3 tapaa olla spontaanimpi

Spontaanisuus on kykyä olla luonnollinen ja vilpitön tavassamme ajatella ja toimia. Sillä ei ole mitään tekemistä originaalien tai kekseliäiden sanojen sanomisessa. Spontaanisuus yksinkertaisesti koskee heitä, jotka ovat selkeitä ja näyttävät itsensä sellaisena kuin he ovat, sekä sanoissaan että käyttäytymisessään. Spontaanisuus on merkki psyykkisestä hyvinvoinnista.

Spontaani henkilö ei yritä pitää yllä imagoa, ei teeskentele olevansa jotain mitä hän ei ole, ja hänellä ei ole myöskään ongelmia tunnustaa omia epäonnistumisiaan ja heikkouksiaan. Spontaanina oleminen on luonnollisena olemista, eikä spontaanilla henkilöllä ole tarvetta piiloutua, jotta hän voisi näyttää paremman version hänestä itsestään.

“Mikään ei estä meitä yhtä paljon olemasta luonnollisia, kuin halu näyttää luonnolliselta.”

-François de La Rochefoucauld-

Spontaanisuus on myöskin suurenmoinen hyve, joka auttaa ihmisiä heidän suhteissaan. Kun suhteessa ei ole piileviä aikomuksia, ei epäsuoria viestejä, kaikki on aina helpompaa. Sillä he, jotka ovat spontaaneja, sallivat itsensä virrata missä olosuhteessa tahansa, ja he luovat turvallisia tiloja ja auttavat heitä olemaan vilpittömiä luonnollisuutensa ansiosta.

On helppoa olla spontaani, jos meillä on itseluottamusta ja hyvä itsetunto. Toisaalta, jos henkilöllä on paljon epävarmuuksia ja vaikeuksia hyväksyä itseään, spontaaniudesta tulee hieman monimutkaisempi, mutta ei mahdoton. Jos haluamme lisätä spontaanisuuttamme voidaksemme olla luonnollisia ja selkeitä, vapaita kaikesta valheellisuudesta, meidän on luettava tämä artikkeli ja sovellettava seuraavia vinkkejä käytännössä.

1. Intuition seuraaminen

Emme voi olla spontaaneja, jos emme opi kuuntelemaan ja luottamaan intuitioomme. Huomion kiinnittäminen tuohon pieneen ääneen, joka saa meidät suuntautumaan johonkin henkilöön tai asiaan tiettyinä hetkiä, ilman järkeä, on tärkeää. Millä muilla tavoilla voimme oppia tuntemaan itsemme ja pääsemään yhteyteen persoonallisuutemme kanssa?

Intuitiomme on yhdistelmä havaintoja, aikaisempaa informaatiota ja kokemuksia. Se on ensimmäinen mieleemme tuleva asia, ennen kuin arvostelukyky tai arviointi ilmestyy, joiden mukana tulevat myös pelot ja väärät uskomukset.

Vaikka ei olekaan helppoa kuunnella intuitiotamme, sillä emme ole tottuneet siihen, emme saa antaa periksi. Yrittäkäämme luottaa itseemme hieman enemmän, lakatkaamme kiertelemästä ja kaartelemasta, ja päästäkäämme itsestämme irti. Olkaamme kuitenkin todella varovaisia näiden valintojen ja tekojen kanssa, joihin sisältyy merkittäviä riskejä. Joskus tulevien tapahtumien pohtiminen on myös välttämätöntä.

2. Mukavuusalueen taakse jättäminen

Mukavuusalueen taakse jättäminen on todella positiivinen valinta, joka ei koskaan petä, ja se tarjoaa useita eri hyötyjä (vaikka siltä se ei ensiksi vaikutakaan). Yksi näistä hyödyistä on se, että se auttaa meitä olemaan spontaanimpia. Tärkein asia kuitenkin on, että se lisää itseluottamustamme, joka puolestaan saa meidät uskomaan enemmän itseemme. Tällä tavalla luonnolliset puolemme voivat tulla esiin.

Mukavuusalueelta poistuminen tarkoittaa, että teemme asioita, joita emme tavallisesti tekisi. Menkäämme meille tuntemattomiin paikkoihin, muuttakaamme rutiiniamme jollain tavalla, pistäkäämme puhelimemme syrjään iltaisin… Astukaamme sisään tuntemattomaan ja poistukaamme mukavuusalueeltamme, ja jatkakaamme itsemme löytämistä toisella tavalla.

Seikkailemalla ulos mukavuusalueeltamme, kaikella pelkojemme kohtaamisella on erityislaatuista arvoa. Meidän ei tarvitse kokeilla benji-hyppyä tai laskuvarjohyppyjä, vaan voimme yksinkertaisesti tehdä jotain sellaista mitä emme ole ennen tehneet pelon takia, esimerkiksi mielipiteen antaminen ystävillemme sen sijaan että myöntyisimme kaikkeen. Uskaltakaamme heittäytyä!

3. Asialistan selventäminen voidaksemme olla spontaanimpia

Yksi suurimmista spontaanisuuden rajoittajista on liian kiireinen ja tiukka aikataulu. Meistä saattaa tuntua, että meidän on täytettävä aikataulumme, joten organisoimme sen niin ettei meille jää tuntiakaan aikaa itsellemme. Ja jos kuitenkin jää, etsimme tavan täyttää sen niin pian kuin mahdollista.

Tie spontaanisuuteen alkaa aikataulumme järjestelemisestä. Ensiksikin, meidän on aina jätettävä hieman vapaata aikaa aikatauluumme ja ennen kaikkea varmistettava, ettei nämä vapaat tilat täyty millään. Meidän olisi myös viikottain muutettava niitä aikoja, jolloin olemme vapaita.

Seuraava ehdotus on, että meidän pitäisi pohtia aikatauluumme sisältyvien sitoumuksien tärkeyttä. Onko mistään näistä mahdollista päästä eroon? Olisiko mahdollista antaa yhtään tehtävää jollekin toiselle? Onko mahdollista tehdä jostain päivästä täysin vapaa? Periaatteessa saatamme tuntea hieman epämukavuutta, mutta jos haluamme olla spontaaneja, tämä auttaa meitä saavuttamaan sen.

Kuten voimme nähdä, spontaanimpana oleminen tapahtuu, kun hyväksymme ja kuuntelemme itseämme, ja pidämme itsestämme huolta. Ennen kaikkia strategioita, tärkeintä on että voimme arvostaa itseämme enemmän henkilönä. Loppu onkin sitten itsemme muokkaamista. Jos tunnistamme arvomme, toimintatavastamme tulee ehdottomasti spontaanimpi, vaikka se ei olisikaan aikomuksemme… älkäämme unohtako tätä!