Valikoiva muisti - miksi me muistamme toiset asiat ja toisia emme?

Kirjoittanut ja tarkastanut psykologi Gema Sánchez Cuevas

Kirjoittanut Fátima Servián Franco

Viimeisin päivitys: 22 joulukuuta, 2022

Psykologi William James on sanonut, että “jos me muistaisimme aivan kaiken, olisimme aivan yhtä sairaita kuin jos emme muistaisi mitään”. Muisti toimii yleisellä tasolla valikoivasti. Se ei pidä kirjaa kaikesta informaatiosta samalla tasolla tai tavalla, ja tästä juontuukin käsite valikoiva muisti. Tästä muistin valikoivuudesta johtuen me säilömme joitakin muistoja todella syvälle mieleemme ja muistamme ne täydellisesti yksityiskohtia myöten. Toisaalta taas toiset asiat voivat olla meille hyvinkin haasteellisia muistaa tai unohdamme ne helposti.

Tämä kaikki osoittaa että valikoiva muisti ei ole tietty muistin tyyppi. Ennemmin kyse on päinvastaisesta ja kyse on siitä, että muistamisen prosessi kokonaisuutena on valikoiva. Näin ollen ei olekaan sattumaa, että toisinaan pystymme muistamaan jonkin tietyn tapahtuman menneestä, mutta emme pysty samaan kaikkien tilanteiden suhteen. Sukelletaanpa nyt syvemmälle valikoivan muistin kiehtovaan maailmaan.

Muisti on identiteettimme perusta

Muistoilla on yleisesti ottaen tapana toimia samoilla tavoin kaikkien ihmisten kohdalla. Eikä ainoastaan yhteydessä yleisiin ongelmiin, vaan lisäksi liittyen yksityisiin uskomuksiin ja omaelämänkerrallisiin muistoihin, jotka muokkaavat meidän identiteettiämme. Me olemme omat muistomme.

Vaan identiteetti ei ole vain versio kaikista tapahtumista, joissa me olemme olleet osallisina. Me emme arkistoi kaikkia elämämme päiviä johonkin aivojemme osaan eheinä ja yhtä suurissa määrin. Näin uskominen olisi käytännössä sen uskomista, että meidän muistimme on jonkinlainen tarkka tallenne kaikesta, mitä olemme kokeneet. Tämä on kuitenkin mahdotonta, koska me muistamme ainoastaan asiat jotka ovat olleet meille itsellemme jollain tapaa merkityksellisiä. Tästä johtuen meidän identiteettimme rönsyilee sellaisten muistojen kokoelman ilmentymää, jotka valikoiva muistimme on meille valinnut.

Miksi me muistamme joitakin tapahtumia ja toisia emme?

Jos me pohdimme muistojamme, tulemme lopulta huomaamaan muistavamme tietyt hetket äärimmäisen yksityiskohtaisesti. Toiset hetket eivät kuitenkaan vaikuta läheskään yhtä kirkkailta. Ja sekaan mahtuu myös niitä, jotka jättävät sellaisen tuntemuksen kuin ne olisi pyyhitty muististamme täysin. Miksi me sitten muistamme toiset tapahtumat ja toisia taas emme?

Tärkein syy on, että jotta voisimme säilöä ja muistaa tietoa, tulee meidän aistiemme vangita ne täydellisesti. Tämän tapahtumiseksi meidän huomiomme ja havaintokykymme tulee toimia optimaalisella tasolla. Jos ne eivät toimi, tulemme me “menettämään” tietoa siitä, mitä on tapahtunut. Kertaus on myös todella tärkeää, jotta me voimme lujittaa ja yhdistää näitä muistoja mielessämme.

Toinen syy näyttää löytyvän ilmiöstä, jonka uhriksi meistä kukin päätyy jossain elämän vaiheessa. Tätä ilmiötä kutsutaan kognitiiviseksi dissonanssiksi. Tätä tapahtuu silloin kun me pidämme yllä kahta vastakkaista mielipidettä, asennetta tai uskomusta omassa mielessämme. Tämä on varsin epämiellyttävä tunne ja liittyy valikoivaan muistiin. Lievittääkseen tätä kielteistä tunnetta ihmismielellä on taipumus hylätä toinen näistä keskenään ristiriitaisesta kahdesta mielipiteestä, asenteesta tai uskomuksesta, ja täten poistaa konflikti.

