Aivot "siivoavat pois" ylimääräistä, hyödytöntä tietoa

Kirjoittanut ja tarkastanut psykologi Gema Sánchez Cuevas

Kirjoittanut Valeria Sabater

Viimeisin päivitys: 21 joulukuuta, 2022

Aivot pyyhkivät pois jo opittua oppiakseen uutta, siivoavat pois turhaa tietoa tehdäkseen tilaa hyödylliselle ja merkitykselliselle. Niin oudolta kuin se saattaakin vaikuttaa, aivomme suorittavat myös tarkkaa kierrätystyötä nukkuessamme tai meditoidessamme. Ne puhdistavat itsensä, kitkevät pois “rikkaruohot” voidakseen luoda vahvempia hermoyhteyksiä, uusia ajatuksia ja paljon hyödyllisempiä, arvokkaampia oppeja.

Teoksessaan Punaisten kirjainten arvoitus Arthur Conan Doyle kirjoitti, kuinka yllättynyt John Watson oli huomatessaan taas yhden uuden kyvyn kummallisella asuintoverillaan. Sherlock Holmes ei tiennyt, että Maa kiersi Auringon ympäri. Mutta tällä kuuluisalla etsivällä oli erinomainen selitys sille, miksi hän oli päättänyt unohtaa tuon ja monet muut muut faktat.

“Muistan myös sellaista mitä en tahdo; en voi unohtaa mitä tahdon.”

-Cicero-

Ihmisen aivot — Holmes selitti — ovat kuin pieni tyhjä palatsi, jonka voit sisustaa haluamallasi tavalla. Hölmöt ihmiset keräävät sinne kauniita, kiiltäviä esineitä, joita löytävät sieltä sun täältä. He eivät erittele mitkä niistä ovat todella tarpeellisia. Vähitellen heidän aivoissaan ei enää ole tilaa hyödylliselle tiedolle. Taitava artesaani sen sijaan on hyvin huolellinen sen suhteen, mitä hän laittaa aivojensa palatsiin. Hän päästää sinne vain ne työkalut, joita hän tarvitsee työnsä tekemiseen.

Lähes sitä tiedostamattaan Conan Doyle opetti meille perusperiaatteen tämän sisäisen “puutarhanhoidon” ekonomiasta. Siinä aivot päättävät mitä synapsiyhteyksiä ne ruokkivat ja mitkä ne tuhoavat, ja ne tekevät sen elämäntapamme, mielenkiinnonkohteidemme, kokemustemme ja oppimisemme mukaan.

Neurologit sanovat usein, että meillä on metaforinen “poistonappula” niille asioille joita emme tarvitse. Tämä nappula säästää tilaa, se hankkiutuu eroon turhasta informaatiosta jotta voimme rakentaa uusia, vahvempia hermoyhteyksiä, joita voimme käyttää lujittamaan meille merkityksellisempää tietoa. Se on prosessi, jota voimme itse asiassa hallita. Katsotaan kuinka.

Oppimiseen kuuluu myös “tuhoamista”

Meillä monilla on edelleen se klassinen käsitys, että mitä enemmän synapsiyhteyksiä aivoissamme on, sen parempi. Luulemme, että se on tapa jolla opimme uusia asioita ja omaksumme uusia kykyjä, taitoja ja tietoa. Mutta Sherlock Holmesin teorialla on itse asiassa tieteellistä pohjaa. Aivot eivät ole palatsi täynnä toisiinsa liittymättömiä asioita, joita keräämme sattumanvaraisesti ja pakkomielteisesti.

Aivot ovat hienostunut elin, joka tykkää säästää ja erikoistua kantajastaan riippuen. Katsotaan yhtä esimerkkiä. Olet päättänyt opetella soittamaan pianoa. Olet siitä hyvin innoissasi ja käyt pianotunneilla kerran viikossa. Tässä tapauksessa vaikutus aivoihin on minimaalinen. Mutta jos ryhdyt vakavissasi soittamaan ja harjoittelet joka päivä, tapahtuu hämmästyttäviä asioita.

Yksi näistä asioista on niin kutsuttu “synapsien karsinta”, jossa aivot, luodakseen uusia synapseja ja hermoratoja soiton oppimiseksi, poistaa ensin vanhat, oppimisen kannalta hyödyttömät hermoyhteydet, turhan tiedon. Se tarvitsee tilaa ja sen on rakennettava uusia reittejä, uusia siltoja ja sen on selvitettävä “johtoja” jotta uudet asiat mahtuvat sinne.

Jotta tämä olisi helpompi ymmärtää, kuvittele aivosi puutarhaksi, jossa kukkien sijaan kasvaa synapsiyhteyksiä. Ne luovat reittejä neuronien välille, joiden kautta aivojen välittäjäaineet, kuten dopamiini ja serotoniini, kulkevat. Jotta nämä rakenteet kukoistaisivat, meidän on kitkettävä sieltä rikkaruohot. Meidän on haravoitava ja siivottava pois vanhat lehdet tehdäksemme tilaa. Tämän tehtävän suorittavat “mikroglia-solut”, uskomattomat yksiköt, joita voimme kiittää kyvystämme oppia uusia asioita. Melko hämmästyttävää!

Uni ja meditaatio poistavat turhaa tietoa aivoista

Tiedämme jo, että kykymme oppia ylittää monissa tapauksissa oman biologiamme. Jotta uusi tieto jäisi muistiimme, meidän on nukuttava. Neurologit sanovat usein, että unenpuutteesta kärsivät aivot ovat kuin sakea metsä, jossa ei pysty liikkumaan. Se on kaoottinen, pimeä, tukahduttava ja kasvillisuuden valtaama.

“Hän joka pyytää unohtamaan, ei pysty unohtamaan muistaessaan, että pyysi unohtamaan.”

-Calderón de la Barca-

Reittien avaamiseksi ja tilan vapauttamiseksi tarvitsemme syvää, levollista unta. Tuolloin glymfaattinen järjestelmä alkaa toimia. Tämän järjestelmän tehtävänä on poistaa kuona-aineita ja kaikki ne kuolleet solut, joita synapsien karsinnasta on jäänyt.

Puhumme yöunista, mutta tässä tulisi huomauttaa, että myös lyhyet, 15 minuutin nokoset keskellä päivää tai 20 minuutin syvä meditointi ovat myös hyödyllisiä tilan tekemiseksi uusille hermoyhteyksille.

Toinen tärkeä asia joka tapahtuu – kuten neuropsykologit selittävät – on että joskus pelkkä keskittymisen lopettaminen mahdollistaa synapsin “deaktivoinnin”. Se on kuin painaisi poistonappia.

Tämä on kiehtova ilmiö, joka ansaitsee paljon enemmän tutkimusta…