Anteeksianto on ymmärrystä, ei oikeutusta

Kirjoittanut ja tarkastanut psykologi Sergio De Dios González

Kirjoittanut Laura Reguera

Viimeisin päivitys: 21 joulukuuta, 2022

Anteeksiannon osaaminen on aina nähty hyveenä. Joidenkin ihmisten on erityisen vaikeaa aloittaa puhtaalta pöydältä, kun joku tekee jotakin satuttaakseen heitä, kun taas toiset antavat anteeksi ihan mitä vain. Kuinka löydämme keskitien? Ensimmäinen askel anteeksiantoon on ymmärrys.

Anteeksiannon osaaminen ei tarkoita sen unohtamista, mitä toiset tekivät meille huomioimatta tunteitamme. On tärkeää ymmärtää jättää viha taakse ilman että perustelee epäoikeutettua. Jatka lukemista oppiaksesi kuinka käyttää tasapainoista anteeksiantoa parantaaksesi henkistä hyvinvointiasi!

“Vain rohkeat tietävät kuinka antaa anteeksi. Pelkuri ei koskaan anna anteeksi. Se ei kuulu hänen luonteeseensa.”

-Laurence Sterne-

Anteeksianto alkaa sisältä

Anteeksiannon oppiminen ei tarkoita sitä, että emme välitä siitä mitä muut tekevät meille, vaan sitä että päästämme irti alkuperäisestä ärtymyksestä ja mielipahasta. Nuo tunteet voivat nopeasti muuttua vihaksi, mikä vaikuttaa negatiivisesti elämäämme ja suhteeseemme sen henkilön kanssa, joka satutti meitä. Itse asiassa anteeksianto auttaa meitä päästämään irti siitä mitä tapahtui, samalla kun otamme askeleita suojellaksemme tulevaisuuden itseämme siltä mikä satutti meitä. 

Me ajattelemme muille anteeksi antamista, mutta meillä on huono tapa unohtaa antaa anteeksi itsellemme. Totuus on se, ettei kukaan meistä ole täydellinen. Vaikka se kuulostaakin kliseiseltä, me kaikki teemme virheitä. On tärkeää että ymmärrämme sen, koska tavoittelemme normeja, jotka on mahdoton saavuttaa. Se johtaa turhautumiseen, ahdistuneisuuteen ja itsellemme vihaiseksi olemiseen.

Sen tunnistaminen, että olemme vain ihmisiä, on ensimmäinen askel itsellensä anteeksi antamiseen. Mutta voimme mennä askeleen eteenpäin. Jos olemme tehneet jotakin, jota pidämme vääränä, voimme lopettaa siitä pakkomielteilyn ja löytää ratkaisun.

Ajatuksena on sekoittaa ajattelutapaa, joka johtaa meidät umpikujaan. Sen sijaan tulisi löytää ennakoiva tapa ratkaista ongelma. On oikeastaan vain kaksi vaihtoehtoa: korjata se mitä teimme väärin, tai jos ei ole mitään tapaa korjata sitä, pitää ajatella mitä voimme tehdä tulevaisuudessa välttääksemme tekemästä samaa virhettä.

Anteeksianto on sen ymmärtämistä, että kaikki tekevät virheitä

Kun olemme tietoisia siitä ettemme ole täydellisiä, meidän täytyy muistaa ettei kukaan muukaan ole. Usein on paljon helpompaa perustella omat virheemme kuin meidän ympärillämme olevien virheet. Totuus on se, että meillä on suuret odotukset toisia kohtaan, aivan niin kuin meillä on korkeat odotukset myös itsellemme.

“Anteeksianto on sitä, että ei ota muiden rajoituksia ja virheitä liian vakavasti tai liian tosissaan. Sen sijaan suhtaudu niihin kevyesti ja totea hyvällä huumorilla ‘tiedän, ettet ole sellainen!'”

-Robert Spaemann-

Hyvin usein odotamme muilta jotakin sellaista, jota he eivät vain pysty tekemään. Sen ymmärtäminen, että muiden ei ole pakko täyttää meidän odotuksiamme, on todella tärkeää. Vain siten voimme oppia antamaan anteeksi sen, mitä ajattelimme heidän tehneen väärin. Aivan kuten suuttuessamme itsellemme, on tärkeää yrittää päästää irti vihastamme.

Jälleen, käyden läpi uudelleen ja uudelleen mielessään sitä, että joku teki väärin, ei auta meitä millään tavalla. Jos meitä vaivaa jokin, meidän täytyy yrittää ymmärtää motiivit, jotka saattoivat saada henkilön käyttäytymään sillä tavalla. Voi olla hyödyllistä pitää keskustelu avoimena ja etsiä ratkaisua siihen mitä tapahtui.

Anteeksianto on ymmärrystä; se ei tarkoita sitä, että kaikki on oikeutettua

Se ei tarkoita sitä, että meidän täytyy antaa anteeksi kaikki, mitä ihmiset tekevät meille vain tavan vuoksi. On tärkeää arvostaa oikeuksiamme ja tarpeitamme. Jos me jatkuvasti sallimme toisten meille tekemän vahingon, me loukkaamme omaa hyvinvointiamme ja estämme itsemme vahvistamista.

“Liiallinen anteeksianto virheitä tekevälle on vääryys virheitä tekemätöntä kohtaan.”

-Baldassare Castiglione-

Oppiminen kuuntelemaan omia tunteitamme antaa meille vihjeitä siitä miten toimia. Sillä tavalla voimme oppia asettamaan rajoja muiden suhteen sekä puolustamaan omia oikeuksiamme. 

Auttaaksemme itsemme oppimaan olemaan antamatta anteeksi kaikkea, meidän täytyy pohtia mitä tapahtui ja syitä meidän vihamme taustalla. Sillä tavalla voimme siirtää vastuun tapahtuneesta oikealle henkilölle.

Ei ole niinkään kyse kenenkään syyttelystä, vaan ennemminkin vastuun jakamisesta reilusti. Ennen kuin annat anteeksi jollekulle noin vain, suosittelemme sinua puhumaan heidän käytöksestään, kaikkien odotuksista sekä halutusta lopputuloksesta. Siinä on todellakin vain kyse meidän tarpeidemme tasapainottamisesta muiden tarpeiden kanssa. Opettele antamaan anteeksi!