5 merkkiä siitä että kasvatat narsistisia lapsia

Itsetunnon opettaminen on jotakin mitä vanhemmat eivät voi jättää huomiotta kasvattaessaan lapsiaan, sillä se on välttämätöntä kunnolliselle psyykkiselle kehitykselle. Jotkut vanhemmat ovat kuitenkin niin pakkomielteisiä lastensa itsetunnon suhteen että he vievät sen liian pitkälle, tehden heistä narsisteja.

Viimeaikainen tutkimus paljasti, että vanhemmat jotka ajattelevat että heidän lapsensa ovat parempia kuin muiden lapset eivät edesauta heidän itsetuntoaan. Päinvastoin, he vahingoittavat heitä lisäämällä heidän mahdollisuuttaan kasvaa narsisteiksi. Tutkimus tuli siihen tulokseen, että parantaakseen lasten itsetuntoa on tärkeää saada heidät tuntemaan itsensä rakastetuiksi, muttei paremmaksi kuin toiset.

Kun vanhemmat näkevät lapsensa erityisempänä ja oikeutetuimpina kuin muut, he sisäistävät ajatuksen siitä että he ovat ylempänä, joka luo pohjan narsismille. Mutta kun vanhemmat kohtelevat heitä välittämisellä ja arvostuksella, he sisäistävät ajatuksen siitä että he ovat arvokkaita yksilöitä, joka on itsetunnon pohja.

Vanhempien yliarvostus ei kuitenkaan ole ainoa asia joka luo narsistisia lapsia. Tutkijat osoittivat että ihan kuten muutkin persoonallisuuden piirteet, narsismiinkin vaikuttaa geenitekijät. Näiden riskien vuoksi jotkut lapset saattavat olla taipuvaisempia tulemaan narsisteiksi kuin toiset.

Kuinka tiedät että kasvatat narsistisia lapsia

Seuraavat ominaisuudet ovat selkeitä merkkejä siitä, että vanhemmuutesi tyyli suosii narsistisia asenteita lapsissa. Näiden tekijöiden tarkistaminen ja muokkaaminen parantaa heidän psyykkistä ja psykologista kehittymistään ja välttää heidän muuttumistaan narsisteiksi.

Älä unohda että psykologisesta näkökulmasta katsottuna, narsismi on persoonallisuushäiriö joka vaikuttaa negatiivisesti ihmisiin jotka kärsivät siitä.

1. Saat heidät uskomaan että he ovat erehtymättömiä

Joillekin lapsille on vaikeaa luottaa itseensä. Vaikka heillä olisikin riittävät taidot jonkin asian hyvin tekemiseen, he halvaantuvat koska ovat kauhuissaan epäonnistumisen mahdollisuudesta. Heidän itsetuntonsa kohottamisekseen sinun täytyy antaa heille itseluottamusta, rohkaista heitä, ja kehua heitä jotta he tietävät että he pystyvät tekemään sen.

On yksi asia kehua heitä, tunnistaa heidän menestyksensä ja voittonsa ja auttaa heitä luottamaan omaan kykyynsä ratkaista ongelmia ja olemaan menestyksekäs eri elämänalueilla. On toinen asia saada heidät uskomaan että he eivät koskaan tee virheitä. Lapsille on välttämätöntä oppia elämään virheiden kanssa. Tämä on paras lääke narsistisille lapsille.

Heidän tulee myös ymmärtää että se on luonnollinen osa leikkimistä ja oppimista. Heidän täytyy oppia liittämään virheensä elämäänsä, kaatumaan ja nousemaan uudelleen ylös, aivan kuin silloin kun he opettelivat kävelemään. Se joka tekee virheitä on se joka yrittää, mikä vuorostaan tarkoittaa että heillä on mahdollisuus menestyä.

2. Toisiin lapsiin jatkuvasti vertaaminen, näyttääkseen kuinka he ovat parempia

Seitsemän tai kahdeksan ikävuoden jälkeen lapset alkavat verrata itseään toisiinsa. Joskus heidän kiinnostuksensa vertaamiseen alkaa aikaisemmin, jos heidän vanhempansa rohkaisevat sitä, innokkaana demonstroimaan kuinka hyviä he ovat tai mitä vahvuuksia he ajattelevat itsellään olevan.

