Carl Rogersin humanistinen psykologia

Kirjoittanut ja tarkastanut psykologi Sergio De Dios González

Kirjoittanut Valeria Sabater

Viimeisin päivitys: 30 kesäkuuta, 2023

Carl Rogersin humanistinen psykologia oli niin kunnioitettu, että hänen aikansa ihmiset kutsuivat sitä hiljaiseksi vallankumoukseksi. Hän toi fundamentaalisen optimisminsa psykoterapiaan näyttääkseen, kuinka me kaikki ansaitsemme olla sitä, mistä me unelmoimme. Hän puhui autenttisista suhteista ja tarpeestamme ’’kukkia’’ täyteen potentiaaliimme.

Psykologiassa on lukuisia teorioita persoonallisuudesta. On kuitenkin huomioimisen arvoista, että niillä kaikilla on yhteiset ydinkäsitteet, kohdat, joissa niiden ajatukset ja keskipisteet kohtaavat. Jos suoritamme pienen katsauksen kaikista näistä mielenkiintoisista teorioista, Carl Rogersin teoriat erottuvat muista. Hänen teoriansa ja positiivinen näkemyksensä toi psykoterapiaan välttämättömän muutoksen.

“Mielenkiintoinen paradoksi on siinä, että kun hyväksyn itseni sellaisena kuin olen, vain sitten voin muuttua.”

-Carl Rogers-

Carl Rogersin humanistinen psykologia, jonka ihmiset näkevät kaikkein vaikuttavimpana psykoterapeuttina kautta aikojen, jätti psykoanalyysin ja behaviorismin painottamat passiiviset ja deterministiset näkemykset taaksensa. Hän painotti kykyämme liikkua eteenpäin ja rakentaa parempi maailma. Hän rohkaisi meitä ottamaan vastuuta itsestämme ja olemaan avoimia uusille kokemuksille. Hän ajatteli, että voisimme tehdä tämän ohjaamattomalla terapialla, joka auttaisi meitä saavuttamaan enemmän itsetuntemusta.

Carl Rogersin humanistisella psykologialla oli itse asiassa todella tärkeä ja konkreettinen tavoite: auttamisen helpottaminen. Toisen maailmansodan jälkeen hän tarjosi psykologista apua kaikille sodan aikana vammautuneille ja traumatisoituneille. Tuolloin ainoa hoito, jota nuo nuoret miehet saivat, oli peräisin lääkäreiltä. Yhdysvalloissa kukaan ei ollut mennyt fyysisten vammojen tuolle puolen, analysoidakseen ja hoitaakseen myös psyykkisiä vammoja.

Pian tämän jälkeen Japani kutsui hänet opettamaan japanilaisille psykologeille tekniikkansa, hänen tapaansa auttaa. Melkein huomaamattaan Rogers loi uudenlaisen psykoterapian muodon, joka häikäisi koko maailmaa. Tämä johti siihen, että hänet valittiin jopa Nobelin rauhanpalkinnon ehdokkaaksi.

Carl Rogersin humanistinen psykologia

Carl Rogersin oma elämä heijastaa yhtä hänen teoriansa tunnetuinta osaa. Tämä periaate on itsensä toteuttamisen periaate ja jatkuva pyrkimys itsemme toteuttamiseen, selvittääksemme enemmän ja enemmän mikä meidät määrittelee, samalla kun yritämme saavuttaa tavoitteemme. Niin kummalliselta kuin se vaikuttaakin, hänellä oli alussa ihan muita uravalintoja kuin psykologia. Hän aloitti nimittäin maataloustieteillä.

Myöhemmin hän alkoi kiinnostua itämaisten ja länsimaisten uskontojen tutkimisesta. Hän valmistuikin historian ja teologian tutkinnolla. Tämän jälkeen hän tuntui ajautuvansa kohti psykopedagogian maailmaa ja siihen sisältyviä monimutkaisia prosesseja, miten meistä tulee keitä nyt olemme. Tähän aikaan hän opiskeli henkilökohtaisen sankarinsa John Deweyn teorioita. Deweyltä hän oppi, että koulutuksen ei pitäisi tapahtua vain intellektuellilla tasolla, vaan meidän pitäisi olla avoimia myös kokemuksille.

Täten, myös eksistentialismin vaikuttamana, hän alkoi julkaisemaan kirjoja ja tutkimuksia, kunnes hän sai työpaikan kliinisen psykologian professorina. Hänellä ei kestänyt myöskään kauaa, kunnes hänestä tuli humanistisen psykologian kulmakivi, kiitos hänen asiakaskeskeisen terapiansa. Hän jätti taaksensa ajatuksen ”potilaasta” passiivisena subjektina. Sen sijaan hän osoitti meille, että ihmisistä voisi tulla oman henkilökohtaisen kasvun ja elämänpolun asiantuntijoita.