Miksi meidän muistimme muistaa hyvän

Meissä moni asia voi herättää syyllisyyden tunnetta, jos koemme toimivamme omien uskomustemme tai tunteidemme vastaisesti. Tavanomaisena esimerkkinä mainittakoon työpaikan jättäminen siitä huolimatta että pintapuolisesti tarkasteltuna päätös ei ole hyvän harkintakyvyn mukainen; tällöin me käytämme valikoivaa muistia löytääksemme keinon kääntää tilanteemme ympäri, kunnes saamme viimein itsemme vakuuttuneiksi siitä että päätöksemme todella oli oikea. Jopa silloin jos toivomme syvällä sisimmässänne, että emme olisi tehneet kyseistä päätöstä. Joten näin ajatuksiamme vääristämällä ja ajankulun avulla muistomme tästä päätöksestä tulee olemaan täysin erilainen.

Tällä tavoin me muistamme jotkut tapahtumat mutta emme toisia, koska meidän aivoillamme on taipumus torjua kaikki tarpeeton ja koettaa säilyttää todella tärkeät asiat. Eräänä suojautumiskeinona muistimme on taipuvainen muistamaan hyvät ja myönteiset asiat, jotta se voisi poistaa mielestämme negatiiviset tapahtumat, jotka aiheuttavat meille kipua.

Voimmekin selkeästi havaita, että valikoivan muistin tarkoitus on luoda valikoima muistoistamme. Muisti asettaa kunkin yksilöllisen muiston sille kuuluvalle paikalleen. Jotkin muistot se jättää kätketyiksi mielemme sopukoihin, koska uskoo ettei niistä ole meille minkäänlaista hyötyä, tai että ne eivät ole aidosti tärkeitä. Toiset muistot muisti puolestaan asettaa aivan eturiviin, ihan vaan siltä varalta että tarvitsisimme niitä ennemmin tai myöhemmin.

Vaan ei tietenkään kaikkea satuttavaa voi unohtaa. Toisinaan me jatkamme muistamista syistä, jotka ovat välittömästi ilmiselviä. Tiede on osoittanut, että meidän on mahdollista kouluttaa mielemme unohtamaan epämiellyttäviä hetkiä. Jos me tukahdutamme ne riittävän pitkään, ne häviävät lopulta muististamme.

Miksi valikoiva muisti on hyödyllinen?

Ei aivan kaikki tuskallinen kokemuksen valtameressä voi kadota taianomaisesti. Mutta kuten yllä totesimme, tiede on osoittanut olevan mahdollista kouluttaa oma mielemme unohtamaan epämiellyttäviä ja mahdollisesti häiritseviä kokemuksia.

Ruotsalaisen Lundin yliopiston psykologi Gerd Thomas Waldhauser suoritti tutkimuksen, jossa hän havaitsi olevan valikoivan muistin ansiota, että meillä on kyky kouluttaa mielemme unohtamaan vaikeita tapahtumia. Tutkimus vahvisti, että mitä kauemmin me koetamme unohtaa jonkin muiston, sitä vaikeampaa tämä muisto on palauttaa. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että jos me kätkemme omaisen menettämisen aiheuttaman tuskan vuosikymmenien ajan, olisi meidän lopulta lähes mahdotonta muistaa hänen hautajaisissaan kuulemamme sanat. Tämä strategia onkin todella hyödyllinen työkalu ihmisille, joilla on masennukseen tai traumaperäiseen stressihäiriöön liittyviä oireita.

Toisinaan menneisyydestä selviäminen ei kuitenkaan ole vaihtoehto. Tällöin sen unohtaminen on ainut keino kohdata tulevaisuus terveellä tavalla. Meitä vahingoittavien muistojen tukahduttaminen on yksi mahtavimmista mahdollisuuksista käyttää valikoivaa muistiamme. Mahdollisuus tarkoituksenmukaisesti tukahduttaa muistot, jotka painavat meitä henkisesti tai ovat monien psykologisten kärsimysten suora syy, on psykologian alalla käyttöön otettu uusi polku – eikä ainoastaan hypnoosin muodossa. Muisti tulee aina olevaan valikoiva, sillä se on yhteydessä meidän tunteisiimme. Vaan muistammeko me itse, mitä me haluamme vai mitä meidän muistimme haluaa?