Traumaperäisen stressihäiriön hoito
Olemme kaikki kuulleet traumaperäisestä stressihäiriöstä ja kuinka paljon ihminen voi siitä kärsiä. Raiskaukset, ryöstöt ja terrori-iskut ovat vain muutamia esimerkkejä tapauksista, jotka voivat laukaista traumaperäisen stressihäiriön (PTSD). Mutta PTSD ei ole ainoastaan ihmisten aiheuttamien tilanteiden aikaansaamaa. Luonnonkatastrofit, kuten hurrikaanit tai maanjäristykset, voivat myös aiheuttaa sen. Kysymys on, kuinka tätä hoidetaan?
“Jokainen sota merkitsee ihmishengen tuhoa.”
-Henry Miller-
Traumaperäisen stressihäiriön hoito: psykokoulutus ja hengitys
Kun henkilö kärsii PTSD:stä, ensimmäiseksi on käytävä pätevän psykologin puheilla. Kognitiivisen käyttäytymisterapian lähestymistapa sisältää kaikkein empiirisimmän tuen. Siksi suosittelemme etsimään hyvälaatuisen ja pätevän kogniitivisen käyttäytymisterapian psykologin.
Tällainen psykologi suorittaa ensisijaisen arvion, joka on erittäin tärkeä osa potilaan ongelmien ymmärtämistä. Sitten on tärkeää, että psykologi suorittaa ns. psykokoulutuksen. Hän selittää potilaalle mitä tälle tapahtuu, käyttäen termejä jotka potilas voi ymmärtää. Hänen on painotettava niitä oireita, joita potilas kokee ja selitettävä miksi ne ilmenevät, mikä niitä pitää yllä ja kuinka niitä voidaan hoitaa.
Tavoitteena on, että yksilö ymmärtää mitä hänelle tapahtuu, niin tarkkaan kuin mahdollista. Hänen olisi ymmärrettävä miksi ja kuinka ammattilainen yrittää ratkaista sen. Tämä on oleellinen osa, jotta potilas noudattaisi hoitoaan. Seuraava vaihe on oppia kuinka rentoutua.
Jos potilas opetetaan hengittämään vatsan kautta, hänelle voidaan tarjota yksinkertainen ja tehokas väline, jota hän voi käyttää milloin tahansa ahdistus ilmenee. Ahdistus on tämän häiriön tavaramerkki. Sitten kun potilas on oppinut tämän tekniikan ja tuntee olonsa mukavaksi sen kanssa, on tärkeää, että hän harjoittaa sitä jatkuvasti siitä hetkestä lähtien.
“Joskus kaikkein tehokkain asia mitä voit tehdä, on rentoutua.”
-Mark Black-
Seuraavat vaiheet traumaperäisen stressihäiriön hoidossa
Sen ohella että potilaalle tarjotaan sopivat välineet ahdistuksen iskiessä, on tärkeää tehdä töitä muiden osa-alueiden kanssa. Ne eivät välttämättä ole aina näkyviä. Tässä viittaamme ajatuksiin ja uskomuksiin, jotka yhdistetään laukaiseviin tekijöihin. Jos emme kohdistu tähän, hoito tulee olemaan epätäydellinen. Se toimisi laastarin tapaan.
Tästä johtuu se, kuinka tärkeää on kouluttaa potilas tunnistamaan nämä heidän mielessään virtaavat ajatukset. Heidän on opittava paikallistamaan automaattiset ajatukset ja irrationaaliset uskomukset. Ne saattavat pyöriä seuraavien viestien ympärillä:
- Se mitä tapahtui, oli minun vikani.
- En tule koskaan pääsemään siitä yli.
- Maailma on vaarallinen paikka, ja tämä tapahtuma tulee toistumaan.
Tämä johdattaa meidät kognitiivisen uudelleenrakentamisen ensimmäiseen vaiheeseen. Seuraavaksi tämä kaikki kyseenalaistetaan sokraattisen dialogin avulla. Tällä tavalla, sessio sessiolta, yksilö oppii kumoamaan kaikki ajatukset, jotka ylläpitävät tätä häiriötä.
Hoidon saattaminen loppuun
Jotta traumaperäisen stressihäiriön hoito olisi kokonaisvaltaista, jotain on vielä lisättävä. Koska tästä kärsivillä on tapana välttää kaikkea, joka yhdistetään tuohon vaaralliseen tilanteeseen tai tapahtumaan, on tärkeää tehdä töitä paljastuksen kanssa, sekä potilaan mielikuvituksessa että oikeassa elämässä.
Tämän avulla potilas oppii alentamaan ahdistustaan tottumalla tilanteeseen. Hän oppii myös, että tietyn kohtauksen muistaminen ei tarkoita, että se on elettävä uudestaan. Aivan kuin hänen ei ole myöskään välttämättä menetettävä hallintaa. Toisaalta tämä sallii heidän erottaa traumaattiset tapahtumat muista, turvallisista tapahtumista.
Ajatus on, että se mitä potilaalle on tapahtunut oli konkreettista ja erityistä, mutta ei todennäköistä tai yleistä. Tämä lisää potilaan itsehillinnän tunnetta, ja auttaa häntä näkemään olevansa kykeneväisempi hallitsemaan tilannetta.
Samoin kuin kaikkien ahdistushäiriöiden kanssa, myös traumaperäisen stressihäiriön hoitoon on tärkeää sisällyttää episodien tai ahdistuksen toistumisen ehkäisy. Tämä viimeinen vaihe on perusteellista. Tämä auttaa edistymisen vakiinnuttamista ja se vahvistaa potilasta.