5 Miguel de Unamunon kaunista lainausta

01 marraskuu, 2020
Miguel de Unamunon töitä voidaan luonnehtia niiden monien ajatusten kautta, jotka ovat esillä lukuisissa hänen kirjoituksissaan. Tässä artikkelissa haluamme keskittyä viiteen hänen mielenkiintoisimpaan lainaukseen.

Miguel de Unamuno (1864-1936) oli espanjalainen kirjailija ja filosofi, joka kuului niin kutsuttuun la Generación del 98 -liikkeeseen (suom. “Sukupolvi -98”), joka toimi aktiivisesti Espanjan ja Yhdysvaltojen välisen sodan aikana. Miguel de Unamunon työssä näkyy, miten hän omaksui teksteissään kaikkia olemassa olevia kirjallisia suuntauksia: romaaneja, esseitä, runoutta sekä teatteria. Hän oli modernisti, joka onnistui häivyttämään eri tyylilajien välisiä eroja. Siitä huolimatta erityisin luonteenpiirre tässä kirjailijassa oli kaikessa hänen työssään toistuva sama teema: eksistentialismi.

Olemme koonneet yhteen viisi Miguel de Unamunon tärkeintä lainausta, jotka erityisesti heijastavat hänen kirjoituksissaan olevia monia filosofisia pohdiskeluja.

Ennen kuin kuitenkin pääsemme niihin, haluamme mainita, että Miguel de Unamunon elämässä oleva eksistentialismi oli seurausta vallitsevasta tilanteesta, jossa Generación 98 -liike toimi. Liikkeen inspiraation lähteenä toimi senaikainen poliittinen, taloudellinen sekä moraalinen kriisi. Vallitsevan tilanteen aiheuttama ahdistus heijastuu kaikkien tässä liikkeessä toimivien kirjailijoiden töissä.

Toisen maailmansodan jälkeen vahvasti suosiossa oleva eksistentialismi korostaa yksilön kokemuksen ainutlaatuisuutta. Sen mukaan ihmisyyttä ei ole ennalta määrätty, vaan jokainen on vapaa valitsemaan olemisen tapansa itse ja on toisaalta siihen myös pakotettu. Tämä ristiriita seuraa ihmistä läpi koko elämän aiheuttaen hänelle ahdistusta. Sen pidemmittä puheitta, katsotaanpa viittä Miguel de Unamunon kaunista lainausta.

5 Miguel de Unamunon ikimuistoista lainausta

1. Rakkaus tekee meistä uskovaisia

“Rakkaus saa meidät uskomaan Jumalaan, voimaan, johon laitamme toiveemme sekä odotuksemme paremmasta tulevaisuudesta; tämä rakkaus saa meidät uskomaan niihin toivon sisimpäämme luomiin unelmiin.”

Viittaukset Jumalaan ovat hyvin yleisiä Unamunon töissä. Hänen artikkelinsa “The Desire for God in the Work of Miguel de Unamuno” (Jumalan kaipuu Miguel de Unamunon töissä, ei suomennettu) toteaa, että Unamuno etsi “Henkilökohtaista Jumalaa, joka voi taata kuolemattomuuden sekä kestävyyttä […] ja tuoda merkitystä hänen olemassaoloonsa”.

Tämän lainauksen myötä Unamuno kuitenkin tuo esiin paradoksin, johon hän huomasi joutuneensa. Toisaalta kaikissa meissä on toivoa, joka on meille niin tarpeellista ja inhimillistä. Kuitenkin toisaalta meitä ahdistaa ajatus siitä, että tämä toivo voi johtaa Unamunon mukaan “haaveiluun” tai “unelmointiin”.

Tämä ristiriita heijastuu myös niissä tutkimuksissa, joita tästä kirjailijasta on tehty. Tutkijat eivät ole päässeet täysin yksimielisyyteen siitä, oliko Miguel de Unamuno ateisti, agnostikko vai uskovainen ihminen.

2. Miguel de Unamunon ajatukset lukemisen hyödystä

“Mitä vähemmän me luemme, sitä haitallisemmaksi muuttuu se, mitä luemme.”

Tämä Miguel de Unamunon lainaus viittaa sellaiseen ajanvietteeseen, jota harrastetaan nykypäivänä yhä vähemmän ja vähemmän: lukemiseen. Siitä huolimatta, että lukemisen hyödyistä muun muassa aivoille ja muistille on kirjoitettu useita artikkeleita, ymmärsi Unamuno jo omana aikanaan sen, miten haavoittuvaisia sellaiset ihmiset ovat, jotka eivät lue aktiivisesti.

