Äiti on äiti, ei paras ystävä

On ihmisiä, joiden mielestä paras mahdollinen suhde äidin ja tyttären välillä on se, että he ovat parhaita ystäviä. Tähän tilanteeseen liittyy kuitenkin se riski, että ajan myötä suhteessa syntyy keskinäistä kilpailua, kunnioituksen puutetta, roolien sekoittumista ja jopa yksityisyyden loukkaamista.

Lapset tarvitsevat aikuisen, joka toimii heille esimerkkinä ja joka on auktoriteettihahmo, jota he voivat kunnioittaa. He tarvitsevat jonkun ohjaamaan heitä sekä suojelemaan ja tukemaan heitä, niin että he voivat elää tunne-elämältään vakaina ja psyykkisesti terveinä, sillä tätä he niin kovasti tarvitsevat pitääkseen elämänsä järjestyksessä.

“Pojan tulevaisuus on aina hänen äitinsä työtä.”

-Napoléon Bonaparte-

Ongelma tällaisessa äidin ja tyttären välisessä ystävyyssuhteessa on se, että normaalin äiti-tytärsuhteen terve raja alkaa hälvetä. Periaatteessa tämän siteen tulisi olla seurallinen ja opettavainen. Mutta ystävyytenä se muuttuu kontrolloivaksi ja ylisuojelevaksi suhteeksi tytärtä kohtaan. Tämän seurauksena auktoriteettihahmoa ja kunnioitusta ei voida rakentaa, sillä äiti nähdään tyttären kanssa tasavertaisena.

Tällainen epäterve ja hämmentävä suhde saa tyttäressä aikaan paljon epävarmuutta, sillä hänen päätöksensä riippuvat hänen äitinsä hyväksynnästä ja pelosta, että hän aiheuttaa tälle pettymyksen. Tämä on merkki ylisuojelemisesta, ja se on tuhoisaa tyttären persoonan kehitykselle, sillä se luo haitallisen riippuvuussuhteen heidän kahden välille.

Eri tavat olla äiti

Kun tytär ei ymmärrä selkeästi auktoriteettihahmon ideaa, hän kokee ettei hän saa suojelua. Tämä vahingoittaa hänen itseluottamustaan. Hän epäröi joutuessaan tekemään päätöksiä ja viivyttää itsenäistymistään.

Vaikka äidin ja tyttären suhde ei olisikaan tyyppiä “parhaat ystävykset”, se ei tarkoita etteikö se voisi olla läheinen ja rikastuttava heille molemmille. Mutta on täysin eri asia olla ystävykset, kuin olla äiti ja tytär. Ei ole epäilystäkään siitä, etteikö hyvä äiti aina haluaisi parasta tyttärelleen. Tämä ei kuitenkaan anna hänelle oikeutta loukata tyttären yksityisyyttä vetäytymällä liian lähelle tytärtään sillä tekosyyllä, että hän on tämän ystävä.

On oleellista ymmärtää tämän ilmiön syy. Useimmiten tällainen käytös äidin puolelta viittaa tunne-elämän konflikteihin, jotka liittyvät riippuvuuteen. Ja joissakin tapauksissa näihin konflikteihin liittyy masennusta ja pelkoa siitä, että tytär toistaa samat virheet kuin hän itse aikoinaan. Tässä tapauksessa äidin on ratkaistava nämä konfliktit itse tai ammattilaisen avulla.

Kuinka parantaa tätä suhdetta?

Tyttäret tietävät, ettei heidän välttämättä tarvitse totella ystäviään. Tästä syystä äidin on oltava samaan aikaan sekä rakastava että jämerä. Tyttären ei myöskään tarvitse tietää äitinsä intiimeistä ongelmista. Tämä johtaa vain perusteettomiin pelkoihin, suruun ja hämmennykseen hänen vanhempiensa suhdetta koskien.

On suositeltavaa, että tällaiset suhteet ovat avoimia. On tärkeää rakentaa luottamusta spontaanisti, eikä vaatimalla. Jos näin ei ole, se saattaa synnyttää pysyvän ahdistuksen ja epäluottamuksen tilan, joka johtaa psyykkiseen uupumukseen. Tämä voidaan välttää.

Toisaalta sekä äidin että tyttären tulisi avoimesti kertoa, jos he havaitsevat välillään ongelmia. Ei ole tervettä vaieta sellaisesta asiasta, joka saattaa aiheuttaa kitkaa heidän välillään. Heidän tulisi keskustella siitä yhdessä, aina rehellisessä ja kunnioittavassa ilmapiirissä. Tällä tavoin suhde on terve ja vapaa.

Mitä molempien tulisi oppia

Tyttären tulisi ymmärtää, erityisesti jos hän on alaikäinen, että hänen elämässään tulee olemaan sellaisia päätöksiä, jotka hänen äitinsä tulisi tehdä. Kuvittele sitä vihaa, joka syntyisi silloin, jos nuo päätökset tekisi ystävä. Sitä mikä voidaan antaa anteeksi äidille, ei välttämättä voida antaa anteeksi ystävälle.

Väärinymmärrykset äitien ja tyttärien välillä voidaan aina ratkaista. On erittäin tärkeää valita oikea ajankohta. On vain lisättävä hieman maalaisjärkeä jo olemassa olevaan rakkauteen ja luottamukseen, jotta eroavaisuudet ja mahdolliset riidat voitaisiin selvittää.

On tärkeää, että tytär oppii ratkaisemaan omat ongelmansa ja saamaan näin itsenäisyyttä. Kerro hänelle äitinä, että tulet aina olemaan läsnä tukemassa ja neuvomassa, kuten vain äiti osaa tehdä. Tyttären on myös ymmärrettävä, että jotkut asiat hänen elämässään ovat hänen omiaan. Luottamuksen tasoa ei tulisi väärinkäyttää, sillä jokaisella on oma tarinansa ja oma elämänsä elettävänään.

Entä mitä mieltä sinä olet?