Vygotskin 7 parasta sitaattia

Kirjoittanut ja tarkastanut psykologi Gema Sánchez Cuevas

Kirjoittanut Beatriz Caballero

Viimeisin päivitys: 21 joulukuuta, 2022

Vygotskia voidaan melkein kutsua kehitys- ja kasvatuspsykologian “Mozartiksi”. Lev Semjonovitš Vygotski (1896-1934) oli merkittävä valkovenäläinen psykologi ja lääkäri. Hän oli myös neuvostoliittolaisen neuropsykologian ja kehityspsykologian teoreetikko.

Vygotskin lausumat ajatukset jätettiin huomiotta hyvin pitkäksi aikaa, mutta hän ei koskaan lakannut puolustamasta yhtä tärkeää ajatusta: kulttuurilla on hyvin suuri merkitys mielen prosessien kehityksessä.

Itse asiassa jälkiviisaana voimme sanoa, että hänen panostuksensa olivat todella mullistavia, erityisesti psykologian ja kasvatuksen yhteisellä hedelmällisellä maaperällä. Vygotskin monet tutkimukset ja sanat keskittyivät seuraaviin:

• Kielen rooliin ihmisen käytöksessä.
• Kielen rooliin lasten psyykkisessä kehityksessä.
• Korkeimpien psyykkisten toimintojen alkuperään ja kehitykseen.
• Tieteen filosofiaan.
• Psykologisen tutkimuksen metodologiaan.
• Taiteen psykologiaan.
• Leikkiin psykologisena ilmiönä.
• Oppimishäiriöiden ja ihmisen poikkeavan kehityksen tutkimiseen.

Vygotskin ikonisimmat sitaatit

Sosiaalisen vuorovaikutuksen merkitys

“Sosiaalinen vuorovaikutus on oppimisen alkuperä ja moottori.”

Suunta, jolla ajatusprosessit kehittyvät, ei ole yksilöstä yhteisölliseen, vaan päinvastoin. Hänen mukaansa oppiminen on tapa haalia saatavilla olevaa kulttuuriperintöä. Siinä ei ole kyse vain yksilön mukautumisprosessista.

Vygotski selittää, että ihmisen oppimisen edellytyksenä on tietty sosiaalinen luonne. Se on siis prosessi, jonka kautta lapset pääsevät käsiksi siihen, mitä muiden ihmisten mielissä tapahtuu.

Ajatuksen arvo ymmärryksen kannalta

“Muiden kielen ymmärtämiseksi ei riitä, että ymmärtää vain sanat. On ymmärrettävä myös heidän ajatuksensa.”

Kielen avulla voimme vahvistaa tai kieltää asioita. Tämä viittaa siihen, että ihmisellä on tietoisuus siitä mitä hän on ja että hän voi toimia omasta vapaasta tahdostaan.

Kielellä ja ajattelulla on eri alkuperä, mutta ajatus verbalisoidaan ja puheesta tulee järkiperäistä.

Erityisesti lasten kieli on sosiaalista ja ulkoista, mutta se sisäistetään vähitellen. Lasten kognitiivinen kehitys tapahtuu epämuodollisten ja muodollisten aikuisten kanssa käytyjen keskustelujen kautta. Lapset alkavat hahmottaa maailmaa omien silmiensä kautta, mutta myös puheensa kautta.

Matkimisen hylkääminen

“Kun kehitymme, me yksinkertaisesti lakkaamme matkimasta muiden käytöstä tai reagoimasta automaattisesti ympäristön ärsykkeisiin.”

Lapsi imee asioita ympäristöstään kuin pesusieni. Kun vanhenemme, matkimme ympäristöä ja reagoimme siihen edelleen, mutta enemmän omien arvojemme ja kaavojemme mukaisesti.

Suhde sanojen ja ajatusten välillä

“Sana vailla ajatusta on kuollut asia, samalla tavoin kuin ajatus, jota ei ilmaista sanoin, pysyy varjoissa.”

Ajatusta voidaan verrata pilveen, josta sataa sanoja. Kieli on vuorovaikutuksen pääasiallinen väline ja sillä on ratkaiseva merkitys mielen kehityksessä: kieli on oleellinen ajattelun kannalta.

Tiedon määritelmä

“Tieto on yksilön ja ympäristön välisen vuorovaikutuksen tuote, ympäristön joka ymmärretään jonakin sosiaalisena ja kulttuurisena, ei pelkästään fyysisenä.”

Kaikki korkeimmat psykologiset prosessit (kommunikaatio, kieli, järkeily jne.) omaksutaan ensin sosiaalisessa kontekstissa. Myöhemmin ne sisäistetään yksilötasolla. Pohjimmiltaan ei ole olemassa mitään parempaa oppimistapaa kuin se, jossa kokemuksesta tehdään kriittinen arvio.

Opettaja avustajana

“Opettajan tulisi toimia avustavassa roolissa, ei tuottaa sisältöä.”

Oppilas rakentaa oman tiensä, ja opettaja kulkee hänen mukanaan. Sen, mitä lapsi pystyy tekemään tänään avun kanssa, hän pystyy tekemään huomenna itse.

Vygotskin mukaan oppiminen on kuin torni, sitä on rakennettava vaihe vaiheelta. Se liittyy hyvin läheisesti lähikehityksen vyöhykkeen potentiaaliin, sosiaaliseen konstruktionismiin ja oppimisen reaaliaikaiseen tukemiseen.

Sosiaalinen mukautuminen

“Meistä tulee oma itsemme kaikkien muiden kautta.”

Vygotski uskoi, että tarpeet tyydyttyisivät aidosti ainoastaan sosiaalisen mukautumisen kautta. Täytyy muistaa, että kulttuuri määrittää suuren osan tarpeistamme. Mieli ei voi olla irrallaan kulttuurista, jossa se on. Tässä mielessä olemme sosiaalisia olentoja, emme eristäytyneitä yksilöitä.

Vygotski puhuu monimutkaisista psykologisista toiminnoista, kuten dialogista, ja näkee ne hyvin arvokkaina ongelmanratkaisun kannalta. Hänen filosofiansa, positiivisine luonteineen, on pohjimmiltaan yritys korostaa ympäristön merkitystä sekä sitä valtaa, joka ympäristöllä on kehityksessämme.

Muutumme jatkuvasti, ja kulttuuri ja kokemus ovat kaksi tärkeintä kompassia elämässämme.