5 tekijää, jotka estävät henkisen kasvun
Läntisessä maailmassa on olemassa tietynlainen henkinen ihanne. Haluamme onnistua tuntemaan olomme sellaiseksi, että kuulumme jonnekin sen sijaan, että ajelehtisimme maailmassa ilman päämäärää. Haluamme, että elämällämme on jokin merkitys, ja haluamme, että voimme itse muokata tätä merkitystä. Tähän pyrkimykseen kuitenkin kuuluu myös se, että haluamme saavuttaa nämä tuntemukset ilman, että olemme itse suuresti vastuussa omista teoistamme.
Me ihmiset etsimme joskus henkistä opastusta, jotta voimme tehdä elämästämme nautinnollisemman ja sujuvamman, jottei elämämme olisi täynnä pelkkää kyseenalaistamista ja kärsimystä.
Tämä henkisyyden etsiminen liittyy suoraan toiseen ongelmaan, joka täyttää psykologien vastaanotot: tarpeeseen tuntea olonsa tyytyväiseksi itseensä, tuntea rauhaa ja hyvää oloa siitä, keitä me olemme tässä maailmassa. Kaikki ihmisolennot kaipaavat tämän kaltaista psykologista hyvää oloa.
Psykologisen hyvinvoinnin ja henkisyyden etsiminen
Meidän tulisi mietiskellä muutamia psykologisia neuvoja, jotka liittyvät henkisyyteen ja psykologiseen hyvinvointiin. Näiden neuvojen juuret ylettyvät esi-isiemme uskomuksiin tai uskonnollisiin aatteisiin, mutta myös tieteellinen psykologia on vahvistanut ne.
Henkinen ja psykologinen hyvinvointi ei ole jotakin täysin sattumanvaraista, jonka ihminen voi saavuttaa täysin ilman vaivannäköä tai osallistumista. Tällaisen toiminnallisen tason saavuttaminen vaatii panostusta, päättäväisyyttä ja omistautumista.
Tästä syystä henkisen ja psykologisen hyvinvoinnin etsiminen vaatii sitoutumista. Meidän tulee sitoutua täysin kyseiseen prosessiin, sillä tämä on ainoa tapa, jolla voimme todella löytää etsimämme.
Tässä artikkelissa keskustelemme viidestä tekijästä, jotka voivat täysin tuhota psykologisen ja henkisen hyvinvoinnin.
1. Kateus
Näemme usein eron “terveellisen kateuden” ja “negatiivisen kateuden” välillä. Mutta jos tutustumme näiden molempien selityksiin, tulemme huomaamaan, etteivät ne eroa toisistaan paljoakaan.
Se, että tunnemme hetkittäistä kateutta, kun kohtaamme jonkun tietyn asian, on normaalia. Tähän tuntemukseen ei liity tarvetta varastaa toisen persoonallisuutta eikä henkilö toivo toiselle ihmiselle pahaa. Mutta mikäli tämä hetkellinen tunne pitkittyy ja vahvistuu ajan myötä, se saattaa lopulta sisältää myös edellä mainitut aspektit…
Kateus aiheuttaa sen, että tunnemme olomme riittämättömäksi, katkeraksi tai joskus jopa aggressiiviseksi. Toisen kadehtiminen tarkoittaa oman tappiomme myöntämistä ja oman tärkeytemme lyttäämistä.
2. Itsensä vertailu muihin ihmisiin
Se, että vertailemme itseämme muihin ihmisiin, on pala lapsuuttamme. Kilpaileminen auttaa meitä saavuttamaan menestystä. Toisaalta tämä taas saa meidät tavoittelemaan “normaaliutta”, joka perustuu yhteiskunnan kriteereihin ja odotuksiin.
Meille ei valitettavasti kerrota tarpeeksi usein tai tarpeeksi vakuuttavasti sitä, että joka ikinen meistä on kykyineen, luonteenpiirteineen ja olosuhteineen uniikki yksilö.
Vertailemme usein itseämme niihin ihmisiin, joiden ajattelemme olevan paremmassa tilanteessa kuin itse olemme, emmekä kiinnitä huomiota omaan itseemme. Tämä lisää turhautumisen tunnettamme.
Tämän johdosta, kun vertailemme itseämme muihin, etäännytämme itse itsemme omasta todellisuudestamme. Tämä luo valheellisia myyttejä ja aiheuttaa joskus myös syvän epäonnistumisen tunteen. Todistetusti tämä taas avaa oven kateudelle. Luontaisesti emme kuitenkaan ikinä haluasi tuntea tätä tunnetta.
