Alejandra Pizarnikin 5 parasta lainausta

Alejandra Pizarnikin lapsuus ja nuoruus jättivät häneen arpia. Hän kärsi aggressiivisesta aknesta, hänellä oli astma ja hän oli ylipainoinen. Hänen sisarensa puolestaan oli “täydellinen” heidän vanhempiensa silmissä. Hänestä tuli kapinallinen nuori tyttö, joka oli samaan aikaan hyvin sisäänpäinkääntynyt. Hänestä tuli kaikkea sitä, mitä tytön ei tulisi olla. Jo aikaisessa iässä Alejandra Pizarnik alkoi väärinkäyttää amfetamiinia ja barbituraatteja.

“Peitä kasvojesi muisto naamiolla jollainen aiot olla, ja pelota pois se tyttö, joka sinä kerran olit.”

-Alejandra Pizarnik-

Käytyään kerran psykoanalyysissä, hän löysi väliaikaisesti tasapainon. Tämän seurauksena hänen tuotannossaan alkoi älyllinen ja hyvin tuottelias vaihe. Alejandra Pizarnikin kauneimmat runot ja unohtumattomimmat lainaukset ovat peräisin hänen elämänsä tästä vaiheesta. Mutta hän teki itsemurhan vain 36-vuotiaana. Nämä ovat joitain hänen rakastetuimmista kirjoituksistaan.

Alejandra Pizarnik työn tekemisestä

Eräs Alejandra Pizarnikin lainaus kuuluu näin: “Totuus on: työn tekeminen elääkseen on typerämpää kuin eläminen. Ihmettelen, kuka on keksinyt, että elannon ansaitseminen on sama asia kuin työn tekeminen. Missä on tuo idiootti?”

Tämä teksti kuvaa hyvin hänen kapinallista ja kriittistä henkeään. Erityisesti tässä lainauksessa näemme vihaisen ja närkästyneen Alejandra Pizarnikin. Sen sijaan että hän vastustaisi vain työn tekemistä, häntä häiritsee sen vertaaminen elämiseen. Kun oletetaan, että työ on elämää, että elanto on ansaittava tai kaikki kortit on jaettu ainoastaan työpaikalla.

Runoilijan tehtävä

Alejandra Pizarnik käsitteli runouden tarkoitusta paljon. Miksi runoilijat ovat olemassa? Eräs hänen lainauksistaan antaa tähän hyvin kauniin ja elegantin vastauksen. Runoilijan tehtävänä on parantaa. He luovat runollisia sanoja, jotka parantavat, korjaavat ja puhdistavat.

Näin hän sanoi: “Sanotaan, että runo on mahtava terapeutti. Siinä mielessä runoilijan tehtävänä on manata, karkottaa ja sen lisäksi korjata. Runon kirjoittaminen merkitsee perustavanlaatuisen haavan, reiän paikkaamista. Sillä me kaikki olemme vaurioituneita.” 

Kaksijakoisuus ja olemassaolo

Monet Alejandra Pizarnikin lainaukset käsittelevät meissä olevaa kaksijakoisuutta. Kahden asian olemassaoloa samaan aikaan. Kelluvaa identiteettiä, joka muuttuu koko ajan eikä koskaan ole täysin määritelty. Hänessä itsessään olivat kirkkaasti läsnä sekä haavoitettu tyttö että peräänantamaton nainen.

Eräs hänen lainauksista kuuluu näin: “Mikä ilo onkaan eksyä ennalta nähtyyn kuvaan. Nousin ylös raadostani etsien itseäni. Oma pyhinvaellukseni, lähdin etsimään häntä, joka nukkuu tuulen pieksemässä maassa“. Hän puhuu siitä, millainen henkilö hän on joskus ennen ollut, vaan ei ole enää, mutta myös siitä, millainen hän tulee olemaan ikuisesti. Hän puhuu kuolemasta ja uudelleensyntymisestä toisena, mutta silti kantaen tuota raatoa sisimmässään.

Etsiminen ja huimaus

Tämä on yksi Alejandra Pizarnikin kauneimmista lainauksista: “Etsiä. Ei verbi, vaan huimaus. Ei tarkoita toimintaa. Ei tarkoita toisen luokse menemistä vaan ennemminkin makaamista paikoillaan, sillä toinen ei saavu paikalle.” Etsiminen tässä on mukana siinä odotuksessa mitä on tulossa tai kuka on saapumassa.

Ne asiat, joita sisimmässämme kaipaamme, aiheuttavat huimaustilan, jossa henkilö ei tiedä, kumpi tunteista on voimakkaampi: poissaolo vai läsnäolo. Kun odotat jotain rakasta ihmistä saapuvaksi, et ole toiminnallisessa asemassa. Sinua raastaa jokin sellainen, jolle ei löydy sanoja. Ja jos on liian myöhäistä, piina tuntuu kiduttavalta, lähes kuolettavalta.

Katso viattomuuden kautta

Viattomuudella katsominen merkitsee jonkin asian näkemistä ilman odotuksia, ilman ennakkoluuloja ja ilman valmiita mielipiteitä. Se on katse, joka ei odota löytävänsä jotakin, vaan tyytyy ainoastaan katsomaan ja pohtimaan näkemäänsä. Seuraavassa lainauksessa hän näkee yhteyden tuon viattoman katseen ja tyhjyyden välillä.

Lainaus kuuluu näin: “Ja ennen kaikkea, viattomuudella katsominen. Ikään kuin mitään ei tapahdu, mikä on totta“. Tuohon katseeseen, jolla ei ole mitään odotuksia, lisätään myös se, että oikeasti näet tyhjyyden. Kaunis tapa ilmaista kiintymyksen puute noissa tyhjissä hetkissä.

Alejandra Pizarnik ei koskaan päässyt eroon masennuksesta, joka johti hänen eristäytymiseensä pitkäksi aikaa tuskallisten muistojen kanssa. Hänet otettiin sisään useita kertoja psykiatrisiin sairaaloihin. Viimeiset sanat, jotka hän kirjoitti vain hetken ennen kuolemaansa olivat: “En halua mennä / mihinkään / paitsi pohjalle”.