Avoimen haavan taakka: kun uhrista tulee teloittaja

Jotkut ihmiset eivät kykene näkemään muiden kärsimystä, sillä heidän omat haavansa ovat heille liian kivuliaita. Nämä pahoinpitelyistä tai hylkäämisestä johtuvat traumat muuttuvat märkiviksi haavoiksi, jotka eivät parannu, ja jotka voivat joissain tapauksissa muuttua aggressioiksi.
Avoimen haavan taakka: kun uhrista tulee teloittaja
Valeria Sabater

Kirjoittanut ja tarkastanut psykologi Valeria Sabater.

Viimeisin päivitys: 21 joulukuuta, 2022

Avoimet haavat voivat joskus muuttua kaunan, raivon ja haavoittuvuuden pohjattomiksi kuiluiksi. Jotkut ihmiset, jotka ovat joutuneet pahoinpitelyn, hylkäyksen tai kaltoinkohtelun kohteeksi, saattavat kokea tätä ilmiötä. Näiden kokemusten pysyvät jäljet ja kyvyttömyys parantua saavat ihmiset heijastamaan tätä pysyvää haavaa muille. Tämä voi joskus johtaa huonosti mukautuvaan käyttäytymiseen.

Me kaikki käsittelemme kipua eri tavalla, ja jotkut ovat parempia sen käsittelyssä kuin toiset. Jotkut ihmiset käsittelevät sitä pahimmalla mahdollisella tavalla: aggressiolla. Mikä on syy tähän? On olemassa tiettyjä tapauksia, joissa vaihtelevat määrittelevät tekijät voivat tulla yhteen. Yksi näistä tekijöistä voi olla trauman vakavuus. Se voi olla myöskin vaikeampi henkilölle, jolla ei ole asianmukaisia sosiaalisia resursseja tai tukiryhmiä tämän käsittelemiseen. Meidän on pidettävä myöskin mielessä biologisten ja geneettisten tekijöiden tärkeys.

Kaikkein tärkein tekijä on yksilön persoonallisuus. Esimerkiksi reaktiivisesta narsismista kärsivät ihmiset käyttävät omaa tuskaansa rajallisena aseena. Heidän identiteettinsä uhrina sekä pahoinpitelyllä täytetty menneisyyden taakka muuttaa heidät naamioituneiksi teloittajiksi. Tämä voi tapahtua jopa heidän haluamattaan. Heistä tulee ihmisiä, jotka eivät voi hallita omia impulssejaan suorittaa kostotoimia ja he eivät voi olla heijastamatta omaa vihaansa muihin.

“Tuska on väistämätöntä. Kärsiminen on vaihtoehtoista.”

-Buddha-

Avoimet haavat syöksevät epätoivoon.

Kun traumasta johtuva avoin haava muuttuu aggressioksi

”Uhrin” käsite on kiistanalainen. Ensimmäiseksi on kuitenkin ymmärrettävä, etteivät kaikki kohtaa traumaa samalla tavalla. Jotkut ihmiset, psykologisten resurssien tai voimakkaan tukiryhmän ansiosta, voivat käsitellä elämiensä dramaattisia tapahtumia asianmukaisesti. Nämä ihmiset irtaannuttavat itsensä uhri-identiteetistä melko pian.

Toiset ihmiset puolestaan omaksuvat tämän vahingon, tuon avoimen haavan, suureksi osaksi elämäänsä. Tämä haava puolestaan tuottaa vieläkin negatiivisempia seurauksia. Yksi näistä esimerkeistä on traumaperäisen stressihäiriön vaikutukset. Saatat kysyä itseltäsi, miksi tätä tapahtuu? Miksi on ihmisiä, jotka menneisyyden tuskallisten elämäntapahtumien voittamisen sijaan kantavat niitä kuin taakkaa?

Seuraava kysymys, jonka saatat kysyä itseltäsi voi olla, ”miksi ihminen, joka kokee traumaattisia tilanteita, reagoi niihin väkivaltaisella tavalla?” Italian Monterotondon yliopistossa tutkijat suorittivat mielenkiintoisen tutkimuksen tämän ongelman analysoimiseksi. Tohtori Giovanni Frazzetto toimi tämän tutkimusprojektin johtajana.

Tutkijaryhmä tuli seuraaviin tuloksiin:

Varhaiset traumat ja MAOA-geeni

Tämän, vuonna 2007 suoritetun tutkimuksen mukaan ensimmäisten 15 elinvuoden aikana tietyt negatiiviset tapahtumat voivat jättää jäljet emotionaaliseen ja psykologiseen rakenteeseen. Totta kai, joillain ihmisillä on paremmat mahdollisuudet päästä näistä haasteista yli kuin muilla.

