Oletko koskaan kuullut Jerusalem-syndroomasta?
Jerusalem-syndrooma on psyykkinen sairaus, joka vaikuttaa Jerusalemissa vieraileviin turisteihin kuten myös siellä asuviin ihmisiin. Tämä sairaus perustuu harhaluuloihin ja se luokitellaan samaan kategoriaan psykoosin kanssa.
Tavallisesti ihmiset, joilla on tämä syndrooma, samaistuvat Raamatun henkilöihin imitoiden sitä mitä he tietävät näistä henkilöistä.
Jotkin niistä henkilöistä joihin yleisimmin samaistutaan ovat Mooses, Juudan kuningas Daavid, Jeesus Nasaretilainen ja Johannes Kastaja. Miesten on taipumus jäljitellä mieshenkilöitä kun taas naisten naishenkilöitä.
Henkilön uskonto vaikuttaa myös tähän, sillä kristityt yleensä samaistuvat Uuden testamentin henkilöihin, kun taas juutalaiset samaistuvat Vanhan testamentin henkilöihin.
Miksi Jerusalem?
Israelin suurin turistikohde on Itkumuuri, joka tunnetaan myös Länsimuurina. Se sijaitsee Jerusalemin kaupungissa.
Sadattuhannet matkailijat vierailevat päivittäin muurilla vuoden kaikkina ajankohtina, joko rukoilemassa, ottamassa valokuvia tai osallistuen seremoniaan tai mielenosoitukseen. Historiallinen ja henkinen ympäristö koetaan vahvana ja se voi laukaista tämän syndrooman.
Monia vierailijoita houkuttaa yliluonnollisten kokemuksien etsiminen, mikä voi olla henkistä tai uskonnollista. Heitä houkuttaa sen luoma tunnelma, varsinkin keskiyön jälkeen.
Imitoimalla Raamatun henkilöitä, ihmiset joilla on Jerusalem-syndrooma kulkevat läpi Jerusalemin kaupunkia rukoillen julkisesti. He vaihtavat myös vaatteensa viittoihin ja lakanoihin.
Jerusalem-syndrooma
Psykiatri Yair Bar-El oli ensimmäinen joka kliinisesti määritti Jerusalem-syndrooman. Tutkittuaan yli 400 turistia, jotka oltiin julistettu hulluiksi, ja jotka olivat lähinnä juutalaisia ja kristittyjä, tämä psykiatri löysi heissä joitakin yhteisiä luonteenpiirteitä eli hän tunnisti oireet, jotka ovat ominaisia tälle syndroomalle.
Tämä syndrooma määritellään hysteerisenä dissosiaatiohäiriönä. Potilaat omaksuvat toisen persoonan, jota he eivät pysty myöhemmin muistamaan.
Jerusalemin vanhan kaupungin henkinen tunnelma joka on täynnä uskontoa, historiaa, ideologioita ja mytologiaa, kasvaa jopa enemmän siellä tapahtuneiden tapahtumien mukaan: sodat, taistelut, massamurhat ja niin edelleen. Siellä on tapahtunut niin paljon, että siellä vierailevat ihmiset eivät voi suhtautua siihen välinpitämättömästi.
“Saavutin sen henkisen pisteen, missä taiteen ja intohimoisten tunteiden antamat taivaalliset tuntemukset löytyivät. Sydämeni löi lähtiessäni Santa Crocesta, elämä oli loppuunkäsitelty ja pelkäsin kaatuvani.”
-Marie-Henri Beyle (Stendhal)-
Jerusalem-syndroomaa on verrattu Firenzen tai Stendhalin syndroomaan. Tätä havaittiin niiden turistien joukossa, jotka menivät Firenzeen ja käyttäytyivät oudolla ja järjettömällä tavalla. Näillä turisteilla esiintyi huimausta, sekavuutta, tärinää ja masennusta. Joillakin oli jopa hallusinaatioita heidän nähtyään niin monia taideteoksia yhdessä paikassa.
Tämän syndrooman aiheuttaa kuitenkin taiteen ja kaupunkien kauneus, kun taas Jerusalem-syndrooma johtuu uskonnosta.
Jerusalem-syndrooman oireet
Jerusalem-syndroomaa potevat turistit alkavat tuntemaan olonsa hermostuneeksi tai levottomaksi ilman mitään ilmeistä syytä. He yleensä hankkiutuvat eroon ihmisistä joiden kanssa he matkustavat ja eristävät itsensä.
Sitten he alkavat tekemään puhdistautumisen tekoja kylpyhuoneessa ja suihkussa. He vaihtavat vaatteensa näyttääkseen enemmän Raamatun henkilöiltä. Yleisin sanonta jota he käyttävät kuvatakseen sitä mitä heille tapahtui, on että “yhtäkkiä jotakin tapahtui”.
Muutaman päivän jälkeen he palaavat takaisin “todellisuuteen”, monet häpeillen. He eivät pysty selittämään mitä heille tapahtui ja he katuvat toimineensa sillä tavalla. Uskotaan, että ihmiset joilla on Jerusalem-syndrooma tulivat Jerusalemiin jo sille valmiiksi altistuneina. Kun he pääsevät sinne, nukkuva syndrooma herää.
Oletko käynyt Jerusalemissa? Jos vierailet siellä ja löydät ihmisiä rukoilemassa kaduilla tai pesemässä itseään suihkulähteessä, älä oleta heidän olevan hulluja. Ehkä heillä on Jerusalem-syndrooma tai ehkä jopa koet sen itse.
Kaikki lainatut lähteet tarkistettiin perusteellisesti tiimimme toimesta varmistaaksemme niiden laadun, luotettavuuden, ajantasaisuuden ja pätevyyden. Tämän artikkelin bibliografia katsottiin luotettavaksi ja akateemisesti tai tieteellisesti tarkaksi.
- Bamforth, I. (2010). Stendhal’s Syndrome. British Journal of General Practice, 60(581), 945-946.
- Bar-El, Y., Durst, R., Katz, G., Zislin, J., Strauss, Z., & Knobler, H. Y. (2000). Jerusalem syndrome. The British Journal of Psychiatry, 176(1), 86-90.
- Calabrese, J., & Al Khalili, Y. (2019). Psychosis. StatPearls. https://www.ncbi.nlm.nih.gov/books/NBK546579/
- Kalian, M., & Witztum, E. (2000). Comments on Jerusalem syndrome. The British Journal of Psychiatry, 176(5), 492-492.
- Villar, J. L. (2015). El síndrome de Jerusalén:¿ los vascos y la religión?. In El peso de la identidad: mitos y ritos de la historia vasca (pp. 81-107).
- Witztum, E., & Kalian, M. (1999). The” Jerusalem syndrome”–fantasy and reality a survey of accounts from the 19th century to the end ot the second millennium. The Israel journal of psychiatry and related sciences, 36(4), 260.