Mutta nämä vertailut asettavat paljon paineita lapsille, jotka eivät halua jäädä jälkeen ikätovereistaan. Kun lapsi erottuu joukosta, on hyvä tunnistaa heidän saavutuksensa ja taitonsa, mutta vertaamatta heitä toisiin.

Se, että on hyvä, tai jopa parempi kuin muut jossakin asiassa, ei tarkoita että olet ylempiarvoinen, mutta lapset eivät näe sitä sillä tavoin. Heidän maailmansa on piirretty paksummilla viivoilla joita hienosäädetään vaihe vaiheelta. Joten on meidän tehtävämme ojentaa auttava kätemme silloin kuin he oppivat tuntemaan maailman vivahteita.

3. Sellaisena roolimallina oleminen joka on kykenemätön vastaanottamaan kritiikkiä

Kritiikin kuuleminen toisilta on melko epämiellyttävää useimmille aikuisille, joten voit kuvitella kuinka vaikeaa se on narsistisille lapsille. Mutta sinun täytyy tietää kuinka käsitellä kritiikkiä rakentavalla tavalla ja olla lapsillesi mallina, jotta he oppivat saman. Sinun ei tarvitse sanoa kyllä kaikkeen ja nyökytellä päätäsi, vaan paremminkin olla kriittinen itseäsi kohtaan, pitää dialogia ongelmasta, ja luvata muuttaa sen mitä voit parantaa.

Jos lapset näkevät vanhempansa kykenemättömänä kestämään kritisoitia, sulkeutumaan silloin kun joku ehdottaa hyödyllistä muutosta jonka he voivat tehdä, tai käyttäytyvät kuin olisivat aina oikeassa eivätkä kuuntele ketään muuta, on järkeenkäypää että he tekevät samalla tavalla.

Sen lisäksi jotkut vanhemmat eivät kestä edes heidän lastensa kritisointia, ja reagoivat järjettömästi jotta he eivät joutuisi pudottamaan lapsiaan täydellisyyden ja ylempiarvoisuuden korokkeelta, mikä on vielä pahempaa.

4. Kehuskeleminen heistä ja heidän vikojensa puolustelu

Ollaan rehellisiä. On yksi asia olla ylpeä lapsestasi, ja toinen asia on kehuskella heistä ja puolustaa kaikkea mitä he tekevät, todistaaksesi että he ovat parhaita, puolustellen heidän jokaista vikaansa ja puutettaan. Tämä ei tee heistä parhaita. Jotkut lapset reagoivat kapinoimalla vanhempiaan vastaan, ja toiset tulevat narsisteiksi. Kumpikaan näistä vaihtoehdoista ei ole helppo eikä terveellinen polku heille.

Ei ole pahaksi lapsille mokata silloin tällöin. Ei siinä ole mitään murehdittavaa, eikä syytä olla häpeissään. Heidän käyttäytymisensä puolustelu sen sijaan että osoittaisit ettei kukaan ole täydellinen, riistää heiltä tärkeän oppimisen mahdollisuuden.

5. Puhumalla pahaa lapsista jotka ovat erilaisia tai “alempiarvoisia”

Lapset jotka ovat erilaisia tai joilla on vähemmän kykyjä eivät ole alempiarvoisia. Mutta jotkut vanhemmat pilkkaavat heitä jostain syystä, oli se sitten älyllisestä tai fyysisestä syystä, tai siitä kuinka he pukeutuvat. Ja heidän lapsensa kuvittelevat että he ovat noiden lasten yläpuolella.

Toisista negatiiviseen sävyyn puhuminen on joillekin ihmisille tapa korostaa omia hyviä ominaisuuksiaan. Mutta esimerkkinä, jonkun toisen kutsuminen rumaksi ei tee sinua yhtään kauniimmaksi, vaan oikeastaan päinvastoin.

Sinun ei tarvitse poimia huonoimpia asioita toisista jotta voisit loistaa. Jos vanhemmat pyrkivät aina puhumaan pahaa toisista lapsista jotta heidän oma lapsensa tuntee olonsa tärkeämmäksi, he saavat vain lapsen menettämään perspektiivin itsestään ja arvostaan.