Vapauden filosofia: vapaa tahto vs. determinismi

Vapaana oleminen tuntuu kiistattomalta tosiasialta. Käsitteen täsmentäminen tässä suhteessa voi kuitenkin merkitä epämääräistä vastausta. Filosofia pohtii paljon vapautta, ja sen pohjalta tässä artikkelissa ehdotamme vastauksia kysymykseen. Lisäksi puhumme vapaasta tahdosta ja determinismistä.

Filosofit ovat keskustelleet vapaudesta laajasti, jotta heidän argumenttinsa ovat valaisevia ottaessaan kantaa vapauden ilmiöön.

Ne, jotka elävät pelossa, eivät koskaan ole vapaita.

Mitä on vapaus filosofian mukaan?

Filosofian historia osoittaa, että vielä nykyäänkään ei ole absoluuttista yksimielisyyttä siitä, mitä vapaus on. On kuitenkin mahdollista korostaa ominaisuuksia, jotka auttavat selventämään tätä ongelmaa.

Ensinnäkin voimme tarkastella sen etymologiaa. Latinan sana libertas tarkoittaa “vapaan miehen tilaa”. Eli se viittaa kansalaiseen, joka on autonominen. Tämä käsitys liittyy läheisesti käsitykseen Aristotelesta poliittisena eläimenä.

Tämän filosofin mukaan vapaus on ihmisten kykyä päättää itsenäisesti järjen kautta. Se on poliittista vapautta siinä määrin, että voimme osallistua yhteiskunnalliseen elämään niin kauan kuin meiltä ei ole riistetty sitä, kuten orjien ja alamaisten tapauksessa.

Siksi voidaan sanoa, että vapauden filosofia pitää tätä käsitettä luonnollisena kykynä, ehtona tai tilana, joka on ihmiselle ominainen. Tällä tavalla astumme kiistaan vapaan tahdon ja determinismin käsitteiden välillä. Mitä ne tarkoittavat? Miksi se on riita? Onko tällä keskustelulla ratkaisua? Tutkitaanpa.

Vapaa tahto: näkökulma vapauden filosofiasta

Standford Encyclopedia of Philosophy -julkaisun mukaan vapaa tahto on filosofinen käsite, jota käytetään viittaamaan ihmisten kykyyn valita eri vaihtoehdoista. Toisin sanoen filosofialle kyse on valinnanvapaudesta ilman minkäänlaista päätöstä ohjaavaa ehtoa.

Tämä termi on näin tarkasteltuna ongelmallinen useille filosofeille. Yksi heistä, Baruch Spinoza, väittää, että vapautta, jonka uskomme saavamme, ei pidä rajoittaa kykyyn päättää.

Tämä johtuu siitä, että voimme tietää motiivit, jotka ohjaavat halujamme, mutta emme syitä, jotka määräävät toiminnan. Tässä suhteessa halu ei voi olla vapautemme ainoa syy. Jotain syvempää täytyy olla.

Tästä Spinozan tekemästä varoituksesta huolimatta muinaiset filosofit, kuten Platon ja Sokrates, puolustavat vapautta omalla tavallaan.

Vapaaksi kutsutaan sitä asiaa, joka on olemassa yksinomaan oman luonteensa välttämättömyydestä ja jonka toiminnan määrää itse yksin.

Platonin käsitys vapaudesta

Aristoteles ei ollut ainoa antiikin filosofi, joka liitti vapauden yksilön luonteeseen ja hänen sosiaaliseen rooliinsa. Archai –lehden julkaisemassa artikkelissa väitetään, että Platonille vapaus liittyy itsehillintään ja toiveiden toteuttamiseen sen mukaan, millainen sosiaalinen paikka ihmisellä on kaupungissa.

Tässä suhteessa Platon puolustaa ajatusta, että vapaus kuuluu irrationaalisten halujemme rationaaliseen alueeseen. Lisäksi todellinen vapaus piilee meitä vastaavien toiveiden rationaalisessa toteuttamisessa sen mukaan, missä paikassa olemme kaupungissa.

Ei siis olisi järkevää haluta hallita, kun tehtävämme on olla suutari. Meidän on muistettava, että tälle filosofille yhteiskunta on jaettu luokkiin, jotka tulevat luonnosta. Toisin sanoen, asumme paikassa, joka vastaa meitä mainitulta luonteeltaan.