  • Ihmisillä, joiden on vaikeampi selviytyä näistä ongelmista, on todennäköisemmin MAOA-geeni, joka yhdistetään ennen kaikkea miespuolisiin henkilöihinTällä geenillä on puolestaan yhteys selvempään käyttäytymisen fenotyyppiin – eli suurempaan aggressiivisuuteen. 
  • Tutkijat huomasivat tämän projektin aikana että lapset, jotka olivat kasvaneet ilman vanhempia, jotka olivat laiminlyötyjä, pahoinpideltyjä, tai jotka varttuivat alkoholismiperheessä, osoittivat enemmän aggressiivista ja antisosiaalista käyttäytymistä aikuisuudessa.
  • Tämä geeni on myös yhdistetty suurempaan todennäköisyyteen käyttää huumeita. Tässä ryhmässä olevien ihmisten oli vaikeampi luoda kestäviä ja merkittäviä sosiaalisia ja emotionaalisia suhteita.
  • Omat avoimet haavat ja haavoittuvuus estävät henkilöä havaitsemasta muiden ihmisten tuntemaa kipua.
Miehen pää on sumun peitossa.

Avoimet haavat ja haavoittuvuus estävät sinua näkemästä muiden kipua

Avoin haava on ongelma, jota et ole ratkaissut. Se syö sinua päivittäin. Se tekee sinusta uhrin, sillä se saa sinut määrittelemään itsesi uudestaan. Et näe itseäsi sen tuotteena, mitä teet päivässä, vaan mitä sinulle tapahtui menneisyydessä. On olemassa todella paljon ihmisiä, jotka ovat jumissa omassa haavoittuvuudessaan, tukahdetussa raivossa, pelossa ja omien muistojen taakassa. Kaikki tämä, melkein heidän tietämättään, alkaa luomaan ”emotionaalista sokeutta”.

He eivät kykene näkemään tai tuntemaan emotionaalisia todellisuuksia omien tunteidensa ulkopuolella. Empatian puute on peräisin juuri tästä avoimesta haavasta, tuosta traumasta, joka saa aikaan muutoksia aivoissa. Lopulta se päätyy muokkaamaan tällaisen henkilön persoonallisuutta. Ironista kyllä, jossain vaiheessa henkilö, joka on pitänyt itseään uhrina, voikin muuttua itse teloittajaksi.

  • Näin esimerkiksi teini-ikäisen lapsen kohdalla, jota on pahoinpidelty kotona. Hän saattaa karata kotoaan ja käyttäytyä väkivaltaisesti koulussa.
  • Näin myöskin niiden kohdalla, jotka tuntevat olevansa niin voimattomia ja haavoittuvaisia, että he reagoivat äärimmäisellä tavalla puolustaakseen itseään. 
  • Avoin haava voi saada henkilön näkemään väkivallan eräänlaisena kommunikaation muotona. Jos lapsi on todistanut aggressiivista käyttäytymistä tai on itse ollut sen uhri, on todennäköistä, että hänen kasvettuaan aikuiseksi voimme nähdä hänessä nämä samat mallit.

Avoimet haavat ja traumat: kuinka niitä voidaan hoitaa?

Nykyään ihanteellinen traumojen hoito on epäilemättä traumakeskeinen kognitiivinen käyttäytymisterapia. Laaja tieteellinen rakenne tukee tämän työkalun tehokkuutta. (Echeburua ja Corral, 2007; Cohen, Deblinger ja Mannarino, 2004.)

Toisaalta, hyväksyntä- ja sitoutumisterapiaa on myöskin saatavilla (Hayes, Strosahl, Wilson, 1999, 2013). Tämä on kolmannen sukupolven kognitiivista käyttäytymisterapiaa. Se pyrkii vähentämään ahdistusta ja pelkoa auttaakseen potilasta käsittelemään uhkaavia tilanteita paremmin.

On myös tärkeää tehdä töitä raivon hallitsemisen osalta, jos henkilö kärsii siitä. Tällaiset taipumukset alkavat esiintyä jo lapsuudessa. Asiantuntijat tietävät esimerkiksi, että suurinpiirtein 45 %:lle niistä lapsista jotka kokevat perheväkivaltaa, kehittyy käyttäytymisongelmia.

Pienen lapsen avoimet haavat jatkuvat aikuisuuteen.

Avoin haava aiheuttaa ahdistusta, surua, raivoa ja muita henkisiä mielikuvia, joita ei voida pyyhkiä mielestä. Niiden käsittelyyn tarvitaan ammattilaisen apua. Kukaan ei ansaitse elää elämää, jossa kärsimys riistää kyvyn olla onnellinen.


Kaikki lainatut lähteet tarkistettiin perusteellisesti tiimimme toimesta varmistaaksemme niiden laadun, luotettavuuden, ajantasaisuuden ja pätevyyden. Tämän artikkelin bibliografia katsottiin luotettavaksi ja akateemisesti tai tieteellisesti tarkaksi.


  • Frazzetto, G., Di Lorenzo, G., Carola, V., Proietti, L., Sokolowska, E., Siracusano, A., … Troisi, A. (2007). Traumatismo precoz y mayor riesgo de agresión física durante la edad adulta: el papel moderador del genotipo MAOA. PLOSOS UNO , 2 (5). https://doi.org/10.1371/journal.pone.0000486

Tämä teksti on tarkoitettu vain tiedoksi eikä se korvaa ammattilaisen konsultaatiota. Jos sinulla on kysyttävää, konsultoi asiantuntijaasi.