Ben Franklin -ilmiö ja kognitiivinen ristiriita
Benjamin Franklin sanoi kerran, että “isä on aarre, veli on mukavuus, ystävä on molempia”. Joten on ymmärrettävää haluta tehdä enemmän kuin tarpeeksi saadaksemme ystävämme pitämään meistä. Mutta miksi me näemme niin usein vaivaa saadaksemme ne ihmiset, joista emme pidä, pitämään meistä? Ja… miksi tätä outoa ilmiötä kutsutaan Ben Franklin -ilmiöksi?
Vastaus löytyy hyvin vanhasta tarinasta, joka meidän on pakko jakaa kanssasi. Tämä tarina perustuu johonkin sellaiseen jota teemme päivittäin, mutta yleensä tiedostamattomasti. Se on jotakin mitä meidän aivomme tekevät ratkaistakseen tuntemamme tyytymättömyyden, kun ajatustemme ja tekojemme välillä on epäharmoniaa tai katkosta. Tutkitaan tätä nyt tarkemmin!
Mikä Ben Franklin -ilmiön alkuperä on?
Ben Franklin -ilmiön alkuperä on outo. Kaikkihan tietävät että Ben Franklin, ukkosenjohdattimen keksijä, oli Yhdysvaltojen perustaja. Mutta hänellä oli melkoisesti vastustajia lainsäädäntöelimessä. Hänen vaikuttavalla vihollisella ei ollut mitään ongelmaa ilmaista vastustuksensa tieteilijöiden poliittisella esityslistalla, niin julkisesti kuin yksityisestikin.
Tämä erityinen vihamielisyys ei jäänyt Franklinilta huomaamatta, ja se huoletti häntä suuresti. Mutta tapa, jolla hän päätti ratkaista sen, oli epätavallinen. Franklinin ensimmäinen ajatus oli nerokas: pyytää erästä “vihamiestä” tekemään hänelle palvelus. Koska hän tiesi olevansa tekemisissä hyvin sivistyneen ihmisen kanssa, pyysi Franklin häneltä erästä hyvin harvinaista kirjaa hänen yksityisestä kirjastostaan. Mutta Franklinilla ei oikeasti ollut mitään kiinnostusta kirjaa kohtaan.
Vihamies tunsi itsensä arvostetuksi ja imarrelluksi pyynnöstä, joten hän ei epäröinyt kirjan lainaamista Franklinille. Sillä tavalla Franklin päihitti vihamiehensä ja otti ensimmäisen askeleen kohti läheisyyttä, joka johti elämänpituiseen ystävyyteen.
“Ole hidas valitessasi ystävää ja vielä hitaampi vaihtaessasi.”
–Benjamin Franklin-
Mitä Ben Franklin -ilmiön takana on?
Oli tarina totta tai ei, on Ben Franklin -ilmiöllä syvät psykologiset perustat. Tämä hyvin inhimillinen tarve miellyttää perustuu kognitiiviseen ristiriitaan. Toisin sanoen, se perustuu haluumme vältellä tällaista ristiriitaa alun alkaen.
Se on juuri sitä mitä Franklin saavuttaa pyynnöllään, ristiriidan viholliselleen. Toisaalta he ovat toistensa poliittisia kilpakumppaneita, kun taas toisaalta hän pyytää tältä palvelusta. Tilanne ei ole itsessään ristiriitainen. Mutta on todennäköistä, että Franklinin vihollinen näki tässä jonkinlaista ristiriitaa. Tämä ristiriita tuli tunteesta, jossa poliittinen paha toimii yhdessä ystävällisen teon kanssa.
Tällaisen ristiriidan havaitsemisella on taipumus luoda jonkinlaista epämukavuutta työntäen henkilön tarkistamaan ajatustapansa. Tämä on juuri sitä, mitä Franklinin vihollinen teki. Se tapahtui luultavasti myös siksi, että hänen käytöksensä (kirjan lainaaminen) oli sosiaalisemmin ja henkilökohtaisemmin suotavaa kuin puhtaasti poliittista vihamielisyyttä.
Joten jollakin tapaa Franklinin vihollisen täytyi muuttaa tapa nähdä Franklin, mikäli hän halusi oikeuttaa oman jalomielisyytensä. Tämä uusi lähestymistapa myös auttoi ystävyyden aloittamisessa, josta tuli vain vahvempi ja vahvempi.
Yrittävätkö aivomme oikeuttaa epäoikeutetun?
Näyttää siltä, että aivomme yrittävät oikeuttaa tekomme yrittämällä olla loukkaamatta sitä mielikuvaa, joka meillä on itsestämme. Siitä syystä kognitiivista ristiriitaa esiintyy ja me yritämme päästä siitä eroon.
Sanotaan esimerkiksi, että tiedämme jonkin sotilaallisen toimen olevan epäoikeutettua. Jos me silti otamme osaa siihen (vaikka vain sanomatta mitään), etsii meidän mielemme syytä oikeuttaa kantamme. Nämä syyt voivat vaihdella jostakin vapauteen liittyvästä isänmaallisuuteen tai jopa uskontoon.
Kuten huomaat, kognitiivinen ristiriita on normaali osa elämäämme. Henkilökohtaisella ja ammattimaisella tasolla tunnemme usein tarpeen oikeuttaa tekomme, joiden kanssa emme oikeastaan ole samaa mieltä.
Olet luultavasti työskennellyt sellaisten ihmisten kanssa joista et pidä, tai sinun on täytynyt auttaa ihmisiä joita pidät epämiellyttävinä. Oli tilanteesi mikä tahansa, mielesi käynnistää mekanismin selittääkseen ja oikeuttaakseen tekosi. Joten mitä luultavimmin palveluksen tehtyäsi sinulla on parempi käsitys tuosta henkilöstä.
“Lainaa rahaa viholliselle ja sinä voitat hänet puolellesi, lainaa rahaa ystävällesi ja sinä menetät hänet.”
–Benjamin Franklin-
Tapa, jolla mielemme toimii, on hyvin kummallinen. Se yrittää suojella meidän minäkuvaa sekä ajatustemme ja tekojemme välistä yhteyttä muokkaamalla meidän mielipiteitämme. Ja ilmiö ei suinkaan lopu siihen. Koska kun perusteluja tai uusia mielipiteitä herää, meistä tulee herkempiä mille tahansa pienelle tiedonjyvälle jota ne tukevat. Meistä tulee myös skeptisempiä kaiken sen tiedon suhteen, jota ne vastustavat.