Dissosiaatio, luonnollinen suoja stressaavia tapahtumia vastaan

Kirjoittanut ja tarkastanut psykologi Gorka Jiménez Pajares

Viimeisin päivitys: 04 elokuuta, 2023

Kuvittele, että menetät yhtäkkiä jonkun sinulle tärkeän henkilön. Tai tapahtuu jotain, joka on täysin sinun hallitsemattomissasi, mutta jolla on suora vaikutus sinuun. On vaikea tietää, miten reagoisit tällaisessa tilanteessa. Yksi mahdollinen reaktio on dissosiaatio.

Päätehtävä, jonka dissosiaatio täyttää, on suojella sinua erittäin stressaavan tapahtuman psykologisilta vaikutuksilta. Se helpottaa omaa selviytymistäsi.

Dissosiaatio

Psykologiassa dissosiaatio määritellään katkoksi tai epäjatkuvuudeksi mielen rakenteiden välillä. Nämä rakenteet ovat seuraavat:

• Tietoisuus. Kuinka olet tietoinen omasta olemassaolostasi.
• Muisti. Kuinka muistat muut ihmiset, maailman ja itsesi.
• Identiteetti. Kuinka tunnistat itsesi yksittäiseksi olennoksi, jolla on mieli ja joka on tietoinen itsestään, mutta tiedät myös olevasi erilainen kuin muut.
• Tunne. Kuinka koet itsesi, muut ihmiset ja kontekstit, joihin olet uppoutunut.
• Havainto. Prosessi tuntea ulkomaailma aistiesi kautta.
• Kehosi kuva.
• Kehosi hallinta ja sitä kautta käyttäytymisesi hallinta.

Näiden toimintojen muutos voi olla:

• Äkillinen tai asteittainen.
• Väliaikainen tai krooninen.

“Puolustusmekanismi, jossa ristiriitaiset impulssit pidetään erillään tai uhkaavat ideat ja tunteet erotetaan muusta psyykestä.”

-APA-

Onko dissosiaatio terveysongelma?

Ei aina. Itse asiassa dissosiaatio ei välttämättä ole patologinen ilmiö ollenkaan. Puhumme normatiivisesta dissosiaatiosta, kun viittaamme kokemuksiin, joihin liittyy dissosiaatiota, mutta jotka koetaan integroidulla tavalla, ei erikseen. Ne vähentävät voimakkaiden ja stressaavien elämäntapahtumien intensiteettiä, joihin voit uppoutua.

Olemme kaikki alttiita kokemaan dissosiatiivisia jaksoja vastauksena erittäin stressaaviin tilanteisiin. Tässä muutamia esimerkkejä:

• Parisuhdeongelmat. Kiivaat ja ajan myötä toistuvat riidat, erot sekä kaltoinkohtelun ja hyväksikäytön tilanteet.
• Läheisten terveysongelmat. Syöpä, läheisen itsemurha, kiireelliset sairaalahoidot, katoamiset.
• Onnettomuudet.
• Työstressi. Työpaikkakiusaaminen, burnout.
• Luonnonkatastrofit. Tulvat, maanjäristykset, hurrikaanit, tulivuorenpurkaukset.

Kun La Palman saarella, Kanariansaarilla, sijaitseva Cumbre Vieja -tulivuori purkautui, ilmassa oli paljon epävarmuutta, monet ihmiset jouduttiin evakuoimaan minuuteissa, ja monet ihmiset sanoivat tunteneen etäisyyttä omasta kehostaan, ikään kuin he olisivat olleet ulkoisia tarkkailijoita (depersonalisaatio) tai kokeneet ulkoisen maailman tuntemisen oudoksi tai epätodelliseksi (derealisaatio).

Joitakin esimerkkejä normatiivisesta dissosiaatiosta:

• Täydellinen uppoutuminen johonkin toimintaan.
• Haaveilu.
• Automatismi.
• Hypnoottiset ilmiöt.

Joskus elämme tapahtumia, jotka ovat niin ylivoimaisia, että ne ylittävät selviytymisresurssimme. Siksi mielemme ei pysty käsittelemään vastaanottamiaan tietoja, eikä se voi suojella meitä tai lieventää kipua. Tällöin dissosiaatio syntyy. Sen avulla voimme vähentää kivun ja pelon emotionaalista vaikutusta.

Piilottelevan tarkkailijan ilmiö

Osa normatiivista tai ei-patologista dissosiaatiota tukevasta empiirisesta todisteesta löytyy piilottelevan tarkkailijan ilmiöstä (Hilgard, 1997).

Piilottelevan tarkkailijan ilmiö on metafora, joka viittaa siihen mielen osaan, joka hypnoosissa jää hypnotisoimatta. Toisin sanoen, se pitää toimintansa ennallaan. Mutta se, että tämä mielen osa on erotettu (tai irrotettu) hypnotisoidusta osasta muistinmenetyksen esteen avulla (eli yksi osa ei muista toista) ei salli yksilön olla tietoinen käytettävissään olevasta kontrollista. Ellei näin ole, hänelle annetaan ohjeet, joiden avulla hän voi toimia.

Miten normatiivinen dissosiaatio erotetaan patologisesta dissosiaatiosta?

Patologinen dissosiaatio eroaa normatiivisesta dissosiaatiosta kolmella tekijällä. Nämä ovat kesto, intensiteetti ja häiriöt, jotka syntyvät aloilla, joilla me kaikki toimimme päivittäin. Esimerkiksi työ, opinnot ja ihmissuhteet.

Kun dissosiaatio on krooninen, se aiheuttaa kärsimystä ja aiheuttaa merkittävää heikkenemistä yksilössä, hänen ihmissuhteissaan tai ympäristössään. Hän saattaa kohdata terveysongelmia. Tässä on esimerkkejä dissosiatiivisista häiriöistä:

• Dissosiatiivinen identiteettihäiriö (useita persoonallisuuksia). Useiden persoonallisuuksien tai identiteettien olemassaolo. Ne ilmenevät yksi kerrallaan ja hallitsevat yksilön käyttäytymistä toistuvasti.
• Dissosiatiivinen muistinmenetys. Kyvyttömyys muistaa tärkeitä henkilökohtaisia ja elämäkerrallisia tietoja vastauksena stressaaviin tapahtumiin. Se kestää liian kauan, jotta se voitaisiin katsoa hetkelliseksi unohtamiseksi.
• Dissosiatiivinen fuuga. Ihminen joutuu odottamattomiin paikkoihin tilapäisen muistinmenetyksen vuoksi. Lisäksi hän ei ehkä pysty muistamaan menneisyyttään (amnesia) ja he saattaa omaksua uuden identiteetin.
• Depersonalisaatio-derealisaatiohäiriö. Muutos itsen käsityksestä tai kokemuksesta. Tämä tarkoittaa, että henkilö tuntee olevansa erillään itsestään. On kuin hän olisi omien henkisten prosessiensa ja kehonsa ulkopuolinen tarkkailija.

Siksi dissosiatiivinen prosessi on yksilön yritys säilyttää jonkinlainen kontrolli ja turvallisuus sellaisen tapahtuman sattuessa, joka on niin voimakkaasti stressaava, että se musertaa hänet. Paradoksaalista kyllä, normatiivinen dissosiaatio olettaa tiettyjen psykologisten ja fyysisten toimintojen hallinnan menettämistä. Kun tämä itsesäilytysyritys pitkittyy ajan myötä, dissosiaatioiden alun perin mukautuva ja puskuroiva rooli muuttuu huonosti mukautuvaksi. Lisäksi se häiritsee tärkeitä asioita yksilön päivittäisessä toiminnassa.