5 askelta menetyksestä toipumiseen

Kohtaamme useita menetyksiä elämämme varrella. Menetyksestä toipuminen on oppitunti, joka meidän kaikkien pitää käydä läpi ennemmin tai myöhemmin. Ongelmalliseksi se tulee silloin, kun kieltäydymme hyväksymästä tätä. Menetykset ovat välttämättömiä ja merkityksellisiä henkilökohtaiselle kasvullemme.

Kun kärsimme suurista menetyksistä, laitamme kaiken energiamme siihen mitä menetämme. Emme näe toista puolta emmekä tunnista sitä tosiasiaa, että se joka nyt on menetetty, oli merkityksellinen lahja elämällemme ja että sillä oli erityinen arvo.

Jokainen kärsimämme menetys antaa meille kokemusta selviytyä suuremmalla voimalla ja viisaudella.

Kun koemme merkittävän menetyksen, kuten rakkaan ihmisen kuoleman, rakkautemme pois kävelemisen, ystävyyden loppumisen tai jotakin muuta vastaavaa, se jättää meidät avuttomuuden tilaan, suureen tyhjiöön. Voimme tuntea surua, vihaa, pelkoa sekä emotionaalisia vaihteluita ylös- ja alaspäin. Jokainen kokee suremisen omalla henkilökohtaisella tavallaan.

Menetyksestä toipuminen on monitahoinen prosessi, sillä palaaminen kokonaisuuteen vaatii monen ylämäen ja alamäen läpikäymistä. Se saattaa tuntua siltä, kuin olisit vuoristoradassa.

Kun olemme avoimia hyväksynnälle, joudumme äkillisesti uppeluksiin, ahdistuksen ja epätoivon valtaan. Otamme askeleen eteenpäin ja sitten taas takaisin. Tällä tavoin paranemme, tuntien koko prosessin sulkematta itseämme.

1. Menetyksen toipumisprosessin kunnioittaminen

Jokainen ihminen kokee menetyksen eri tavalla, omaan rytmiinsä ja omalla tavallaan. Kieltäminen on osa prosessia ja se palvelee tarkoitusta – se suojelee meitä siltä, mitä emme ole valmiita kohtaamaan.

Monet uskovat olevansa kylmiä eivätkä ymmärrä miksi he eivät ole tietoisia tunteistaan kun he kohtaavat suuria menetyksiä. Nämä tunteet on varastoitu, sillä niihin liittyy paljon kipua, ja ne antavat itsensä tulla tunnetuksi vasta sitten kun olemme valmistautuneita käsittelemään ja kohtaamaan ne. Joskus se voi viedä vuosia.

Tämä on yleistä lapsilla ja nuorilla, jotka eivät kykene tuntemaan näitä voimakkaita tunteita ennen kuin tulevat aikuisiksi ja ovat valmistautuneita niiden kohtaamiseen. Silloin kaikki nousee pintaan.

“Emme voi paeta menneisyyttä. Menneisyyden kärsimys yleensä keskeytyy kunnes olemme valmiita paljastamaan sen. Joskus uudet menetykset toimivat kipinänä vanhoille. Ja usein emme tunne menetystä ennen kuin myöhemmin elämässä, kun koemme toisen menetyksen.”

-Elisabeth Kubler Ross-

2. Kipu on aina henkilökohtainen

Kukaan muu ei voi kertoa meille kuinka toipua kokemastamme menetyksestä. Vaikka kuinka yrittäisimme löytää vastauksia toisilta, vain itsestämme voimme löytää tien toipumiseen. Se on prosessi, joka on käytävä läpi.

Tämä prosessi vaatii oman aikansa. Se ei ole koskaan liian hidas tai liian nopea, kunhan vain liikumme eteenpäin elämässämme. Pystymme parantamaan haavamme, kunhan vain emme jää jumiin.

“Usein luomme vahingossa uudelleen menetyksemme yrittämällä ratkaista ja parantaa ne. Jos menetyksestä on seurannut haavoja, voimme löytää keinoja suojella itseämme: etäännytämme itsemme, kiellämme sen, säästämme muita, autamme muita parantamaan heidän haavansa jotta meidän ei tarvitsisi tuntea omiamme, ja meistä tulee niin omavaraisia ettemme koskaan tarvitse ketään keneltäkään.

– Elizabeth Kubler Ross-

3. Emme voi suojella itseämme uusilta menetyksiltä

Kun yritämme suojella itseämme uusilta menetyksiltä, provosoimme niitä alitajuisella tavalla. Kärsimällä menetyksistä ja läpikäymällä vaikeita prosesseja me saatamme haluta suojella itseämme niiltä. Suojelemme itseämme rakentamalla itsellemme suojakilven ehkäistäksemme kärsimystä, jota olemme kokeneet aiemmin. Tämä ei kuitenkaan toimi, sillä liikkumalla poispäin siitä mitä emme halua menettää, on menetys itsessään.

4. Tie pois kivusta on tie läpi kivun

Tämä on välttämätön tapa parantua menetyksestä. Emme voi välttyä kivulta ja niiltä tunteilta, joita menetys meissä aiheuttaa. Kun olemme valmistautuneita kohtaamaan menetyksen, tunnemme siihen liittyvän kivun ja välttämällä näitä tunteita pidämme itsemme vain paikallaan kärsimyksessä. Menettäminen tarkoittaa kipua, mutta se tekee meistä autenttisia ja pystypäisiä ihmisiä, ja se opettaa meitä arvostamaan asioita joilla on todellista merkitystä.

5. Rakkaus, jota olemme antaneet tai tunteneet, ei koskaan katoa

Se millä on todella merkitystä, ei katoa. Kannamme mukanamme sen mitä olemme kokeneet ja tunteneet. Se on muuttanut meitä ja tehnyt meistä ihmisiä, joita nyt olemme. Siksi ei ole mitään järkeä yrittää välttää mitään kokemusta menettämisen pelon vuoksi. Sillä ainoa asia jota kannamme mukanamme on se, mitä olemme tunteneet.

“On parempi rakastaa ja menettää kuin olla koskaan rakastamatta.”

-Alfred Tennyson-