William Jamesin kaava itsetunnon kohottamiseksi
Kirjoittanut ja tarkastanut psykologi Valeria Sabater
Kuinka monta tavoitetta ja unelmaa olet saavuttanut elämässäsi? Ihmisinä meille on tärkeää tuntea pätevyyttä ja saavuttaa tavoitteita. Aina ei kuitenkaan ole mahdollista menestyä kaikissa itsellemme asettamissamme haasteissa. Loppujen lopuksi emme ole supersankareita, joilla on poikkeuksellisia voimia, eikä meillä ole taikalamppua, jonka sisällä on henki, joka täyttää toiveemme.
Maaginen elementti, joka tekee halutun saavuttamisesta niin paljon helpompaa, on itsetunto. Tämä ulottuvuus voidaan määritellä psykologisen hyvinvointisi kulmakiveksi. Ilman sitä kompastut ja epäonnistut, ja inhimilliset arvosi hämärtyvät.
Itsetunto ei koostu vain kyvystä rakastaa ja kunnioittaa itseäsi. Se on myös luottamusta siihen, että olet se, joka todella haluat olla. Itsenäinen henkilö, joka saavuttaa tavoitteensa ja rakentaa sellaista elämää, joka tekee sinut onnelliseksi.
Yksi ensimmäisistä psykologian hahmoista, joka tutki tätä rakennetta, oli William James. Vuonna 1890, kun hän julkaisi teoksensa The Principles of Psychology, siihen sisältyi kaava itsetunnon arvioimiseksi ja kohottamiseksi.
“Ihmisen epäonnistumiseen on vain yksi syy. Ja se on ihmisen uskonpuute todelliseen Itseensä.”
– William James-
William Jamesin kaava itsetunnon kohottamiseksi
Vähän tunnettu tosiasia William Jamesista on se, että hän harkitsi nuoruudessaan oman henkensä ottamista. Lisäksi hän vietti useita vuosia kärsien oudoista sairauksista ja merkittävistä kärsimyksistä ja oli osittain kuuro.
Hänen isänsä oli teologi, joka kuului ylempään porvaristoon. Siksi kaikki odottivat paljon Williamilta ja hänen veljeltään, kirjailija Henry Jamesilta. Itsetutkiskelun ansiosta William lopulta sanoi itselleen, että hänen melankoliansa ei ollut normaalia. Hänestä tuntui, että hän kärsi jonkinlaisesta sairaudesta.
Tämä herätti hänessä kiinnostuksen ja tavoitteen. Hän asetti itselleen tehtävän yrittää ymmärtää mieltä ja sielua hallitsevia mekanismeja. Siksi hän päätti kouluttautua psykologian ja filosofian aloilla.
Tunnetuimmassa työssään The Principles of Psychology (1890) James esitti yhden itsetunnon tärkeimmistä määritelmistä. Hän käsitteli sen kaavan avulla, joka on vielä tänäänkin sekä mielenkiintoinen että käytännöllinen. William Jamesille hyvinvointi perustui pyrkimyksiin ja saavutuksiin, joihin pystymme.
Katsotaanpa lähemmin hänen tunnettua kaavaansa itsetunnon kohottamiseksi.
William Jamesille itsetunto perustui seuraavaan muotoiluun: Itsetunto on yhtä kuin menestys jaettuna pyrkimyksillämme. (Tässä tapauksessa pyrkimykset viittasivat tavoitteisiin ja arvoihin.)
Sillä on väliä mitä teet, ei niinkään sillä, mitä olet
Monet teini-ikäiset yhdistävät nykyään itsetuntonsa kehonkuvaansa. He olettavat, että hyvä itsetunto tarkoittaa itsensä hyväksymistä sellaisena kuin he ovat. Vaikka on totta, että tämä konstruktio sisältää fyysisen itsensä hyväksymisen, on monia muitakin alueita, jotka muodostavat sen, eikä niitä pidä laiminlyödä.
William James oli sitä mieltä, että onnellisuus ja hyvinvointi alkavat siitä, mitä teet elämässä. Sillä ei ole väliä kuka olet tai millainen olet, vain sillä on merkitystä mitä teet elämälläsi. Se on kaikista suurin vastuu.
- Sinun täytyy kysyä itseltäsi, mistä pidät ja missä olet hyvä. Vain silloin voit suunnata kaikki energiasi kohti tavoitteitasi. James löysi elämälleen merkityksen juuri sillä hetkellä, kun hän selvitti tavoitteensa haluta paljastaa ihmismielen mysteerit.
