Yhdessä mutta ei sidottuina: siouxien legenda parisuhteista

Kirjoittanut ja tarkastanut psykologi Gema Sánchez Cuevas

Kirjoittanut Valeria Sabater

Viimeisin päivitys: 21 joulukuuta, 2022

Kauniin ja vanhan sioux-legendan mukaan parisuhteen osapuolten tulisi lentää yhdessä, mutta ei sidottuina toisiinsa, eikä olla koskaan toistensa orjia, jotta suhde kestäisi ja olisi onnellinen. Sillä aidon rakkauden ei tulisi kahlita. Aito rakkaus yhdistää kaksi yksilöä yhteen ainoaan projektiin ilman, että kumppanusten täytyisi hylätä oma itsensä, oma identiteettinsä.

On mielenkiintoista, että Amerikan alkuperäiskansojen viisaus elää yhä nykyäänkin, inspiroiden ihmisiä tarinoillaan ja legendoillaan. Joskus nämä tarinat ovat maagisia, mutta ne ovat meille aina myös arvokkaita herätyksiä. Jollakin tavalla nämä tarinat ovat yhä hyödyllisiä ja merkittäviä meille. Kaikessa tässä viisaudessa sioux-kansa on auttanut meitä eniten.

“Yksittäin olemme kaikki kuolevaisia​​. Yhdessä olemme ikuisia.”

-Apuleius-

Heitä on kiittäminen unisiepparin legendasta ja myös eräästä arvokkaasta sadusta, jonka yksinkertainen mutta syvällinen opetus kertoo meille, kuinka rakentaa vakaita ja onnellisia ihmissuhteita. Onneksi saatavillamme on tämä kiehtova kirja, Zitkala-Šan kirjoittama “American Indian Stories”.

Tämä mielenkiintoinen kirjailija oli ensimmäinen sioux-intiaani, joka sai länsimaisen koulutuksen. Hän oli kansansa perinteiden puolustaja, viulisti ja ennen kaikkea aktivisti. Hän oli se, joka 1900-luvun alussa soi meille osan kulttuuriperinnöstään tarjoten meille yksinkertaisia mutta upeita tekstejä, joihin kuului mm. tämä ilahduttava legenda, johon aiomme perehtyä seuraavaksi.

Rakkaus, yksilö ja parisuhde sioux-intiaanien mukaan

Eräs vanha legenda kertoo sioux-pariskunnasta, joka yhtenä aamuna päätti mennä käymään kylän shamaanin luona. He asuivat lähellä Paha Sapaa, joka nykyään tunnetaan Black Hills -vuoristoalueena, sioux-intiaaniheimon pyhänä paikkana. Pariskunnan nuorimies oli rohkea soturi, jonka sydämessä asui kunnia ja jalous. Touch the Clouds oli nainen, jolla oli mantelinmuotoiset silmät, paksu tukka ja päättäväisyyttä sydämessään. Mutta ennen kaikkea hänen sydämessään oli syvää rakkautta sitä miestä kohtaan, josta oli tuleva hänen aviomiehensä.

Syy shamaanin tapaamiseen oli erittäin tärkeä: heitä pelotti. He pelkäsivät, että heidän lupauksensa – omistautunut rakkaus, jota he lupailivat toisilleen – särkyisi. He pelkäsivät myös kuolemaa ja sitä, etteivät tapaisi toisiaan kuolemanjälkeisessä elämässä. He halusivat vanhan poppamiehen antavan heille jonkin rohdon, loitsun tai taian, joka tekisi heidän rakkaudestaan ikuista.

Haaste

Vanha shamaani tarkasteli paria hetken. Hän poltti muutaman piipun, kurtisti kulmiaan, selvensi kurkkuaan ja otti sitten tytön käden omaansa:

– Jos haluat pitää rakkaasi vierelläsi pitkään, sinun on tehtävä pieni matka. Varoitan, että se ei tule olemaan helppoa. Sinun tulee nousta tuolle kukkulalle tuolla ja metsästää omin käsin haukka, joka on kaikkein voimakkain ja kaunein. Sitten sinun on tuotava se tänne elävänä kolmantena päivänä täysikuun jälkeen.

