Ystävyys ei aina ole ikuista

Pidä huolta ystävistäsi, he ovat aarre, emmekä me voi koskaan tietää miten kauan he jakavat oman elämänsä meidän kanssamme. Ja kuten minkä tahansa aarteen kohdalla, on menetyksestä tai välimatkasta johtuva kärsimys vähäisempää jos me pidämme huolen siitä, että jokainen hetki on merkityksen täyteinen niin kauan kuin se kestää.

Keitä ystävämme ovat

Me kuulemme usein käytettävän sanaa ystävä ja lukuisia lausahduksia niistä. Kuitenkaan suurin osa näistä viittauksista ei varsinaisesti arvosta ystävyyttä tai siinä mukana olevien tunteiden syvyyttä. Ystävä on joku, jonka kanssa me niin sanotusti jaamme elämän näyttämön, taipaleen omasta elämänpolustamme.

Ei ole tarpeen mainita ystävyyden tärkeyttä ihmisen elämässä. Ystävyys täyttää meidät, rikastuttaa meitä ja saa meidät kasvamaan.

Mitä ystävyys tarvitsee?

Ystävyys, kuten kasvi tai mikä tahansa tunnepohjainen suhde, tarvitsee yhtälailla aikaa, huolta, mielenkiintoa, rehellisyyttä ja yhteyttä. Tunteet ystävien välillä pitäisi olla huolehtivaisia, helliä ja rakastavia, täyttäen suhteen läheisyydellä ja erityisillä lahjoilla.

Tämän lisäksi ystävyys syntyy ja sitä ylläpidetään sillä, että jaetaan jotain yhteistä, kuten esimerkiksi arvoja, harrastuksia, poliittisia tai uskonnollisia aatteita, saman ikäisiä lapsia jne…

“Ystävyys on yksi sielu joka asuu kahdessa kehossa; sydän joka elää kahdessa sielussa.”

-Aristotle-

Kuitenkin harmillisen usein ystäviä menetetään, heidän muuttuessaan ainoastaan muistoiksi vanhoilta hyviltä ajoilta, jääden jälkeen ja melkein unohdetuiksi elämänvaiheeseen, joka on jo mennyttä.

Kuinka pitkään ystävyys kestää?

Mitä ilmeisimmin ystävyyden kestolle ei ole mitään tarkkaa tai rajoitettua aikaa. Tästä huolimatta yleensä löytyy selitys sille, miksi se päättyi, unohdettiin tai katosi menneisyyteen ja jatkaa olemassaoloaan ainoastaan muistoissamme.

Ystävyys syntyy kun me kohtaamme toisemme johtuen yhteisistä arvoista, projekteista, ideoista tai ihanteista. Tämä yhdistää meitä kun me vietämme aikaa yhdessä pitkien keskustelujen siivittäminä, aiheena joko työ tai huvi. Monet ystävyydet syntyvät tietyissä vaiheissa elämäämme ja usein päättyvät, kun tämä vaihe on ohi.

Vaihe päättyy kun meissä tapahtuu muutos, kun me kehitymme, kypsymme, kasvamme tai yksinkertaisuudessaan mukaudumme uusin olosuhteisiin.

Kullakin vaiheella on omat arvonsa ja tarpeensa

Lapsuudessa ystävillä on erittäin tärkeä rooli elämässämme, mutta emme kuitenkaan tiedä kuka me itse oikeasti olemme, tai miten johtaa omaa elämäämme. Kun me löydämme oman polkumme, me saatamme etäännyttää itsemme vanhasta tutusta ja etsiä uusia ystäviä, joiden kanssa voimme jakaa tämän uuden vaiheen.

Tämä prosessi toistaa itseään halki koko elämän, yhtä usein kun muutamme arvojamme, kypsymme tai päätämme kääntää elämämme ympäri jollain mullistavalla tavalla. Joka kerta kun me muutumme, muuttuu myös ympäristömme.

Elämässä on useita erillisiä vaiheita, jotka voivat johtaa siihen että ystävät vaihtuvat. Esimerkkeinä lapsuus ja koulu, murrosikä ja valinnat opintojen suhteen, työelämän aloittaminen, vanhemmuus, muutokset työelämässä, kumppanin kanssa oleminen tai kumppanin vaihtaminen, kriisit ja eläkkeelle jääminen, monien muiden muassa.

“Oli myrsky kuinka pitkä tahansa, aurinko paistaa aina uudestaan pilvien lomassa…”

-Khalil Gibran-

Ystävyys ei ole ikuista

Kaikissa vaiheissa elämäämme ystävillä on suuri vaikutus meihin. Jopa niin vahva ja syvä, että emme halua sen koskaan päättyvän, mikä joka tapauksessa on osa elämän lakeja.

Me jaamme elämämme niiden kanssa, jotka jakavat meidän arvomme. Ja näin ollen me voimme sanoa olevamme ystäviä, koska polkumme ovat kohdanneet elämän varrella ja jatkamme ystävinä olemista kunnes polkumme menevät eri suuntiin.

Ja kaikesta tästä huolimatta viipyvät ystävät meissä itsessämme kaiken sen kautta, mitä me opimme heidän kanssaan, sekä kaiken sen mitä koimme ja jaoimme yhdessä. Ystävyys on osa meidän kasvuamme ja ilman sitä meidän olisi mahdotonta kehittyä.

Ja toisinaan tämä kehitys vaatii, että kumpikin jatkaa omaa polkuaan, rytmiään ja prosessiaan, sekä seuraa kukin omia arvojaan, päättäen ajanjakson joka oli ihana ystävyys niin kauan kuin sitä kesti.