Anteeksianto on katkeruudesta luopumista

Anteeksianto on paljon enemmän kuin yksinkertainen teko sanomalla “annan anteeksi sinulle.” Se on paljon enemmän kuin menetetyn ihmissuhteen uudelleen aloittaminen. Se on jopa enemmän kuin sellaisen teon unohtaminen, joka aiheutti meille surua jossakin vaiheessa elämäämme. Kun me todella annamme anteeksi jollekulle, me saamme rauhan itsemme kanssa. Me tunnemme olomme tyydytetyksi, helpoksi ja vapaaksi, koska katkeruus on hävinnyt lopullisesti.

Aidosti anteeksiantaminen jollekulle, joka on satuttanut sinua, on yksi vaikeimmista asioista mitä voi tehdä. Anteeksianto vaatii suurta henkistä voimaa ja rohkeutta, jota monella ei ole.

Kun meitä on satutettu, oli se sitten fyysisesti tai henkisesti, me menemme eräänlaiseen raivon tilaan. Viha voi olla hyödyllinen tunne, jos haluamme puolustaa itseämme uhalta. Se on kuitenkin turhaa, jos uhkaa ei enää ole.

Pitkitetty viha myrkyttää meidät hitaasti. Se täyttää meidät raivolla ja vihalla sekä kostonjanolla, jotka ovat täysin hyödyttömiä negatiivisia tunteita. Ne eivät pyyhi pois menneisyyttä eivätkä ole hyödyksi tässä hetkessä tai tulevaisuudessakaan.

Anteeksianto järkevällä tapaa

Vapauttaaksemme itsemme negatiivisista tunteista kuten raivosta, voimme käyttää ajatuksiemme ja ideoidemme voimaa. Tällä tavalla me otamme vastuun omasta mielestämme. Revimme siis mielemme pois näistä tunteista. Järkevällä tavalla ajatteleminen edellyttää sitä, ettet päästä itseäsi valloille vaikutteiden ja mielikuvituksen vaikutuksesta. Se edellyttää sitä, ettet liioittele tai dramatisoi tosiasioita ja ennen kaikkea “sinun olisi pitänyt” -ajattelun hylkäämistä.

Kun raivo ohjaa meitä, oletamme että muiden ihmisten olisi pitänyt käyttäytyä tietyllä tavalla. Emme siis ole kykeneväisiä antamaan heille aidosti anteeksi.

Totuus on, että kaikki ovat vapaita käyttäytymään heidän omien periaatteidensa mukaan, ei meidän periaatteidemme, pidimmepä siitä tai emme. Tämän tosiasian hyväksyminen ja sen kestäminen ilman suurempaa negatiivisuutta sallii meidän vihdoin antaa anteeksi niille, jotka ovat satuttaneet meitä.

Näin ollen, vapauttaaksemme itsemme tästä raskaasta katkeruuden, koston ja surun tunteesta, meidän tulisi pitää mielessä että kukaan ei ole täydellinen. Ei ihmiset jotka ovat satuttaneet meitä, emmekä me. On luonnollista ihmisille tehdä virheitä, mennä sekaisin ja käyttäytyä vaistomaisesti. Sen takia meidän henkinen puolemme tulee aivojemme primitiivisimmästä osasta.

Vaikka vauriot vaikuttavatkin meihin, raivo ei muuta tätä tosiasiaa. Me päädymme vain saamaan kaksi ongelmaa. Ensin vahinko, jonka kärsimme toisen henkilön teon takia. Toiseksi raivo, jonka langetamme itsellemme ja joka vain aiheuttaa lisää kipua.

Toinen järkevä ajatus, joka saattaa auttaa meitä, on idea siitä että kukaan ei voi laittaa meitä kärsimään ilman suostumustamme. Tämä saattaa kuulostaa oudolta, mutta se on totuus. Jos tiedät kuka olet, sinulla on tasapainoinen itsetunto ja terve pää hartioillasi, ei kenenkään ole mahdollista satuttaa sinua. Ei ainakaan sanojen tai tekojen avulla, joista ei ole fyysistä haittaa.

