Borromean renkaat psykoanalyysissa

Kirjoittanut ja tarkastanut psykologi María Alejandra Castro Arbeláez

Viimeisin päivitys: 21 joulukuuta, 2022

Koska psykoanalyysi on niin monimutkaista, monet asiantuntijat käyttävät usein metaforia tai analogioita tehdäkseen asioista helpompia käsittää. Yksi näistä analogioista on Borromean renkaat tai solmu, joka on nerokas tapa selittää kuinka mielemme toimii.

Borromean renkaisiin perehtyminen on yritys tutustua Lacanin psykoanalyysiin, joka tutkailee yksilön ajatusten, tunteiden ja käytösmallien eri puolia. Se tarkastelee myös yksilön yhteyttä todellisuuteen.

Jacques Marie Emile Lacan oli vuonna 1901 syntynyt ranskalainen psykoanalyytikko ja psykiatri. Hän oli yksi merkittävimmistä hahmoista aikansa ranskalaisessa strukturalismissa. Hänen teoriansa otettiin vastaan yhtälailla hyväksyvästi kuin torjuen. Hän osallistui freudilaiseen liikkeeseen ja aiheutti kitkaa kansainvälisessä psykoanalyysiyhdistyksessä. Hän otti yhdistykseen lopulta etäisyyttä. Vuonna 1964 hän perusti Pariisiin freudilaisen koulukunnan.

Hänen panoksensa psykoanalyysiin liittyivät filosofiaan, kielitieteeseen ja taiteeseen. Hänen ystäviään olivat taiteilijat Andre Breton ja Salvador Dali, ja hän kehitti edelleen Heideggerin, Straussin ja Hegelin töitä. Lacanin työt ovat suhteellisen kiisteltyjä. Joidenkin mielestä niiden juuret eivät ole freudilaisuudessa, vaikka Lacan itse kannatti paluuta Freudin oppeihin. Hän väitti, että psykoanalyytikot eivät ole puolueettomia kuuntelijoita ja korosti alitajuntaista halua ja mielihyvää.

Mitä ovat Borromean renkaat?

Borromean renkaat viittaavat kolmeen toisissaan kiinni olevaan renkaaseen, jotka muodostavat solmun (tai ketjun). Jos yksi renkaista leikattaisiin, koko kuvio purkautuisi. Symboli on peräisin Borromeo-suvun vaakunassa olevasta kuvasta.

Lacan käytti näitä renkaita kuvaillakseen paremmin puhuvien subjektien rakennetta, joka jaetaan seuraaviin osiin:

• Imaginaarinen. Tämä on ensimmäinen rekisteri, ja se liittyy kuviin. Sen perustana on minän rakenne, joka muodostuu toisen kuvien kautta, identifikaation kautta, alkaen äidistä.
• Symbolinen rekisteri. Tämä on luonteeltaan pohjimmiltaan kielitieteellinen. Se on yhteydessä intersubjektiiviseen kenttään, jonka kautta vaihdamme tietoa toisen kanssa. Se liittyy myös tiedon, kulttuurin ja ison “Toisen” piiriin.
• Reaalinen. Tätä on kaikki mitä ei voida esittää kuvien tai kielen kautta. Toisin sanoen tuntematonta, käsittämätöntä tai jotain mitä vastustetaan. Se eroaa todellisuudesta siinä, että todellisuus on tapa ymmärtää maailmaa, joten se sopii symboliseen tai imaginaariseen rekisteriin. Reaalisesta sen sijaan puuttuu merkitys.

Borromean renkaat on siis topologia. Kirjassaan On the Names of the Father Lacan ehdottaa, että nuo kolme rekisteriä ovat läsnä jokaisessa subjektissa. Lisäksi niiden tulee olla solmittuina yhteen, jotta subjektin todellisuus olisi johdonmukainen ja kykenisi ylläpitämään diskurssia ja sosiaalista yhteyttä toisen kanssa. Näin ollen eri tavat solmia ne yhteen määrittävät jonkun mielen rakenteen.

Borromean renkaisiin liittyvät käsitteet

Yhdessä vaiheessa Lacanin teoriassa Borromean renkaissa oli ainoastaan kolme rekisteriä. Lacan lisäsi myöhemmin neljännen rekisterin, jota hän kutsui sinthomeksi. Se tuo yhteen reaaliseen, imaginaarisen ja symbolisen.

Sinthome auttaa subjektia ankkuroitumaan niin, että tämä pystyy saamaan yhteyden todellisuuteen ja sopeutumaan siihen. Se toimii enklaavina subjektille. Jos se vapautetaan, se voi johtaa psykoosiin.

Toinen Lacanin käsite on “isän-nimi”, joka toimii perustavanlaatuisena lakina. Se on se keskeinen merkitsijä, joka pitää nämä kolme rekisteriä yhteydessä keskenään. Lacan siis uskoi, että isällinen funktio on yksilön symbolisen toiminnan ankkuri, se jonka laki asettaa.

Renkaat voi liittää myös objektiin, sillä se on toinen osa sitä halua, joka saisi meidät tuntemaan aivan kuin jotain puuttuisi elämästämme. Tällä tavoin se liittyy menetykseen. Eli subjektia, sen lisäksi että sillä on kolme rekisteriä, hallitsevat impulssit.

Kieli kulkee impulssien läpi ja impulssit motivoivat yksilöä kohti halunsa kohdetta. Jos ihminen tyydyttää halunsa, hän saa kokea mielihyvää. Jos ei, hän kokee ahdinkoa. Lopuksi, kun vastustamme todellisuutta, ilmestyy aave.

Mielen rakenne

Borromean renkaat tai solmu edustaa siis kiteytettynä yhteyksiä, joista mielen rakenne koostuu. Symbolinen osoittaa, että on olemassa lakeja, jotka säätelevät vuorovaikutusta ja ovat syvästi yhteydessä kieleen, josta maailma rakentuu. Imaginaarinen liittyy kehon peilikuvaan, joka mahdollistaa itsensä tunnistamisen. Reaalinen on kaikkea olemassaoloon liittyvää, asioita joissa ei ole järkeä ja jotka on vaikea pukea sanoiksi.

Se tapa, jolla tämä solmu on sidottu (tai auki), määrittää mielesi rakenteen. Sinthome ilmenee neljäntenä rekisterinä, joka estää psykoosiin liittyvien käytösmallien puhkeamisen. Lyhyesti, Borromean renkaat on kiehtova analogia sen ymmärtämiseksi, kuinka mieli toimii.