Ei ole mitään arvokkaampaa sijoitusta kuin tieto
Voit antaa lapsillesi materiaalisia asioita, mutta paras sijoitus on jotain aivan muuta. Paras sijoitus on jokin, joka antaa heille tietoa ja auttaa heitä selviytymään elämästä omillaan.
Näin meneekin yksi Benjamin Franklinin kuuluisimmista lauseista: ”Tietoon sijoittaminen tarjoaa parhaimman koron.” Se on sijoitus itseesi ja muihin, ja se on kaikista arvokkain asia mitä sinulla voi koskaan olla.
Santiago Ramón y Cajal oli espanjalainen tiedemies, joka voitti Nobelin lääketieteen palkinnon vuonna 1906 hermojärjestelmän tutkimuksillaan. Hän myös keksi idean, että ihmisaivot ovat kuin kolikontekolaite. Jos laitat epäpuhdasta metallia sisään, niin saat tuloksena vain roskaa. Mutta jos laitat sisään kultaa, saat laillisesti kelvollisen kolikon.
Tämä idea on täydellinen yhteenveto siitä, miksi on tärkeää ruokkia aivoja hyvin. Parasta ruokaa ovat kirjat ja mikä vain tieto, joka auttaa sinua ymmärtämään maailmaa paremmin.
Tietomme maailmasta on rajallinen, mutta meidän tietämättömyytemme siitä on loputon. Perusajatuksena on se, että emme tiedä kovinkaan paljon, mutta samaan aikaan on ihmeellistä kuinka paljon tiedämme. Vielä ihmeellisempää on se, että niin pieni tieto voi johtaa niin suureen valtaan.
“Ei ole kyse siitä mitä teet lapsillesi, vaan mitä olet opettanut heidät tekemään itselleen, mikä tekee heistä menestyksekkäitä ihmisiä.”
-Ann Landers-
Tieto vapauttaa
Sokrateen ajoilta lähtien on ollut selvää, että tieto voi tuoda sinulle vapauden tietämättömyydestä. Mutta muinaisella ajalla vain viisailla miehillä oli pääsy tietoon. Nyt melkein kuka vain voi luoda ja jakaa tietoa, kiitos internetin. Olemme luoneet rajoittamattoman tiedonlähteen.
Nykyisellä aikakaudella olemme päässeet eroon omaa koulutusta estävistä fyysisistä, maantieteellisistä, taloudellisista ja sosiaalisista esteistä. Halu on kaikki mitä ymmärryksen käsissä pitämiseksi tarvitaan.
Mutta jos asia on niin, miksi yhä harvemmat ihmiset lukevat ja miksi kulttuuriin sijoitetaan yhä vähemmän? Vaikuttaa siltä kuin olisimme päässeet eroon kaikista esteistä, paitsi siitä kaikkein tärkeimmästä: sen tajuamisesta, että vain tieto vapauttaa meidät.
Sokrates ei nähnyt itseään viisaana siksi että hän tiesi enemmän kuin hänen ympärillään olevat ihmiset. Hän näki itsensä sillä tavalla, koska hän oli tietoinen omasta tietämättömyydestään. Joten ennen kuin hän koskaan teki päätöksen tai sanoi mitään, hän halusi olla siitä varma ensin.
Hän oli niin vakuuttunut siitä että ymmärrys voi vapauttaa meidät, että hän oli myös vakuuttunut siitä, että jos ihmiset vain ymmärtäisivät mitä hyvyys ja oikeudenmukaisuus ovat, he valitsisivat aina oikean polun.
Hän ajatteli, että kukaan ei tietoisesti valitsisi pahuutta ja jos he valitsivat, se johtuisi tietämättömyydestä. Toisin sanoen, jos leipuri ei tee hyvää leipää, se johtuu siitä, että hän ei tiedä kuinka tehdä siitä hyvää. Ei siitä, että hän haluaisi tehdä pahaa leipää.
“Hyvä elämä on rakkauden inspiroimaa ja tiedon opastamaa.”
-Bertrand Russell-
Tieto on valo, jolla tulet löytämään tiesi
“Tieto on valo, jolla tulet löytämään tiesi.” Tällä Robert Fisherin, joka kirjoitti teoksen Ritari ja ruostunut haarniska, lauseella on optimistinen, rakentava näkemys ihmisen potentiaalista. Voitaisiin sanoa, että tieto tarkoitaa omien kykyjen ja rajoitusten löytämistä. Siihen kuuluu myös noista rajoituksista yli pääsemisen oppiminen.
Tieto on valo, jolla tulet löytämään tiesi. Se tarkoittaa sitä, että mitä enemmän asioita tiedät, sitä enemmän valoa sisälläsi on. Ja luonto on antanut meille kaikki tiedon siemenet, ei tietoa itseään.
“Hän on köyhä, joka ei omaa tietoa.”
-Talmud-