Sokraattinen käsitys vapaudesta

Sokrateen vapauskäsitys on samanlainen kuin Platonin, vaikkakin perustavanlaatuisella erolla. Tältä osin Ensayos: Revista de la Facultad de Educación de Albacete -lehti väittää esseessään, että tämän filosofin vapaus liittyy itsehillintään ja autarkiaan.

Mitä tulee itsehillintään, kyse on siitä, että subjekti hallitsee itseään eikä anna nautintojen, impulssien tai ruumiillisten tarpeiden viedä itsensä pois. Tämä vaatii suurta tietoa ja henkilökohtaista hallintaa.

Samaan aikaan autarkia viittaa autonomiaan: emme tarvitse mitään ulkoista ja pinnallista elääksemme. Tässä suhteessa olemme todella vapaita, koska meillä ei ole tyhjiä tarpeita, jotka ovat seurausta omasta itsehallinnastamme.

Determinismi ja sen merkitys vapauden filosofiassa

Revista de Artes y Humanidades UNICA -lehti väittää artikkelissa, että tällä tavalla vapauden käsityksessä on meille vieraita syitä, jotka määräävät toimintamme. Tätä kantaa ruokkii fysiikka ja sen väite, että on olemassa ennalta määrättyjä lakeja, jotka ovat ihmisistä riippumattomia.

Tässä suhteessa emme voi olla täysin vapaita olentoja, koska on olemassa syitä, jotka edeltävät meitä ja määräävät toimintatavan.

Tämä näkökulma ei perustu pelkästään fysiikkaan. Filosofialla on kaksi asennetta pohtia maailmaa: dualismi ja monismi. Dualismi viittaa subjektin ja maailman väliseen jakoon, eli olen olemassa, mutta on myös jotain, joka en ole minä ja toimii omien lakiensa mukaan. Toisaalta monismissa näiden kahden erillisen navan välillä vallitsee yhtenäisyys, mikä kieltää tai poistaa niiden väliset kontrastit.

Determinismi on siis monistisessa asemassa: meitä määräävät luonnon kausaaliset lait. Entä sitten henkilö? Eikö hänellä ole jotain vaikutusta tähän määräävään luontoon?

Nietzschen determinismi

Saksalaisella filosofilla Friedrich Nietzschellä oli erityinen käsitys vapaudesta, joka ei täysin noudata determinismia, mutta kieltää varmasti vapaan tahdon. Veritas Revista de Filosofía y Teología -lehti jakoi julkaisun, joka osoitti, että Nietzschelle yhteiskunta määrittää yleisen vapauden normin; puhutaan determinismistä.

Tämä filosofi kuitenkin vastustaa tätä yhteiskunnan määräämää vapauden päättäväisyyttä, koska se estää ihmisen todellisen vapauden kehittymisen. Nietzchelle tämä ajatus tai käsitys merkitsee sitä, että olemme omia luojiamme. Toisin sanoen vapaana oleminen on ajattelua ja puhumista omasta puolestamme eikä perustu muiden mielipiteisiin.

Siksi voimme sanoa, että saksalaiselle filosofille sosiaalinen vapautemme on rajoitettua, kun taas todellinen vapaus on meissä eikä muissa.

“Sillä mitä vapaus on? Että ihmisellä on tahto ottaa vastuu itsestään. Se säilyttää meidät erottavan etäisyyden. Siitä tulee välinpitämättömämpi vaikeuksia, vaikeuksia, puutetta, jopa itse elämää kohtaan.”

-Friedrich Nietzche-

Tarkoittaako vapaus siis vapaata tahtoa vai determinismia?

Emme voi löytää selkeää vastausta tähän kysymykseen. Filosofit jatkavat keskustelua tästä kysymyksestä, jolla ei näytä olevan loppua. Voimme kuitenkin vetää sen johtopäätöksen, että vapautemme on tosiasia.

Käsittelemmepä sitä rajoitetussa mielessä, osoittaen voimia, jotka ovat ulkopuolellamme, tai keskitymme kykyyn päättää toimintamme suunnasta, meillä on vapautta. Vivahteet ovat tärkeitä, mutta sen pohtiminen yhteiskunnassa, joka näyttää vaativan meiltä yhä enemmän, voi antaa meille mielenrauhaa.