- James väitti, että olemassaolossasi tulee aina aika, jolloin sinun täytyy kysyä itseltäsi, mikä toimii pelastuksenasi. Sillä hetkellä löydät parhaan motivaation kasvaa ihmisenä.
Ole realistinen väitteissäsi
William Jamesin kaava itsetunnon kohottamiseksi on onnistumisten ja pyrkimysten välinen suhde. Toisin sanoen, kun saavutat tavoitteesi, johon pyrit, itsetuntosi nousee. Mutta ole varovainen, koska usein odotuksesi tai unelmasi voivat olla epärealistisia ja epäonnistuminen heikentää positiivista näkemystäsi itsestäsi.
Vältä siis liian korkeiden tai selvästi mahdottomien tavoitteiden asettamista. Toiveita on hyvä olla, mutta yritä saada ne sopimaan omiin taitoihisi ja kykyihisi.
Kuten William James selitti kirjassa The Principles of Psychology, monet ihmiset käyttävät ponnistelujaan tehtäviin, jotka eivät vastaa heidän vahvuuksiaan, ja sitten kaikki hajoaa. Mutta asettamalla järkeviä tavoitteita jokaisen saavutuksen myötä itsetuntosi kasvaa. Sitten voit lisätä haasteita. Näin saavutat huippuosaamisen.
Joskus keksit täysin epärealistisia unelmia, joilla ei ole juurikaan tekemistä kykyjesi kanssa. Sinun on oltava johdonmukainen ja keskityttävä realistisiin tavoitteisiin, jotka vastaavat taitojasi. Vain silloin saavutat menestystä ja itsetuntosi pysyy vahvana ja terveenä.
Pääse pelon yli ja muista vahvuutesi
Kirjassaan The Optimistic Child (2011) Martin Seligman puhuu William Jamesin kaavasta itsetunnon kohottamiseksi. Hän ehdottaa myös, että vanhempien ja kasvattajien tulisi edistää lastensa itsetehokkuutta ja itseluottamusta. Jos he oppivat pienestä pitäen pystyvänsä suorittamaan tehtäviä itsenäisesti, he tuntevat olonsa päteväksi ja kehittävät positiivisen minäkuvan.
Ihmisenä sinun on voitettava loputtomia vaikeuksia ja pelkoja päivittäin. Epäonnistut monissa haasteissasi. Tulee olemaan unelmia, jotka sinun on jätettävä syrjään muiden takia. On kuitenkin tärkeää, että luotat arvoosi ja vahvuuksiisi. Olet mitä saavutit aiemmin, ja myös mitä ehdotat nyt.
Joten kun tunnet olevasi jumissa ja epäilet itseäsi, kannattaa katsoa taaksepäin. Loppujen lopuksi sinulla on ollut enemmän kuin yksi menestys menneisyydessä ja sinulla on taitoja useammalla kuin yhdellä alueella. Joten miksi et luottaisi jälleen vahvuuksiisi ja asettaisi itsellesi uusia haasteita? William Jamesin mukaan itsetunto vaatii toimintaa ja liikettä. Sinun on varmasti aika aloittaa.
Kaikki lainatut lähteet tarkistettiin perusteellisesti tiimimme toimesta varmistaaksemme niiden laadun, luotettavuuden, ajantasaisuuden ja pätevyyden. Tämän artikkelin bibliografia katsottiin luotettavaksi ja akateemisesti tai tieteellisesti tarkaksi.
- Hewitt, J.P., (2005). The social construction of self-esteem. In Snyder, C.R., & Lopez, S.J. (Eds.), Handbook of Positive Psychology (pp.135-148). New York : Oxford University
- Leary, M.R., Tambor, E.S., Terdal, S.K. & Downs D.L. (1995). Self-esteem as an interpersonal monitor: The sociometer hypothesis. Journal of Personality and Social Psychology, 68 (3), pp. 518-530
- PressKling, K. C., Hyde, J. S., Showers, C. J., & Buswell, B. N. (1999). Gender differences in self-esteem: A meta-analysis. Psychological Bulletin, 125(4), pp. 470-500.
Tämä teksti on tarkoitettu vain tiedoksi eikä se korvaa ammattilaisen konsultaatiota. Jos sinulla on kysyttävää, konsultoi asiantuntijaasi.