Sana ”asiakas” esiintyi ensimmäisen kerran hänen humanistisessa psykologiassa eräästä selvästä syystä. Tämä johtui siitä, että tämä sana asetti potilaan samaan arvoon terapeutin kanssa (toisin kuin psykoalayysi). Hän halusi osoittaa absoluuttisen uskomuksensa että ihmiset voivat muuttua positiivisesti, rakentaa psykologista voimaa, murtaa puolustusmekanismit ja antaa muoto fundamentaaliselle impulssille, jota he voisivat käyttää itsensä toteuttamiseksi.

Carl Rogersin humanistisen psykologian avainkohdat

On olemassa yksi kysymys, jonka olemme varmasti kaikki kysyneet itseltämme. Miksi tämä tapahtuu juuri minulle?” Ensimmäinen asia, jonka Carl Rogersin humanistinen psykologia antaisi, olisi vilpitön empatia. Se yrittäisi yhdistyä potilaaseen ja olla kiinnostunut tilanteesta, jonka asiakas kokee. Kyseessä olisi kohtaamispiste kahden ihmisen välillä, ja heillä olisi yksi yhteinen tavoite. Tarkoituksena olisi tutkia todellista ”minää”, jotta asiakas voisi tehdä miellyttävämpiä päätöksiä.

Seuraavaksi tarkastelemme kaikkein tärkeimpiä Carl Rogersin humanistisen psykologian avainkohtia.

“Suhteessani muihin ihmisiin olen huomannut, että pitkällä aikavälillä ei ole apua siitä että toimin sellaisena, mitä en ole.”

-Carl Rogers-

Tarve kehittää funktionaalista persoonallisuutta

• Kaikki tavoitteet ovat ulottuvillamme. Hyvinvoinnin paikan ja itsemme kehityksen paikan löytäminen täydellistä potentiaaliamme varten ovat myös ulottuvillamme. Mutta Rogers on sanonut, että useimmat etsivät näitä asioita saavuttamattomina ihanteina tai täydellisinä fantasioina. Hyvinvointi on enemmän kuin vain tavoite. Kyseessä on jatkuva prosessi, johon meidän on pyrittävä tässä ja nyt.
• Kehittääksemme täysin funktionaalisen persoonallisuuden, meidän on oltava avoimia kokemuksille. Emme voi vain hyväksyä positiivisia tunteitamme, meidän on myös kohdattava negatiiviset tunteemme sen sijaan että pakenisimme niitä.
• Meidän on annettava elämällemme tarkoitus. Olemme kaikki vastuussa itsestämme. Siksi on välttämätöntä, että asenteemme on aktiivinen, reseptiivinen ja luova, jotta voisimme löytää todellisuudestamme tyydyttävän merkityksen.
• Seuraava avainelementti Carl Rogersin humanistisessa psykologiassa on itseluottamus. Tämä arvokas omaisuus on todella usein vaarassa kuolla sisällämme sukupuuttoon. Meidän on siis opittava luottamaan omiin normeihimme ja oltava tarpeeksi rohkeita tehdäksemme suuriakin valintoja ja murehdittava vähemmän siitä, mitä muut sanovat tai ajattelevat.
• Kriisin hetket ovat aikoja, jolloin voimme etsiä, tuntea ja ottaa askelia kohti uusia tilaisuuksia. Tämä on ehdottomasti olennainen ajatus henkilökohtaista kasvua varten.

Ymmärtääksemme Carl Rogersin humanistista psykologiaa paremmin

Viimeiseksi on yksi asia, jota on ehdottomasti ajateltava voidaksemme ymmärtää Carl Rogersin humanistista psykologiaa paremmin. Se on asia, joka on aina erottanut hänet muista terapeuteista ja tehnyt hänestä myöskin yhden vaikuttavimmista psykologeista. Hän päätti aina keskittyä henkilöön, ei itse ongelmaan.

Hän oli mies, joka katsoi asiakkaitaan autenttisesta näkökulmasta. Hän ei koskaan tuominnut heitä, ei koskaan painostanut mitään strategioita heille, eikä hän koskaan uhmannut heitä. Hänen terapiansa tavoitteena oli kuunnella, helpottaa asiakkaidensa tunteiden tunnistamista ja helpottaa heidän persoonallisuutensa määrittelemistä… Ja tämä tarkalleen on syy siihen, miksi niin monet hänen strategioistaan eivät ole missään käyttöoppaissa, nimittäin hänellä ei ollut mitään selkeää metodologiaa. Mutta edelleen nykypäivänä hänen psykologinen keskipisteensä on yksi parhaista strategioista traumojen tai kiintymysongelmien käsittelyssä.