Wislawa Szymborskan viisi merkityksellistä sanontaa

22.3.2019
Wislawa Szymborskan sanonnoissa on mielenkiintoista se terävyys, jolla hän kommunikoi tavastaan ajatella ja nähdä maailma. Hän on epäilemättä yksi parhaista moderneista runoilijoista.

Wislawa Szymborska kirjoitti usein asioista, joiden pitäisi aina olla mielessämme, mutta jotka meidän on tapana unohtaa. Tälle puolalaiselle runoilijalle annettiin lahjaksi todella vaikuttava herkkyys, joka sai hänet näkemään ja kuvailemaan tavallista maailmaa erittäin tarkalla tavalla.

Wislawa Szymborskan sanonnat ovat yksinkertaisia ja aitoja. Hän antaa koko runollisen sielunsa luoden samalla siteen lukijan kanssa.

Tämä mahtava runoilija ei valmistunut koulusta. Koska hän syntyi köyhään perheeseen, oli hänellä aina taloudellisia ongelmia. Mutta se ei estänyt häntä tulemasta yhdeksi parhaimmista runoilijoista.

”Mikään ei ole lahja, kaikki on lainattua. Hukun velkoihini korviani myöten. Minut pakotetaan maksamaan itselleni itselläni, antamaan elämäni elämästäni.”

-Wisława Szymborska-

1. Maailma on julma

Kuinka monta kertaa olet kuullut tämän lauseen? Olet luultavasti jopa sanonut sen itse muutaman kerran. Se on yksi niistä kliseisistä sanonnoista, jotka levittyvät ympäriinsä ja joista tulee selitys kaikille negatiivisille asioille, joita maailmassa tapahtuu.

Yksi Wislawa Szymborskan sanonnoista kertoo siitä:

”Maailma on julma, mutta se myös ansaitsee muita myötätuntoisempia määreitä.”

Tässä sanonnassa on mahtavaa se, että hän vihjaa sanonnan ja sen piilotetun julmuuden väliseen ristiriitaan.

lapsilla käsissään pikku Maapallot

2. Aika

Yksi Wislawa Szymborskan sanonnoista menee näin:

”Jokainen alku on loppujen lopuksi vain jatkoa, ja tapahtumien kirja on aina avoinna puolessa välissä.”

Siinä hän väittää, että ajalla ei ole alkua tai loppua. Kun aloitat jotakin, jatkat vain jo olemassa olevan todellisuuden elämistä. Jokaisella syntyneellä asialla on jo menneisyys. Siten mikään ei myöskään pääty. Kaikki tapahtumat ja tosiasiat ovat osa niitä edeltävää ja mahdollistavaa aikajanaa.

3. Tulevaisuus kuuluu menneisyyteen

Tämä on toinen hänen pohdinnoistaan aikaan liittyen:

”Kun lausun sanan Tulevaisuus, kuuluu ensimmäinen tavu jo menneisyyteen.”

Hän muistuttaa meitä tällä sanonnalla, että jokainen hetki on ainutlaatuinen. Aika kuluu, eikä mikään ole samoin kuin ennen. Aika ei palaa takaisin, eikä mennyt tule enää koskaan olemaan sitä mitä se oli.

4. Tosirakkaus

Wislawa Szymborska omisti tämän sanonnan heille, jotka sanovat ettei tosirakkautta ole olemassa:

”Anna ihmisten, jotka eivät koskaan löydä tosirakkautta jatkaa sen sanomista, ettei sellaista ole olemassa. Heidän uskonsa helpottaa heidän elämäänsä ja kuolemaansa.”

Hän kyseenalaistaa ihmiset, jotka eivät usko rakkauteen. Koska he eivät usko rakkauden olemassaoloon, ei sen todelliseksi tekeminen ole, eikä siitä koskaan tule heidän velvollisuutensa.

valoisa sydän

5. Runoutta ja lisää runoutta

Wislawa Szymborska teki runoudesta elämäntyylin. Hän ei ollut etäinen kirjailija. Päinvastoin, hän kommunikoi aina lukijoidensa kanssa ja kuunteli heidän kysymyksiään ja ajatuksiaan. Hän ymmärsi, että runoilijana oleminen on paljon enemmän kuin vain riimien keksimistä.

”Suosin runojen kirjoittamisen järjettömyyttä ennemmin kuin runojen kirjoittamattomuuden järjettömyyttä.”

Vuonna 1996 monet ihmiset juhlivat, kun hän sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon. Ja monet itkivät, kun hän kuoli vuonna 2012, sillä maailma menetti erittäin lahjakkaan ja syvällisen runoilijan.

  • Szymborska, W., Poniatowska, E., & Beltrán, G. (2008). Poesía no completa (No. 821.162. 1). Fondo de Cultura Económica.