Mikäli ihminen ei harrasta suhteellisen säännöllisesti lukemista, lakkaa hän todennäköisesti olemasta kriittinen maailmaa kohtaan ja uskoo helpommin kaiken, mitä hänelle kerrotaan. Monet kirjoitetut tekstit yrittävät saada meidät vakuuttuneeksi jostain tai käännytetyksi puolelleen. Lukeminen on keino välttää joutumasta tällaisen manipulaation kohteeksi.

3. Tiede opettaa meitä kyseenalaistamaan asioita

“Todellinen tiede opettaa meitä ennen kaikkea epäilemään ja olemaan tietämätön.”

Tämä kolmas lainaus liittyy läheisesti edelliseen lainaukseen. Samalla tavalla kuin lukematta jättäminen altistaa meidät hyväksymään kaiken vailla epäilyksiä, opettaa tiede meille tärkeitä asioita: kyseenalaistamisen ja epäilemisen taidot.

Kun me kyseenalaistamme asioita tai suhtaudumme niihin epäillen, auttaa tämä meitä etsimään oikeita vastauksia, mikä puolestaan johtaa suurempaan viisauteen. Tämä on erityisen tärkeää tieteen maailmassa. Mikäli me tunnemme olomme tietämättömäksi, inspiroi tämä meitä oppimaan lisää ja tekemään uusia löytöjä. Tästä tulee itse asiassa mieleen erittäin tunnetun filosofin, Sokrateen lainaus: “Tiedän ainoastaan sen, etten tiedä mitään”.

4. Ainoa onnettomana olemisen hyöty

“Eräs onnettomana olemisen hyöty on se, että voit aina toivoa onnellisuutta.”

Kaikista Miguel de Unamunon mielessä olevista pohdinnoista on onnellisena olemisen idea yksi keskeisimpiä ajatuksia. Tämä on asia, johon voimme varmasti kaikki samaistua. Se kuitenkin tuntuu jossain määrin mahdottomalta tavoitteelta, sillä me emme tunnu koskaan saavuttavan täydellistä onnellisuutta.

Tämä Miguel de Unamunon lainaus viittaa siihen ainoaan hyötyyn, mitä onnettomana olemisessa voisi olla. Se on halu ja kenties jopa toivo (kuten kuulimme hänen ensimmäisessä lainauksessaan), ettei tilanne säily tällaisena loputtomiin. Se on kuitenkin myös kaipuu, joka ei tunnu koskaan toteutuvan täysin.

miguel de unamuno

5. On surullista, kun ei tunne olevansa rakastettu

“On todella surullinen asia jos ei tunne olevansa rakastettu, mutta on vieläkin surullisempaa, kun ei osaa itse rakastaa.”

Viimeisenä haluamme tuoda esiin tämän Miguel de Unamunon lainauksen, joka tarjoaa meille mahdollisuuden pohtia rakkautta. Monet ihmiset haluavat tulle rakastetuksi, mutta eivät pysty rakastamaan itseään. Oman itsetuntosi kehittäminen voi auttaa sinua tuntemaan olosi rakastetuksi ja tällä tavalla voit myös tavoitella sellaista onnellisuutta, jota kaikki haluamme saavuttaa.

Uskonto, rakkaus, onnellisuus sekä myös epäilys ovat asioita, joita Miguel de Unamuno käsittelee suurimmassa osassa töitään. Hänen lainauksensa kutsuvat meitä pohtimaan asioita. Sen sijaan, että ne vaikuttaisivat oudoilta tai kaukaisilta asioilta, ne voivat itse asiassa viedä meidät sille itsetutkiskelun tielle, jota pitkin Unamuno itse usein kulki.

Miguel de Unamuno on todellinen esikuva meille kaikille. Hänen kirjoituksissaan löydämme heijastuksia siitä ajasta jossa hän eli, ja ajatuksista, jotka ovat yhä tänäkin päivänä ajankohtaisia. Kuten olemme myös nähneet, voivat nämä lainaukset muuttaa Unamunon hetkellisen maallisen läsnäolon joksikin suuremmaksi elämään jääväksi historiaksi, jopa tähän päivään, johon nämä lainaukset yhä sopivat kirkkaasti.

  • García Peña, Ignacio. (2017). El carácter de Augusto Pérez a través de niebla. Alpha (Osorno), (44), 175-196. https://dx.doi.org/10.4067/S0718-22012017000100175
  • Maroco Santos, Emanuel José. (2018). Unamuno y la fe religiosa. Eidos, (28), 255-280. Retrieved September 10, 2019, from http://www.scielo.org.co/scielo.php?script=sci_arttext&pid=S1692-88572018000100255&lng=en&tlng=es.
  • Posada Gómez, Edward Andrés. (2013). Una fe desesperada: La antropología religiosa de Miguel de Unamuno. Veritas, (29), 97-117. https://dx.doi.org/10.4067/S0718-92732013000200005