3 lainausta, jotka saavat sinut pohtimaan elämää

Muutama jonkun muun tokaisema lausahdus ei tietenkään tule muuttamaan elämääsi, mutta voi hyvinkin olla, että niiden kuuleminen saa jonkin sykähtämään mielessäsi ja sydämessäsi. Jotkut lausahdukset yksinkertaisesti iskostuvat mieleesi luodin lailla. On olemassa sellaisia lainauksia, jotka tuntuvat kuvailevan omaa elämääsi niin hyvin, että pelkän inspiroitumisen ja ajattelemisen lisäksi ne ovat ikään kuin kehotus pyrkiä kohti muutosta.

Ehkä sinulla ei juurikaan ole tapana ajatella ja pohdiskella elämää tai lueskella filosofisia teoksia tai katsoa syvällisempiä elokuvia, jotka haastavat kaikki dogmat ja ennakkoluulot, mutta suurin osa ihmisistä kuitenkin pystyy nimeämään muutamankin eri lausahduksen, joilla on ollut heidän elämässään suuri vaikutus ja jotka ovat saaneet heidät pohtimaan elämää tarkemmin. Kenties yksi näistä seuraavista lainauksista saa sinutkin pysähtymään ja vaikuttaa elämääsi jollain tavalla:

1. “Kaikilla meistä on jokin suunnitelma aina siihen asti kunnes saamme nyrkiniskun keskelle naamaa.”

Ensimmäisenä listaamamme lainaus ei ole peräisin miltään filosofilta, emmekä usko, että sen lausunut nyrkkeilijä koskaan suunnitteli tulevansa sellaiseksi, mutta joskus ne kaikkein suorimmin lausutut sanat ovat myös kaikkein totuudenmukaisimpia. Sanat, jotka ovat yksinkertaisia, helppoja ja armottoman suoria.

Tämän lausahduksen tokaisi kaikkien tuntema nyrkkeilijäsuuruus Mike Tyson, ja siihen kätkeytyy varsin voimakas sanoma, joka muodostaa selkeän yhteyden nyrkkeilyn ja elämän välille. Meillä kaikilla on jos jonkinmoisia suunnitelmia elämämme varalle ja meillä on tapana aina kuvitella, että pystymme noudattamaan niitä ilman minkäänlaisia ongelmia ja että tuulet puhaltavat aina sinne, minne haluamme niiden puhaltavan. Näin tapahtuukin – aina siihen asti kun ensimmäinen este asettuu tiellemme, ja tämä tuo yleensä mukanaan pelkoa ja epävarmuutta, joka saa meidät haparoimaan ja harhailemaan vailla suuntaa.

Voit olla niin syvästi vakuuttunut jostain asiasta, ja yhtäkkiä elämä sitten heittääkin kuperkeikan. Se voi olla esimerkiksi diagnoosi jostain sairaudesta tai kokemus siitä, että itsellesi tärkeä ja rakas ihminen saa sinut pettymään pahasti tavalla tai toisella. Oma polkusi odottaa sinua yhä edessäsi, mutta sinä itse ihmisenä et enää milloinkaan tule olemaan samanlainen kuin ennen.

Sinun täytyy laatia uusia suunnitelmia ja integroida tämä karvas kokemus jollain lailla osaksi elämääsi, jottet jättäisi leikkiä kokonaan kesken ja lakkaisi yrittämästä.

2. “Onko mikään tekemäsi asia todella tehnyt elämästäsi parempaa?”

Unohtumaton ja samalla rankka elokuva American History X on rujo katsaus siihen, mikä vaikutus natsien ideologialla voi olla pohjoisamerikkalaisiin nuoriin. Mustien ja valkoisten rinnakkain eläminen alkaa muuttua yhä vaarallisemmaksi ja tunnelma kireämmäksi johtuen Cameron Alexander -nimisen johtajan rasistisesta ideologiasta ja hänen vaikutuksestaan joihinkin yhteisössä eläviin poikiin ja aivan erityisesti elokuvan päähahmoon,  Derek Vinyardiin (Edward Norton).

Derek on fiksu ja herkkä kaveri, joka alkaa vähitellen kuuntelemaan isältään peräisin olevien rasististen ajatusten sanomaa ja sisäistämään niitä itsekin. Sillä aikaa hänen ystävyyssuhteensa yhteisössä perustetun uusnatsiryhmän johtajan, Cameronin, kanssa radikalisoi hänet aivan hänen Bob Sweeney -nimisen (Avery Brooks) afroamerikkalaisen rehtorinsa silmien edessä ilman, että rehtori pystyisi tekemään mitään asian hyväksi.

