5 piirrettä, jotka liittyvät lapsuuden traumoihin

Lapsuus on kriittinen vaihe elämässä. Fyysiset ja psyykkiset asiat jotka tapahtuvat lapsuutemme aikana jättävät pitkäkestoiset jäljet aivoihimme. Siksi lapsuuden traumat tunkeutuvat täysin henkilön persoonallisuuteen, ja vaikuttaen siihen läpi elämän.

Mutta tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettemmekö me voisi päästä tästä joissain määrin yli. Se tosiasia, että joku on kokenut vaikean lapsuuden ei tarkoita, etteikö hän voisi elää täyttä ja tyydyttävää elämää. Mutta tavallisesti tämä vaatii jonkinlaista terapian muotoa.

On olemassa tiettyjä ominaisuuksia, jotka osoittavat lapsuuden trauman läsnäolon, sellaisen josta ei ole vielä päästy yli. Jos sinulla oli vaikea lapsuus, kannattaa tarkistaa onko mikään näistä ominaisuuksista läsnä sinun elämässäsi. Ne ovat hyviä merkkejä, jotka voivat auttaa sinua näkemään, jos sinun olisi aika tehdä jotain itsellesi.

1. Estot, lapsuuden traumaan liitetty ominaisuus

Estot tarkoittavat sitä, että henkilöllä on vaikeuksia saada aikaan vaikutusta maailmassa. Jopa hänen omassa elämässään. Tässä tapauksessa henkilö on vastahakoinen sanomaan mitä hän todella ajattelee, tai tekemään sitä mitä hän todella haluaa. Hän joko pelkää tehdä tai sanoa mitään, tai sitten hän ei yksinkertaisesti tiedä mitä sanoa tai tehdä.

Lapsuuden trauma saa henkilön tuntemaan itsensä kyvyttömäksi pitämään pintansa tietyissä tilanteissa. Joskus tämä johtaa jonkinlaiseen eristäytymiseen. Äärimmäinen vaikeus liittyä muihin, yhdistettynä muihin ihmisiin kohdistuvaan pelkoon.

Jotkut ihmiset ovat luonnollisesti introvertteja, ja tästä syystä he eivät tunne oloaan mukavaksi sosiaalisissa tilanteissa. Heillä ei kuitenkaan ole ongelmaa sanoa ääneen sitä, mitä he ajattelevat tai tuntevat. He kykenevät hallitsemaan sitä mitä he tekevät, sanovat tai ajattelevat.

Toisaalta, kun henkilön elämässä on lapsuuden traumoja, joiden yli hän ei ole päässyt, hän yrittää elää huomaamatonta elämää, välttäen herättämästä huomiota.

2. Luonne

Ihmiset, jotka eivät ole päässeet lapsuuden traumoistaan yli, osoittavat paljon vihaa. Mutta he eivät ole kuitenkaan välttämättä väkivaltaisia ihmisiä. Heillä ei ole taipumusta olla kovinkaan suvaitsevaisia, ja he ovat taipuvaisia aggressiivisille reaktioille.

He vaikuttavat olevan valmiita räjähtämään hetkenä minä hyvänsä, vaikka he eivät sitten räjähtäisikään. Heidän luonteensa on havaittavissa myös siinä tavassa jolla he käsittelevät asioita, tai sitten heidän äänessään.

Voit havaita jännitystä heidän eleissään sekä heidän tavassaan puhua. Toisin sanoen heidän ympärillään on kuin vihan aura, vaikka he eivät olisikaan fyysisesti aggressiivisia.

3. Kohteliaisuuksien hylkääminen

Ihmisillä, jotka eivät ole päässeet lapsuuden traumoistaan yli, on usein ongelmia itsensä arvostamisessa. He joko tuntevat olevansa paljon muita alempiarvoisia, tai sitten paljon muita ylempiarvoisia. Tämä jälkimmäinen on kuitenkin vain heidän ylläpitämänsä julkisivu; mekanismi, jolla he kompensoivat heidän heikkoa näkemystä itsestään.

Siksi heille on tavallista kaikenlaisten kohteliaisuuksien ja kehujen hylkääminen. He uskovat, etteivät he ole koskaan tarpeeksi hyviä. Siksi he saattavatkin ärsyyntyä, kun joku kertoo heille kuinka loistavasti he suoriutuvat joissakin asioissa.

He ajattelevat, että tuon kehun antanut henkilö valehtelee tai pilkkaa heitä. He eivät ymmärrä, kuinka jollakulla voi olla hyvä näkemys heistä, sillä heillä on pelkästään vihaa itseään kohtaan.

4. Jatkuva anteeksipyytäminen

Henkilöstä, joka kärsii lapsuuden traumasta, tuntuu, että kaikki mitä hän sanoo tai tekee ärsyttää muita ihmisiä. Siksi hän pyytääkin paljon anteeksi muilta. 

Hän anelee anteeksiantoa silloin, kun sille ei ole mitään tarvetta. Hän pyytää anteeksi puhuessaan, aivan kuin hänellä ei olisi lupaa ilmaista itseään. Hän pyytää anteeksi kun hän saapuu johonkin, tai kun hän poistuu jostain.

Hänen käytöksestään me voimme huomata rajoitetun, ehkäpä jopa nöyryytetyn lapsuuden merkit, sekä merkit siitä että rakkautta on osoitettu todella vähän. Tästä kärsivä ihminen ajattelee, että hänen on pyydettävä anteeksi kaikesta, joka kiinnittää huomiota häneen. Tämä on yksi yleisimmistä lapsuuden trauman vaikutuksista.

5. Konflikteilta karkaaminen tai niissä eläminen

Traumaattisella lapsuudella on taipumusta kehittyä todella ristiriitaisessa perheessä. Ympäristössä, jossa erimielisyydet ja aggressiivisuus olivat normeja. Mikä tahansa sana tai teko voi saada aikaan useita ongelmia. Täten lapsi kasvaa pelossa ja joskus hänellä saattaa olla jopa pakkomielle konfliktiin.

He, jotka pelkäävät konflikteja, yrittävät tehdä mitä tahansa päästäkseen niistä eroon. He kykenevät jopa olemaan välittämättä heidän omista tuomioistaan, jotta he voisivat välttää erimielisyydet.

Mutta he, jotka rakastavat konflikteja, pyrkivät muuttamaan kaiken ongelmaksi. Heidät on sidottu käytökseen, jonka he kokivat ja oppivat ollessaan lapsia.

Tavallisesti me emme pysty ratkaisemaan lapsuuden traumoja ilman, että me käsittelemme niitä tietoisesti. Meidän on tehtävä töitä niiden eteen, jotta ne eivät päädy hyökkäämään persoonallisuuttamme kohtaan ja tehden elämästämme helvettiä.

Aina on jotain, joka on jäänyt meihin meidän lapsuudestamme. Mutta sitten kun me olemme aikuisia, me olemme siinä asemassa, jossa me voimme käsitellä niitä ja tulkita lapsuuden traumojamme niin, etteivät ne enää satuta meitä.