Ajan myötä olen oppinut, että joka ei etsi minua, ei kaipaa minua
Kun aikaa myöten ainut mitä saamme toiselta ihmiseltä on torjunta ja välinpitämättömyys, niin on meidän vaikea uskoa hänen olevan kiinnostuneita meistä, saati että hän rakastaisi ja ikävöisi meitä. On helppo ajatella, että meissä itsessämme on jotain sellaista, joka saa heidät torjumaan meidät ja näin ollen me koemme itsemme vähemmän arvokkaaksi, mikä taasen vahingoittaa meidän itsetuntoamme.
Ja vaikka me kaikki ansaitsemme tuntea olomme muiden kunnioittamaksi ja rakastamaksi, niin ei näin aina tapahdu. Valitettavasti on kovin yleistä saada osakseen loukkauksia tai pettymyksiä elämän aikana.
Välinpitämättömyys ja torjunta luovat omalta osaltaan suunnatonta tunnepohjaista kipua, joka voi olla aivan yhtä vaikeaa käsitellä kuin fyysinen kipu, joten meidän ei pitäisi sivuuttaa sitä. Itse asiassa on jopa havaittu, että välinpitämättömyyden kokeminen stimuloi samoja alueita aivoissa kuin fyysinen kipu ja voi näin ollen kasvaa yhtä kestämättömäksi henkisesti.
Meidän täytyykin tunnistaa, että meidän tulee omistaa aikaa ja vaivaa tällaisten haavojen parantamiseen, jotka johtivat meidän kompasteluumme jatkuvassa kilpajuoksussa tavoittaa jonkun sellaisen kiintymys, joka ei halunnut meitä rinnalleen.
Ajan myötä opit kunnioittamaan itseäsi ja sitoutumaan tunnetasolla niihin, jotka sen ansaitsevat
Aikaa myöten me opimme kunnioittamaan itseämme, emmekä anna muiden välinpitämättömyyden vaivata itseämme yhtä paljon. Me opimme harkitsemaan omia ihmissuhteitamme uusiksi ja kiinnittämään huomiomme omiin emotionaalisiin tarpeisiimme, yhtä lailla kuin muiden. Kuitenkin on tärkeää oppia tunnistamaan muiden yritykset “katkaista yhteytensä” meihin (ja päinvastoin). Seuraavassa on joitakin käytösmalleja, jotka luovat kokemuksia välinpitämättömyydestä:
He eivät kiinnitä sinuun huomiota
Jos näin tapahtuu, lähetetään meille samalla suora viesti; sinä et ole mielestäni kiinnostava. Ei sillä, että ihmiset jotka jättävät toisia huomiotta aikoisivat tehdä mitään pahaa, mutta he vaan ovat väliaikaisesti omien mielenkiinnon kohteidensa vankeja, eivätkä onnistu kiinnittämään huomiotaan ihmisiin ympärillään.
Omalta osaltamme tärkein vastalääke välinpitämättömyyden ja yhdentekeväisyyden näyttämisen välttämiseksi on kysyä itseltämme mikä tarkoitus ja arvo kyseisellä suhteella on meille. Niin muodoin jos me haluamme luoda tai ylläpitää kyseisen yhteyden, täytyy meidän olla läsnä silloin kun olemme muiden ihmisten kanssa ja antaa heille täysi huomiomme.
Puolustuksellisuus
Jos sen sijaan, että pitäisi yllä empaattisen kuuntelun asennetta jokaisessa kanssakäymisessä, osoittaa vastapuoli vain tiettyä välinpitämättömyyttä, vihamielisyyttä ja on puolustuskannalla, niin sabotoi hän tällöin yrityksiä luoda yhteys.
Kun kahden ihmisen väliset vaihtokaupat alkavat negatiivisilla, syyttävillä tai kriittisillä asenteilla väritettyinä, on helppo ennustaa miten kyseinen keskustelu ja suhde kehittyy tuosta hetkestä eteenpäin. Joten koska me emme halua toisen osapuolen tuntevan oloaan vähäpätöiseksi ja heikoksi, on tärkeää että me itse olemme varovaisia sen suhteen millä tavoin suuntaamme itsemme toisia ihmisiä kohtaan.
Vaikeiden keskusteluiden välttäminen
Toinen kaikkein yleisimmistä tavoista jolla meille osoitetaan välinpitämättömyyttä ovat ne hetket, jolloin vältetään keskusteluja jotka pitäisi käydä jonkin vialla olevan asian korjaamiseksi. Tämä ratkaisun mahdollisuuden torjunta mitä ilmeisimmin vahingoittaa meidän suhteitamme ja vie veronsa.
Itse asiassa kaikkein vahvimmat erimielisyydet saavat alkunsa usein juuri niiden välillä, jotka sallivat jännitteen kasvaa ja luoda entistä enemmän hämmennystä. Tämä vesittää tuon suhteen ja luo etäisyyksiä, joista tulee lopulta täysin ylitsepääsemättömiä.
On tärkeää, että me opimme miten tunnistaa nämä merkit, sekä kehitämme tapaa jolla me olemme tunnetasolla yhteydessä muiden ihmisten kanssa. Meidän täytyy yhtä lailla pystyä tunnistamaan mille puolen vaaka kallistuu silloin, kun me harkitsemme taistelevamme pitääksemme yllä tiettyä suhdetta.
Meidän pitää suojella itseämme muiden intresseiltä ja itsekkyydeltä. Miten? Arvottamalla itsemme sekä kiinnittämällä huomiomme uudelleen. Ihmisten huomiolla ei ole niin paljon painoarvoa meidän elämässämme kuin sellaisella kylmyydellä ja välinpitämättömyydellä, joka iskee meitä kasvoihin täysin yllättäen.
Joten ehkä ratkaisu on tarjota itsellemme ja muille aikaa, ymmärtää tämä ja tulla tietoisemmaksi sen tärkeydestä miten tunnistaa tarpeitamme, huolehtia niistä ja auttaa itseämme. Koska jos emme ole hyviä itsellemme, on meidän aitoutemme ja hyvinvointimme huomattavasti helpompaa lähteä luisumaan laskujohteiseen suuntaan. Ja tämä ei tietenkään kannata.
Huomautus lukijalle:
Jos haluat paneutua syvemmin tunnetason kommunikaation ongelmiin, niin suosittelemme luettavaksesi kirjaa nimeltä “The Relationship Cure”, jonka ovat kirjoittaneet John M. Gottman ja Joan DeClaire (ei suomennettu).