Wisława Szymborska: elämäkerta ja teokset

15.10.2019
Wisława Szymborska on julkaissut noin 350 runoa ja hän on aina ollut kriitikoiden sekä lukijoiden arvostama.

Wisława Szymborska oli puolalainen runoilija, esseisti ja kääntäjä. Hän kirjoitti yli 15 runokirjaa, mutta myös editoi ja kuvitti teoksia. Hänen työssään arvostusta luo hänen läpikäymänsä hämmästyttävä henkilökohtainen ja henkinen kehitys. Hän oli nainen, joka koki Saksan miehittämän Puolan toisen maailman sodan aikana.

Nuoruusvuosinaan Wisława joutui opiskelemaan salaa saksalaismiehitetyssä Puolassa. Tästä runoilijasta tuli kommunisti sodan jälkeen. Koko elämänsä ajan hän kuitenkin pettyi kommunismiin, eikä enää hyväksynyt sitä. Kahden ensimmäisen kirjansa jälkeen Wisława ei enää tukenut Stalinia.

Hän voitti Nobelin kirjallisuuspalkinnon, mutta hänen elämänsä ei pyörinyt ainoastaan kirjallisuustuotannon ympärillä. Wisława Szymborska oli kuuluisa myös siksi, että hän käänsi maailmanlaajuisia mestariteoksia puolaksi.

Wisława Szymborska nuorena

Szymborskan lapsuus

Hänen koko nimensä oli María Wisława Anna Szymborska ja hän syntyi 2. heinäkuuta vuonna 1923 Prowentissa, joka on nyt osa Kórnikia, länsi-Puolaa.

Kun hän syntyi, hänen isänsä oli kreivi Wladyslaw Zamoyskin hovimestari. Kreivi oli pohatta ja maanomistaja, joka omisti Prowentin.

Hänen perheensä oli hyvin intellektuelli. Kaikki perheenjäsenet lukivat paljon ja keskustelivat kirjoista. Wisława näytti aina runonsa isälleen ja jos isä piti niistä, hänen oli tapana antaa tytölle kolikko palkinnoksi.

Toisen muuton jälkeen vuonna 1931 Wisława ilmoittautui luostarikouluun Krakovassa, mutta hän ei pystynyt viimeistelemään opintojaan siellä. Runoilija kärsi nuoruudessaan isänsä varhaisesta kuolemasta ja Saksan miehittämästä Puolasta.

Toisen maailmansodan vaikutus Szymborskaan

Kun toinen maailmansota alkoi, natsi-Saksa miehitti Puolan vuonna 1940. Tämä esti Puolan kansalaisia käymästä julkisissa kouluissa. Wisława jatkoi opintojaan maanalaisessa koulussa Wawelin linnan alla.

Wawelin linna oli 1900-luvulla presidentin virallinen asuinpaikka sen jälkeen, kun kansa oli miehitetty. Krakovasta tuli Saksan hallituksen kotitoimisto ja Wawelista tuli myöhemmin natsi-Saksan pääjuristin, Hans Frankin asuinpaikka.

Opiskeltuaan vuosia maan alla, Wisława Szymborska viimeisteli koulun päättökokeet vuonna 1941.

Vuonna 1943 hän alkoi työskennellä rautatiealalla välttyen siten karkotukselta Saksaan pakkotyöhön. Tänä aikana hän onnistui tekemään kuvituksia englanninkielen oppikirjoihin ja alkoi kirjoittaa tarinoita ja runoja.

Kun sota päättyi vuonna 1945, Wisława ilmoittautui Jagiellonian yliopistoon opiskelemaan puolalaista kirjallisuutta. Myöhemmin hän vaihtoi uraa ja alkoi opiskella sosiologiaa. Hän joutui kuitenkin lopettamaan opinnot vuonna 1948 taloudellisten vaikeuksien vuoksi.

vanha Szymborska

Wisława Szymborskan kirjallisuusuran alku

Wisława Szymborska teki maaliskuussa vuonna 1945 debyyttinsä sanomalehdessä nimeltä Dziennik Polski, joka julkaisi hänen runonsa nimeltä Szukam słowa (”Sanaa etsimässä”). Pian monia hänen runoistaan julkaistiin eri sanomalehdissä ja paikallisissa tiedotusvälineissä.

Kun hän lopetti koulun vuonna 1948, aloitti hän työt sihteerinä kahden viikon välein ilmestyvässä opetuslehdessä. Samaan aikaan hän toimi myös kuvittajana tälle aikakauslehdelle ja jatkoi runojen kirjoitusta. Vuonna 1949 hän sai päätökseen ensimmäisen runokokoelmansa.

Kuten useimmat sen ajan älyköt, Szymborskan varhaiset teokset heijastivat sosialistista filosofiaa, jonka alaisena Puola oli tuohon aikaan. Hänen ensimmäinen kokoelmansa oli Dlatego żyjemy (”Siksi olemme kaikki elossa”) vuonna 1952, jossa on monia runoja jotka heijastivat hänen poliittisia näkemyksiään.

Szymborska tuli 50-luvun aikana Puolan yhdistyneen työväen puolueen jäseneksi. Hänen seuraava kokoelmansa Pytania zadawane sobie (”Itsensä kyseenalaistaminen”) julkaistiin vuonna 1954 ja se todella korosti hänen sosialistista idealismiaan.