Seuraavaksi shamaani kääntyi nuoren soturin puoleen.

– Sinun puolestasi tulee tietää, että tehtäväsi tulee olemaan yhtä vaikea ja uhrautuvainen. Sinun on noustava asuinseutumme korkeimmalle vuorelle ja metsästettävä kotka. Kaikkein kaunein, vahvin ja villein. Sitten sinun on tuotava se tänne samana päivänä kuin rakkaasi.

Seuraus

Nuori sioux-tyttö ja hänen rakastettunsa suorittivat shamaanin heille asettaman haasteen. Tyttö toi haukan nahkasäkissä ja nuori soturi kantoi kotkaa. Kaikkein kauneinta ja vahvinta. Shamaanin luona he kumpikin kysyivät, mikä seuraava vaihe olisi. “Ehkäpä uhrata linnut ja pestä toisemme niiden verellä?” he kysyivät.

– Kerron, mitä teette seuraavaksi. Ottakaa linnut ja sitokaa niiden jalat nahkaisella narulla niin, että ne ovat sidottuina toisiinsa. Sitten päästäkää ne menemään, jotta ne voivat lentää vapaana.

Kun pari oli suorittanut shamaanin pyynnön, he olivat hämmästyneitä ja sanattomia nähdessään, mitä tapahtui. Kun linnut yrittivät lähteä lentoon, ne vain putosivat alas yhä uudelleen ja uudelleen. Turhautuneina ja täynnä vihaa linnut alkoivat nokkia toisiaan.

Vanha shamaani irrotti linnut kahleesta. Tämä on loitsu, jonka annan teille: oppikaa tuosta, mitä juuri näitte. Jos sidotte itsenne toisiinne, edes rakkaudella, ainoa mitä saavutatte on se, että vedätte toisianne alas, satutatte toisianne ja olette onnettomia. Jos haluatte rakkautenne kestävän, lentäkää niin korkealla kuin pystytte – yhdessä, mutta ei sidottuina. Sillä aito rakkaus ei kahlitse.

Psyykkisesti ekologinen pari: yhdessä, mutta ei sidottuina

Jaume Solerin ja Mercè Conanglan teos “Together but not Tethered” (“Yhdessä mutta ei sidottuina“) on toinen yhtä mielenkiintoinen kirja, joka paneutuu tarkasti vanhan sioux-legendan tärkeimpään ajatukseen. Nämä kirjailijat esittävät ajatuksen siitä, että meidän tulisi rakentaa niin kutsuttu oikeanlainen “psyykkinen ekologia”.

“Taito nauraa yhdessä on rakkauden ydin.”

-Françoise Sagan-

Siinä monimutkaisessa haasteessa, joka vakaan, onnellisen, kypsän ja palkitsevan kumppanuuden rakentaminen on, meidän on luotava tasapaino vahvuuksiemme ja oman tilamme välille luodaksemme ympäristön, jossa voimme “olla uskollisia itsellemme ja silti uskollisia myös suhteellemme”. Eikä meidän koskaan tule menettää omaa identiteettiämme, rakkautta itseämme kohtaan, itsetuntoamme ja salaisia unelmiamme.

Lopuksi: meidän tulisi myös muistaa, että voimme soveltaa legendaa ja “yhdessä mutta ei sidottuina” -periaatetta kaikkiin ihmissuhteisiin, oli kyseessä sitten ystävyys tai jopa lapsen ja vanhemman välinen suhde. Koska lopulta meidän on varjeltava omaa henkilökohtaista tilaamme säilyttääksemme siteen taian.

Tätä kannattaa pohtia.