Mikäli haluamme elämällemme jonkinlaisen roolimallin tai esimerkin, meidän tulee kuitenkin aina pitää omat arvomme mielessämme ja luoda esimerkki sellaiseksi, että se sopii näihin arvoihin. Sen tulee olla muokattavissa omiin elämäntilanteisiimme, ja sen tulee olla realistisesti saavutettavissa.
3. Jatkuva itsensä ja oman elämänsä arvosteleminen
Itsensä ja muiden ihmisten jatkuva arvosteleminen johtaa katkeruuteen ja neuroottisuuteen. Sen takia saatamme alkaa tuomita muita ihmisiä, ja näin tekevät yleensä ihmiset, jotka ovat turhautuneita omaan elämäänsä.
Meidän tulisi pyrkiä elämään analysoimatta kaikkea. Elämä ei ole matemaattinen kaava, joka meidän tulee ratkaista, vaan ennemminkin kokemusten ja tunteiden jatkumo.
4. Idealisointi
Ihmisten ja tilanteiden idealisointi on hyvin yleistä. Teemme sitä usein joko jälkikäteen tai miettiessämme tulevaisuutta.
Päämäärien luomisen ja idealisoimisen ero on suhteellisen selkeä. Päämäärien asettaminen auttaa meitä keskittymään tekoihimme. Idealisoiminen taas aiheuttaa sen, että joko syyttelemme itseämme menneisyydessä tekemistämme virheistä tai emme kykene suhtautumaan tulevaisuuden päämääriimme realistisella tavalla.
Samalla tavalla kun idealisoimme menneisyyttä, kun ajattelemme, että kaikki oli ennen paremmin, idealisoimme myös tulevaa ja kuvittelemme, että kykenemme saavuttamaan tiettyjä tilanteita, jotka vievät meidät pois katastrofaalisesta nykyhetkestämme.
5. Pessimisti tai katastrofaalinen ajattelutapa
Ideaalisen ajattelutavan vastakohta on pessimismi, tai katastrofaalinen ajattelu. Vaikka se saattaa kuulostaa oudolta, nämä molemmat ajatusmallit voivat olla ominaisia yhdelle ja samalle henkilölle.
Mikäli meillä on tapana idealisoida asioita ja sen jälkeen huomata, että toiveemme eivät täyttyneetkään, kontrollin puutteen ja masennuksen tunteet saattavat ottaa meistä vallan. Kontrollin puute saattaa ajaa meidät masennukseen ja saatamme alkaa ajattelemaan maailmasta pessimistisesti.
Tästä syystä meidän tulee muokata odotuksemme vastaamaan todellisuutta. Meidän tulee tehdä tätä niin paljon kuin mahdollista, jotta emme loisi mielessämme tarpeetonta toivoa, joka ei voi ikinä vastata todellisuutta.
Psykologisen hyvinvoinnin vahvistamista, henkisen hyvinvoinnin tervetulleeksi toivottamista
Välttämällä edellä mainitut viisi tuhoisaa tekijää voimme saavuttaa henkisen hyvinvoinnin. Voimme aina vahvistaa tätä tilaa esimerkiksi meditaation, mindfulness -harjoitteiden tai muiden tekniikoiden avulla, jotka voivat kasvattaa tietoisuuttamme omasta kehostamme ja rentouttaa mieltämme.
Jotta voisimme saavuttaa kaiken tämän, meidän tulee eliminoida häiriötekijät. Tämä tarkoittaa sitä, että meidän tulisi hankkiutua eroon asioista, jotka eivät ole kauniita tai käyttökelpoisia, sekä niistä asioista, joille on tilaa ainoastaan menneisyydessämme. Näiden asioiden tunnistaminen mielessämme voi auttaa meitä minimoimaan ne. Voimme siten jättää ikävät ajatukset huomiotta ja päällystää näin tietä positiivisille harjoitteille, kuten meditaatiolle.
Ongelmiemme dramatisointi tekee niistä ainoastaan pahempia. Harjoitukset kuten meditaatio ja mindfulness auttavat meitä olemaan läsnä kyseisessä hetkessä, ja niiden avulla voimme järjestellä itsemme niin, että olemme valmiita elämälle. Mikä tärkeintä, tällaisten haitallisten tekijöiden vältteleminen auttaa meitä saavuttamaan henkisen hyvinvoinnin ja selkeyden, joiden avulla voimme nähdä ongelmamme ulkopuolellamme olevina asioina.
Tämä teksti on tarkoitettu vain tiedoksi eikä se korvaa ammattilaisen konsultaatiota. Jos sinulla on kysyttävää, konsultoi asiantuntijaasi.