Szymborska pettyi kuitenkin kommunistiseen ideologiaan ja kolmannessa runokokoelmassaan Wołanie do yet (”Jetiä kutsumassa”), joka julkaistiin vuonna 1957, hän julistaa pettymyksensä ja sen, kuinka hänen ajatuksensa olivat muuttuneet. Tämän kokoelman runot ilmaisevat hänen tyytymättömyytensä kommunismiin, erityisesti stalinismiin.

Näissä runoissa hän on huolissaan ihmisyydestä ja hän jopa vertasi Stalinia jetiin. Näiden tekojen myötä hän erosi Puolan yhdistyneestä työväen puolueesta.

”Aivan luovan elämäni alussa rakastin inhimillisyyttä. Halusin tehdä jotakin hyvää ihmiskunnalle.”

-Wisława Szymborska-

Runoilija päätyi hylkäämään kaksi ensimmäistä kokoelmaansa. Hän ajatteli, että ne olivat osa sitä sosialistista realismia, josta hän olisi hyvin kriittinen koko loppuelämänsä ajan.

Szymborska nuorena

Wisława Szymborskan teokset

Wisława Szymborska kirjoitti elämänsä aikana yli 15 runokirjaa. Hän ei kuitenkaan ollut vain kuuluisa runoilija, vaan häntä pidettiin myös kriitikkona ja kääntäjänä hänen kirja-arvostelujensa ja ranskalaisen runouden käännöstöiden ansiosta.

Vuodesta 1968 alkaen hän aloitti kirjoja arvostellessaan oman kolumnin nimeltä Lektury Nadobowiązkowe (”Ei pakollista luettavaa”). Useimmat näistä esseistä koottiin ja julkaistiin myöhemmin kirjan muodossa.

Vuonna 1996 saadun Nobelin kirjallisuuspalkinnon lisäksi Szymborska sai monia muita palkintoja. Joitakin niistä ovat muun muassa Puolan kulttuuriministeriön palkinto (1963), Goethe-palkinto (1991), Herder-palkinto (1995) ja Puolan PEN translation -käännöspalkinto (1996). Vuonna 1995 hänelle annettiin Adam Mickiewiczin yliopiston taiteen kunniatohtorin nimike Poznańissa. Vuonna 2011 Wisława Szymborska sai Valkoisen Kotkan ritarikunnan palkinnon. Se on korkein kunnia, jonka Puolan hallitus voi ihmiselle antaa.

Szymborskan henkilökohtainen elämä ja perintö

Wisława Szymborska meni naimisiin runoilija Adam Włodekin kanssa vuonna 1948. Heidän Krakovassa Krupnicza 22 –kadulla sijaitsevasta talostaan tuli tapaamispaikka monille sen ajan kirjailijoille. Vierailijoiden joukosta erottuu kirjailija Czeslaw Milosz. Pari erosi vuonna 1954 mutta pysyi läheisinä ystävinä. Heillä ei ollut lapsia.

15 vuotta myöhemmin Szymborskan ja kirjailija Kornel Filipowiczin välit lähenivät. He eivät silti koskaan menneet naimisiin ja elivät aina erillään.

”Anna ihmisten, jotka eivät koskaan löydä todellista rakkautta, sanoa, ettei sellaista ole olemassa. Heidän uskonsa vuoksi heidän on helpompi elää ja kuolla.”

Wisława Szymborska kuoli kotonaan Krakovassa rauhallisesti nukkuessaan 1. helmikuuta 2012. Hän oli 88-vuotias ja työskenteli uuden runon parissa.

Nykyään Szymborskan runot sisältyvät joidenkin maiden ja koulujen opetusohjelmiin. Hänestä on tullut kansainvälisesti tunnettu runoilija ja hänen töitään on käännetty useille eri kielille, kuten englanniksi, ranskaksi, saksaksi, arabiaksi, hepreaksi, japaniksi ja kiinaksi.

Wisława Szymborska vastaanottamassa palkintoa

Hänen runonsa ovat huomionarvoisia, koska ne ovat täsmällisiä ja kauniisti muotoiltuja. Samaan aikaan hänen runolliset teoksensa antavat tietynlaisen ironisen irtautumisen tunteen.

”Jokainen alku on vain jatko-osa ja tapahtumarikas kirja on aina auki puolesta välistä.”

-Wisława Szymborska-

Vaikka stalinismi ja Puolan historia toisen maailman sodan alussa vaikuttivat selvästi hänen runouteensa, oli Wisława Szymborska erittäin syvällinen runoilija. Hän tutki monia tavallisten ja arkipäiväisten asioiden suuria totuuksia. Hänen runoutensa kuvastaa monia asioita, jotka olivat osa hänen elämäänsä ja sitä, kuinka se, aivan kuten hänen runonsa, kehittyivät ja kulkivat monia teitä päivittäin.

  • Szymborska, W., Poniatowska, E., Beltrán, G., & Murcia, A. A. (2008). Poesía no completa. Fondo de Cultura Económica.
  • Piotrowski, B. (1998). La gran dama de la lírica: Wislawa Szymborska. Instituto Caro y Cuervo.
  • Szymborska, W., ed Filipowicz-Rudek, M., Carlos, J., & intr Baranowska, M. (1998). El gran número. Fin y principio y otros poemas.
  • Szymborska, W. (2002). Miracle Fair: Selected Poems of Wislawa Szymborska. WW Norton & Company.