Derek päätyy lopulta tappamaan kaksi afroamerikkalaista henkilöä heidän kotiovensa edessä kummankin perheiden katsoessa tapahtumaa vierestä järkyttyneinä. Hän menee vankilaan, jossa kaikki hänen ennakkoluulonsa mustia ihmisiä kohtaan murskautuvat, erityisesti kun hän ystävystyy erään afroamerikkalaisen kanssa. 

Eräänä päivänä Derek joutuu kauhukseen suihkussa uusnatsiryhmän jäsenten raiskaamaksi, sillä he eivät luota miehen asenteeseen, ja lisäksi hänen ystävyyssuhteensa mustan miehen kanssa herättää epäluottamusta. He pahoinpitelevät petturina pitämänsä miehen nöyryyttääkseen tätä rajusti. Sairaalavuoteella maatessaan Derekin luokse saapuvat vierailemaan hänen ystävänsä sekä rehtori, joka kysyy mieheltä seuraavan kysymyksen: “Onko mikään tekemäsi asia todella tehnyt elämästäsi parempaa?” 

Derek suorastaan romahtaa kun hän tajuaa, että kaikki se, mitä hän on tehnyt uskomustensa vuoksi, on lopulta tuhonnut kaiken merkityksellisen hänen elämässään. Jos olet milloinkaan ollut elämässäsi aivan pohjalla, etkä oikein tiedä, mitä olet tehnyt vajotaksesi niin syvälle, sinun kannattaa silloin kysyä itseltäsi tämä kysymys.

Yritä rehellisesti tunnistaa kaikki ne myrkylliset kuviot, jotka ovat sinut johdattaneet nykyiseen tilanteeseen. Näitä voivat hyvinkin olla erilaiset vaikeat tilanteet elämässä, vastoinkäymiset ja epäonniset sattumat. Mutta lopulta sinun täytyy myös itsekin ottaa tilanteessa vastuuta, oli se sitten vähän tai paljon. Tällaisen kysymyksen käyttäminen eräänlaisena emotionaalisena katarsiksena saattaa olla avainasemassa todellisen muutoksen aikaansaamisessa. 

3. “Et milloinkaan löydä rauhaa sisimmässäsi elämää välttelemällä.”

Nykypäivänä me elämme maailmassa, jossa kaikenlaista stressiä ja kuormitusta pyritään välttelemään hinnalla millä hyvänsä. Perinteisillä uskonnoilla on yhä vähemmän vaikutusta länsimaissa, eikä niitä enää käytetä tuomaan rauhantunnetta sisimpäämme. Maailmaan ei ole jätetty mitään vaihtoehtoa kivun ja tuskan sietämiselle. Tunnemme häpeän tunnetta, mutta kestämme sen ja elämme siitä kärsien kaikessa hiljaisuudessa, itse itseämme lääkiten ja yhä enemmän ja enemmän yksinäisyyttä tuntien.

Virginia Woolf on henkilö, jolta kolmas lainauksemme on peräisin, ja nykyiset trendit psykologiassa kuten ACT:ssa (acceptance and commitment therapy) näyttävät tarjoavat sille selityksen. Meillä on tapana vältellä hankalia tilanteita, jottemme vahingossakaan joutuisi kärsimään liiallisesta stressistä ja yhdestä aikamme suurimmista paholaisista: loputtomasta syyllisyydentunteesta, joka kumpuaa nykyisten menestymisen ja hyvinvoinnin mallien saavuttamisen sulasta mahdottomuudesta.

Tämä lainaus, aivan kuten monet muutkin Virginia Woolfilta peräisin olevat sutkautukset, työntävät meitä kohtaamaan elämän ja sen mukanaan tuomat hankalat ja epämukavatkin tilanteet. Me ihmiset olemme sosiaalisia olentoja ja elämämme kuuluukin oikeasti olla tällaista. Vältteleminen tulee aina saamaan aikaan kipua ja eristäytyneisyyden tunnetta, eikä milloinkaan rauhaa. Yksinäisyys on kerta kaikkiaan ihanaa kun sen valitsee, mutta ei silloin, kun sen aiheuttaa aivan itse pelkäämällä maailmaa ja kaikkea sitä, mikä on luonnollinen osa elämää.