Älä pyydä sellaista, jota et voi itse antaa
On yleistä, että parisuhteessa tapahtuu näin, mutta niin tuppaa tapahtumaan myös vanhemman ja lapsen tai ystävien välillä, tai oikeastaan aivan kaikenlaisissa ihmissuhteissa. Puhumme sellaisesta tilanteesta, jossa toinen pyytää tai vaatii asioita hyvin tiukasti, mutta kun hänen itsensä tulisi antaa jotakin, hän on paljon konservatiivisempi ja säästeleväisempi.
Tällainen henkilö kuvittelee ansaitsevansa kaiken ilman, että hän antaisi mitään takaisin. He “etsivät tikkua toisen silmästä näkemättä parrua omassaan”. He ovat myös hyvin manipuloivia ja saavat toiset todella uskomaan, että heidän eteensä täytyy tehdä kaikki ilman, että he itse antavat mitään. He saavat toiset jopa tuntemaan olonsa syyllisiksi, mikäli he eivät toimi tällä tavalla.
Ihmissuhteet, joita tämän tyyppinen henkilö luo, ovat silkkaa hyväksikäyttöä. He kuitenkin osaavat naamioida sen hyvin, ja tällä tavalla he voivat pyytää paljon ja antaa takaisin vain hyvin vähän. Mikäli et itse halua huomaamattasi käyttäytyä tällä tavalla, tutustu näihin viiteen tilanteeseen, joita sinun tulisi välttää.
Älä pyydä tulla kuulluksi, jos et itse osaa kuunnella
Tämä on tilanteista tyypillisin: Ihminen, joka puhuu koko ajan, ja vaatii muita kuuntelemaan. Mutta kun hänen tulisi kuunnella muita, hän haukottelee, ei keskity, ja yhtäkkiä hänellä ei enää olekaan aikaa ja hän poistuu.
Näin tapahtuu usein vanhemmille, jotka haluaisivat lastensa kuuntelevan saarnojaan, mutta eivät sitten käytä aikaa kuunnellakseen lastensa mielipidettä. Näin tapahtuu pariskunnille, joissa vain toinen on toisen tukena. Näin tapahtuu ystäville, oppilaille ja opettajille sekä kollegoille.
Älä pyydä tulla ymmärretyksi, jos et itse pysty ymmärtämään
Myös tämä tilanne on hyvin yleinen. Niin tapahtuu ihmisille, jotka kokevat aina tulevansa väärinymmärretyiksi. Heistä tuntuu, että he ovat erilaisia kuin muut ihmiset, ja he valittavat jatkuvasti sitä, että heitä kohdellaan välinpitämättömästi. Heidän mielestään ymmärretyksi tuleminen on oikeus, jonka kanssa he ovat syntyneet, mutta että muut riistävät heiltä tämän oikeuden.
Tästä syystä heidän valituksensa on muita syyttävää, aivan kuin muilla ihmisillä olisi velvollisuuksia, joita he eivät täytä. He eivät ole oppineet, että ymmärrys on kukkanen, jota tulee kasvattaa. Ensin itsessään ja sitten muissa.
Kunnioitusta ei vaadita, se ansaitaan. Tämän käsittäminen vaatii tasa-arvoisuuden täyttä ymmärtämistä. Toisin sanoen, kunnioitusta ei voi ansaita millään muulla tavalla kuin kunnioittamalla itse muita ja itseäsi.
Joskus ihmiset sekoittavat kunnioituksen pelkoon. Johtoasemissa olevat henkilöt usein “laittavat ihmiset kunnioittamaan itseään” määräämisen tai pelottelun kautta. Se, mitä he saavat, on juuri sitä, mitä he hakevat: pelkoa ja alistumista, mutta ei kunnioitusta.
Älä pyydä rauhaa, jos itse kylvät väkivaltaa
Tämä on yksi kaikkein paradoksaalisimmista tilanteista. Se ilmenee esimerkiksi ihmisissä, jotka huutavat: “Älä huuda minulle!” Tai ihmisissä, jotka ärsyyntyvät ja toteavat: “Kun olet epätoivoinen, teet minut hulluksi!”
On hyvin yleistä, että aggressiiviset ihmiset pyytävät rauhaa. Monesti he syyttävät muita omista rajuista reaktioistaan. Ilmeisesti he eivät hallitse omia tunteitaan ja kuvittelevat, että ilman toisia ihmisiä he olisivat hyvin rauhallisia, ja että muiden ihmisten virheet saavat heidät menettämään kontrollin.
He unohtavat, että rauha löytyy ainoastaan heistä itsestään. Se on rakennettu meidän jokaisen sisään. He eivät kiinnitä huomiota siihen tosiasiaan, että meidän kaikkien tulisi työskennellä sen eteen, että löytäisimme itsekontrollin. Mikäli he kylvisivät rauhaa, voisivat he sitä myöskin korjata.
Älä pyydä täydellisyyttä, jos olet vain ihminen, kuten me muutkin
Joillakin ihmisillä on yltiöpositiivinen kuva itsestään. He pitävät itseään roolimalleina muille ihmisille. Usein kyse on psykologisesti joustamattomista ihmisistä, jotka noudattavat tiukasti tiettyjä sääntöjä arvioidessaan muita ihmisiä.
Koska he ilmeisesti ottavat nämä säännöt täysin kirjaimellisesti, he antavat itse itselleen oikeuden tuomita ja paheksua muita ihmisiä. He eivät ymmärrä, että ehkä he ovat niin pikkutarkkoja, koska he pelkäävät tai ovat joutuneet “tukahduttamaan” itsensä.
He eivät suostu näkemään, että on olemassa myös muunlaisia tapoja elää, ja ne ovat aivan yhtä oikeutettuja kuin heidän tapansa. He tuntevat olevansa “täydellisiä“, mutta he eivät ole, sillä kukaan ei ole. Se kuvitelma kuitenkin oikeuttaa heidät omasta mielestään vaatimaan täydellisyyttä muilta.