Sanallinen loukkaus voi satuttaa minua vain jos kerron itselleni että sen henkilön ei pitäisi ikinä loukata minua. Tai toisaalta jos “ostan” sen henkilön herjat. Jos päädyn uskomaan herjausta ja hyväksyn sen omakseni, silloin avaan oven sille mikä aiheuttaa minulle kipua.

Saatat ajatella, että tämä on suunnattoman vaikea asia saavuttaa ja on oikein ajatella niin. Kukaan ei opeta meitä ajattelemaan tällä tavalla. Sen sijaan meille opetetaan kuinka suojella arvokkuuttamme kaikilla voimillamme, kuinka saada egomme loistamaan kuin olisimme jokainen itse tärkeintä tällä planeetalla.

Lopulta tämä vain toimii meitä vastaan, sillä me olemme niitä jotka kärsivät henkisellä tasolla. Ja jos me lopetamme ja ajattelemme sitä, me näemme että se ei ole lainkaan sen arvoista, koska me emme koskaan saavuta sillä mitään. Vihasta toista kohtaan ei koskaan hyödy mitään käytännössä.

Mistä tiedän että olen todella antanut anteeksi?

Vaikka anteeksianto onkin todella vaikea teko joka vaatii paljon rohkeutta, me kaikki voimme tehdä sen. Järkevät ajatukset jotka kuvailimme aikaisemmin ovat vain alkua. Se ei kuitenkaan lopu siihen. Antaakseen anteeksi täytyy kasvaa ja yhdistyä asioiden kanssa joita kerromme itsellemme.

Olet pystynyt antamaan anteeksi, jos tunnet sisälläsi yhtä tai useampaa seuraavista kohdista:

• Et ajattele että tuo toinen henkilö on paha. Sinusta hän on vain hieman sekaisin. Tiedät että ihmiset ovat hyviä luonnostaan. He haluavat tehdä yhteistyötä eivätkä kilpailla, mutta tämä yhteiskunta, niin teennäinen kuin se onkin, opettaa meille toista. Ja tämä saattaa hämmentää meitä. Kaikki voivat epäonnistua joskus elämässään, koska se on normaalia. Kun olet kykeneväinen hyväksymään tämän, olet ehdottomasti antanut anteeksi tuolle henkilölle. Se on nyt myös karsinut negatiivisen tunteen.

• Olet hyväksynyt sen mitä toinen henkilö teki. Sinä siedät, hyväksyt ja olet tietoinen siitä että elämä ei ole täydellistä ja ihmiset ovat jopa vähemmän täydellisiä. Näin ollen sinun täytyy hyväksyä että on tilanteita, tekoja ja tosiasioita joista et tule pitämään. Itse asiassa ne saattavat olla jopa uskomuksiasi vastaan. Tämä on osa elämää, ja jos me näemme ja koemme sen siten, se ei aiheuta meille yhtä paljon harmia. On ikävää, kun kaikki ei mene sillä tavalla kuin haluaisimme, mutta se ei ole maailmanloppu.
• Et tunne vihaa tai raivoa kun näet toisen henkilön. Sen sijaan haluaisit auttaa häntä ja toivoa hänelle kaikkea hyvää elämässä. 

Jos tunnet enemmänkin myötätuntoa kuin raivoa, olet onnistunut antamaan anteeksi lopullisesti. Toivot tuolle henkilölle vain parasta. Toivot hänelle vilpittömästi hyvää elämää ja hänen käytöksensä korjautumista. Itse asiassa tuumit, että hän varmasti vain kantaa harteillaan merkkiä huonosta onnesta.

Anteeksianto ei ole henkisesti helppo tehtävä. Usein se nousee esiin muotona, joka kuvaa voittoasi vaikeassa taistelussa negatiivisia tunteita kohtaan. Kuitenkin tekemällä niin olet ensimmäinen joka hyötyy siitä. Nyt voit lopettaa jostakin jo tapahtuneesta henkisesti kärsimisen. Tekemällä niin päästät irti hyödyttömästä painosta jota kannat ympäriinsä ilman hyvää syytä.