Antonin Artaudin viisi mielenkiintoista sanontaa
Antonin Artaudin sanonnat ovat kauniita. Hän tutki käytännössä katsoen kaikkia kirjallisuuden aloja, vaikka hänestä tulikin kuuluisa runoilijana ja näytelmäkirjailijana. Itse asiassa Antonin Artaud tunnetaan Julmuuden teatterin luojana.
Voitaisiin sanoa, että kaikki nykyteatterin teokset turvautuvat tämän poikkeuksellisen ranskalaisen kirjailijan uskomaan filosofiaan. Monet Antonin Artaudin sanonnoista liittyvät yksinomaan teatteriin, mutta myös muihin ihmiskunnan totuuksiin, jotka hän havaitsi vaikeimpien hetkiensä aikana.
Ollessaan 4-vuotias, Antonin Artaud sai aivokalvontulehduksen. Kun hän oli 9-vuotias, hänen siskonsa kuoli yhtäkkiä, mikä synnytti hänessä suruprosessin, jonka yli hän ei täysin päässyt. Se oli ehkä yksi niistä äärimmäisen vaikeista kokemuksista, joka johti siihen että hänestä tuli niin syvällinen kirjoittaja. Tarkastellaanpa joitakin Antonin Artaudin parhaita sanontoja.
“Emme kuole siksi, että meidän täytyy kuolla; kuolemme siksi, että kerran, eikä kovin kauan aikaa sitten, meidän tietoisuutemme pakotettiin pitämään sitä välttämättömänä.”
-Antonin Artaud-
1. Mistä elämässä on kyse?
“Elämä koostuu kysymysten polttamisesta.”
Tämä on yksi Antonin Artaudin kauneimmista sanonnoista. Hän yhdistää elämän sille ominaiseen olennaiseen välinpitämättömyyteen. Synnymme kaikki tiedottomina, tietämättä melkein mitään, ja kuolemme siten, että olemme vastanneet vain joihinkin mielessämme olleisiin kysymyksiin.
Artaud ei viittaa älyllisestä näkökulmasta tulevaan välinpitämättömyyteen. Siitä syystä hän käyttää sanaa “polttaminen”. Hän kuvaa tuntematonta polttavalla liekillä. Emme tiedä täysin mistä tulemme, minne menemme tai miksi olemme täällä.
2. Todellisen teatterin tarkoitus
“Todellinen teatterikokemus ravisuttaa aistien rauhaa, vapauttaa tukahdetun epätietoisuuden ja ajaa kohti mahdollista kapinaa.”
Tämä sanonta ilmaisee sitä, kuinka Artaud tunsi teatteria kohtaan. Hän sanoi aina, että sanat ovat tarpeettomia, sillä ihmisen tunteista ja ajatuksista puhumiseen oli muita tehokkaampia tapoja. Yksi niistä oli teatteri.
Hän rakasti teatteria ja vihasi elokuvia. Hän piti jälkimmäistä “haitallisena myrkkynä”, luonnostaan negatiivisena, mutta ei vakavaa haittaa aiheuttavana. Antonin Artaudin mielestä teatteri oli paras tapa ilmaista itseään. Se luotiin opettamaan ihmisille elämän oppitunteja kuolemasta, kärsimyksestä ja päättäväisyydestä.
3. Ihmisen oleminen
“Siellä missä haisee paska, haisee oleminen”.
Monet Antonin Artaudin sanonnoista paljastavat voimakkaan ja melkein väkivaltaisen hengen. Hänen lapsuutensa sairaus teki hänestä todella hermostuneen yksilön. Itse asiassa sen takia hän kehitti ajan myötä vainoharhaisia harhaluuloja.
Tämä selittää sen, miksi Artaud vietti monta vuotta psykiatrisessa sairaalassa. Erityisesti tämä sanonta, vaikka se onkin ilmaistu aggressiivisella tavalla, paljastaa todellisen, raa’an viestin. Ihmiset eivät ole vain yleviä, vaan he ovat myös proosallisia ja vastenmielisiä.
4. Sanojen kieli
“Ei ole todistettu varmasti, että sanojen kieli on paras mahdollinen kieli.”
Antonin Artaud oli erittäin kiinnostunut oppimaan enemmän mystisistä ilmiöistä. Hän oli todella omistautunut uskonnolle lapsuutensa ja koko nuoruutensa aikana. Vuosia myöhemmin hänestä tuntui, kuin hän olisi etsinyt jotakin uudenlaista hengellisyyttä, joka johti hänet elämään Tarahumara-yhteisön kanssa Meksikossa.
Hänen erityinen näkemyksensä elämästä teki hänestä erittäin herkän hienovaraisimmille ilmiöille. Hän osallistui täysin Tarahumara-yhteisön toimintaan heidän välisestä kielimuuristaan huolimatta. Ehkä tämä sanonta viittaa siihen tosiasiaan, että sanat ovat vain yksi monista tavoista kommunikoida ja ymmärtää ympärillä olevia ihmisiä.
5. Antonin Artaud ja elämänkokemusten tärkeys
“Myöntäen sen tai ei, tajuissaan tai tiedostamatta, runollinen tila, ylivertainen elämänkokemus on sitä, mitä yleisö pohjimmiltaan etsii rakkauden, rikollisuuden, huumeiden, sodan tai kapinan kautta.”
Artaud oli ennen kaikkea ihmishengen tutkija. Meksikossa viettämänsä ajan jälkeen hän syventyi joihinkin esoteerisiin aiheisiin, kuten astrologiaan, tarot-tulkintaan ja numerologiaan. Hänen pakkomielteensä näihin aiheisiin johti hänet jälleen kerran äärimmäisen hermostuneisuuden tilaan.
Vuonna 1938 hänet vietiin Irlannista Ranskaan, koska hän “ylitti marginaalisuuden rajat”. Hän vietti yhdeksän vuotta psykiatrisessa sairaalassa. Hän kärsi paljon näiden vuosien aikana. Kaikki nämä kokemukset vahvistivat hänen vihaansa psykiatriaa kohtaan.
Antonin Artaud kuoli vuonna 1948 käytyään läpi useita sähköhoitoja, jotka tuhosivat hänet sekä fyysisesti että henkisesti. Ystäviensä ansiosta hän pystyi viettämään elämänsä kolme viimeistä vuotta mielenterveyslaitosten ulkopuolella.
“Minä itse vietin 9 vuotta hullussa turvapaikassa, enkä ollut koskaan taipuvainen itsemurhaan, mutta tiedän, että jokainen psykiatrin kanssa aamuvierailun aikana käymäni keskustelu sai minut ajattelemaan itseni hirttämistä, sillä olin tietoinen siitä, että en pystynyt viiltämään hänen kurkkuaan auki.”
-Antonin Artaud-
Kaikki lainatut lähteet tarkistettiin perusteellisesti tiimimme toimesta varmistaaksemme niiden laadun, luotettavuuden, ajantasaisuuden ja pätevyyden. Tämän artikkelin bibliografia katsottiin luotettavaksi ja akateemisesti tai tieteellisesti tarkaksi.
- Carrilho, C. (2015). La crueldad creadora de Antonin Artaud y sus implicaciones para la formación de profesorado.