Uteliaat ihmiset ovat vahvoja ihmisiä

Kirjoittanut ja tarkastanut psykologi Valeria Sabater

Viimeisin päivitys: 21 joulukuuta, 2022

Uteliaat ihmiset ovat vahvoja ihmisiä. Albert Einsteinia lainaten: “tarvitset intohimoa ja uteliaisuutta, et lahjakkuutta, jotta erottuisit joukosta.” Vahvat ihmiset ovat täynnä tarkkaavaisuutta ulkoista maailmaa kohtaan sekä sisäistä voimaa. Mikä erottaa nämä ihmiset muista on se, että he ovat aina kiinnostuneita pienistä yksityiskohdista ja keskittyvät suuriin haasteisiin elämässään.

Stephen Hawking totesi, että uteliaisuus on “tahto olla koskaan luovuttamatta”. Se tarkoittaa ylös tähtiin katsomista, ei alas omiin jalkoihin tuijottamista. Se tarkoittaa sitä, että yritämme ymmärtää paremmin kaikkea sitä mitä näemme ympärillämme ja pohdimme koko universumin olemassaoloa. Thomas Hobbes on kuvannut tätä taitoa ikään kuin “henkisenä himona” ja Victor Hugo puolestaan “eräänlaisena rohkeuden muotona”.

On olemassa monia erilaisia tapoja selittää, mitä uteliaisuus on. Se perustuu uuden oppimiselle ja ihmiskunnan kehittymiselle. Sen pääasiallinen vaikutus lapsiin on edistää lasten psykologista kehittymistä ja saada heidät säteilemään päivästä toiseen. Uteliaisuus on kuin moottori, joka auttaa meitä ylläpitämään innostustamme etsiä uutta tietoa.

“Ratkaisu tylsyyteen on uteliaisuus. Mutta uteliaisuuteen ei ole mitään lääkettä.”

-Dorothy Parker-

Uteliaat ihmiset ovat erilaisia

Mikä tekee uteliaista ihmisistä niin erityisiä? Aivan ensimmäiseksi sanoisimme, että se johtuu heidän luonteenomaisesta piirteestään kysyä sellaisia kysymyksiä, joita kukaan muu ei edes huomaa kysyä. Esimerkiksi Isaac Newton oli fyysikko, astronomi, filosofi, matemaatikko, keksijä ja hän toimi jopa alkemistina. Hänen tiedonhalullaan ja uteliaisuudellaan ei näyttänyt olevan mitään rajoja. Näin ollen hän kehitti liikkeen lain sekä keksi painovoiman käsitteen kuuluisan heureka-hetkensä seurauksena, jolloin omena tippui puusta ja osui häntä päähän.

Charles Darwin on toinen laajalti tunnettu esimerkki rajattomasta uteliaisuudesta. Yksi hänen säännöllisistä tavoistaan oli kirjoittaa erilaisia kirjeitä ympäri maailmaa asuville tiedemiehille. Kirjeissä hän esitti loputtomia kysymyksiä kasveista, linnuista, hyönteisistä, ihmisten käyttäytymismalleista, ilmeistä ja tunteista. Miksi hän lähetti näitä kirjeitä? Koska hän vain halusi tietää!

Nämä kaksi esimerkkiä ovat sellaisia, jotka tutkijat määrittelevät “tiedonjanoksi”. Se on erittäin pitkälle kehittynyt motivaation muoto, joka löytyy joissain ihmisissä ja jota määritellään seuraavien prosessien kautta.

Uteliaat ihmiset kukoistavat uuden tiedon ja löydösten edessä

Uteliaisuus on sellainen motivaationtyyppi, joka perustuu oppimispsykologian käsitykseen palkitsemisesta. Se on se erityinen tuntemus, jonka ihminen kokee silloin kun hän havaitsee jotain odottamatonta, löytää vastauksen hankalaan kysymykseen tai ratkaisee vaikean arvoituksen. Näin ollen uteliasta ihmistä ajaa eteenpäin haaste tai pitkään jatkunut epäilys.

Tähän samaan päätelmään ovat päätyneet Kalifornian yliopistossa toimivat tutkijat, joiden tekemä tutkimus löytyy englanniksi Cell –aikakauslehdestä. Tutkimuksessaan tohtori Matthias Gruber kollegoineen osoitti, että erittäin uteliaiden ihmisten aivot itse asiassa toimivat eri tavalla. Näiden ihmisten dopaminergeettinen järjestelmässä on korkeampi intensiteetti ja useampia yhteyksiä.

Tämä osoittaa, miten uteliaiden ihmisten aivot kokevat missä iässä tahansa suurempaa mielihyvää yksinomaan oppimisen prosessista. Se johtuu siitä, että heidän aivonsa kukoistavat jännittävän vastauksen löytämisen prosessin aikana, joka voi sisältää joitain ylitettävissä olevia esteitä. Aivojen palkitsemiskeskus ja hippokampus ovat näillä ihmisillä erittäin aktiivisia.

Ilman uteliaisuutta ihminen menettää elämälle välttämättömän impulssinsa

Donald W. Winnicott käsitteli tätä aihetta jo 1950-60 -luvuilla. Hän oli tunnettu lastenlääkäri, josta tuli myöhemmin myös tunnettu psykoanalyytikko. Hän totesi, että kun ihminen menettää uteliaisuutensa, hänen elämänsä tärkeimmät impulssinsa kuten luovuus, spontaanius ja onnellisuus tulevat myös vähitellen lakastumaan.

Miksi näin tapahtuu? Winnicottin oman kokemuksen mukaan se johtuu siitä, että jotkut ihmiset luovat itselleen väärän identiteetin. Heistä tulee tämän seurauksena luonnollisesti turhautuneita yksilöitä, jotka on kahlittu kiinni heidän päivittäisiin rutiineihinsa, ratkaisemattomiin ongelmiinsa ja traumoihin, jotka yhä odottavat tulevansa parannetuksi. Tällaisten ihmisten apatia johtaa lopulta siihen, että he hukkaavat valoisan ja aidon itsensä.

Epätyydyttävä elämä himmentää kenen tahansa potentiaalia ja samalla häivyttää hänen motivaatiotaan sekä mielialaansa ja uteliaisuuttaan.

Löydä oma uteliaisuutesi uudestaan

Jokainen ihminen on luova ja jokaisessa meissä on suuria mahdollisuuksia, jotka vain odottavat pääsevänsä esiin. Päivittäinen rutiinimme usein heikentää henkemme sen vuoksi, miten kulttuurimme toimii. Tällä tarkoitamme sitä, että yhteiskunta pitää niitä ihmisiä, jotka haastavat olemassa olevia rakenteita ja totuttuja tapoja, vaarallisina kulttuurin säilymisen kannalta.

Kaikki on kuitenkin parempaa, kun voit avata silmäsi ja aistisi ja kokea ympäröivän maailman täysillä. Sinun tulee pohtia, mistä nautit ja tavoitella sitä. Mikä herättää sinun intohimosi ja mielenkiintosi? