavojasi tai edes tunnistamaan niitä alun alkaen; tunnet olevasi kykenemätön löytämään syyn elää, joten hukut kärsimykseen ja koet johdonmukaisuuden ja tarkoituksen puutetta. Toisin sanoen, kyseessä on eksistentiaalinen tyhjiö.

Sosiaaliset ja yksilölliset arvot

Frankl painottaa sitä, että tapa löytää tarkoitus piilee arvoissasi ja sosiaalinen tietoisuus auttaa sitä tulemaan pinnalle. Mutta vaikka arvot syntyvät henkilökohtaisesta läheisyydestä, tulee niistä lopulta universaaleja arvoja, jotka täsmäävät joihinkin kulttuurillisiin, uskonnollisiin tai filosofisiin järjestelmiin.

Muiden kanssa yhdistyminen sekä tunnesiteiden pitäminen on siis tärkeää, jotta et menettäisi elämän tarkoitusta, kunhan et pidä muita ihmisiä vastuussa omasta onnellisuudestasi. Merkityksellisellä elämällä on tavallaan juuret sosiaalisissa faktoissa.

Ranskalainen sosiologi ja filosofi Drukheim kuvailee selvästi sosiaalisten faktojen puutetta ja mitä siihen liittyy:

“… (kun ihminen) yksilöidään tiettyyn pisteeseen asti, jos hän erottaa itsensä liian radikaalisti muista olennoista, ihmisistä tai asioista, löytää hän itsensä eristäytyneenä samoista voimavaroista, joista hän saa ravintonsa, eikä hänellä ole mitään mihin hän voisi samaistua. Rakentamalla tyhjiön itsensä ympärille, hän rakentaa tyhjiön sisälleen, eikä hänellä ole mitään, mitä hän voisi pohtia enemmän kuin omaa kurjuuttaan. Hänellä ei ole mitään muuta meditointikohdetta kuin hänessä oleva tyhjyys ja suru, joka siitä seuraa.”

Tutki itseäsi ennen kuin yrität löytää elämän tarkoituksen

Siinä ei ole kuitenkaan kyse sormella osoittelusta tai pelastajan etsimisestä. Sen sijaan kyseessä on pohtiva ja vastuullinen asenne, joka antaa sinun tutkia itseäsi. Yrität löytää tarkoituksen ja päästä ulos eksistentiaalisesta tyhjiöstä.

On myös kätevää huomata, että on monia tapoja määritellä elämän tarkoitus: yhtä monia kuin mitä maailmassa on ihmisiä. Itse asiassa jokainen meistä voi muuttaa elämänsä tarkoitusta läpi koko elämänmatkan. Elämän tarkoituksella yleisesti ottaen ei siis ole väliä, vaan sen tarkoituksella tietyllä hetkellä, aivan kuten Viktor Frankl sanoi.

Frankl totesi myös, että meidän ei pitäisi tutkia elämän tarkoitusta, vaan sen sijaan tutkia itseämme. Vastuullisuus on olemassaolon läheinen olemus; löydä elämän tarkoitus löytämällä itsesi.

Muuta asennettasi päästäksesi ulos eksistentiaalisesta tyhjiöstä

Vaikka olisitkin panostanut aikaa, energiaa, vaivannäköä ja sydämesi siihen, ei elämä ole aina reilua. Ja vaikka pahan olon tunteminen on ymmärrettävää, on sinulla kaksi vaihtoehtoa: joko hyväksyä se, että et voi muuttaa sitä mikä on jo tapahtunut ja toimia uhrina, tai hyväksyä se, että et voi oikeastaan muuttaa mitään muuta paitsi asennettasi sitä kohtaan.

Olet vastuussa omista teoistasi, tunteistasi, ajatuksistasi ja päätöksistäsi. Siitä syystä sinulla on mahdollisuus päättää mistä tunnet olevasi vastuussa.

Elämän tarkoitus muuttuu siis jatkuvasti. Joka päivä ja joka hetki sinulla on mahdollisuus tehdä päätös, joka määrittää sen oletko jumissa tilanteessa vai toimitko arvokkaasti, kuunteletko todellista minääsi ilman mielihyväansoja ja välitöntä tyydytystä.

“Ihminen ei ole yksi asia muiden joukossa; asiat määrittelevät toisensa, mutta ihminen määrittelee viime kädessä itsensä. Mikä hänestä tulee perustamis- ja ympäristörajojen puitteissa, on hänen itsensä tekemää.”

-Viktor Frankl-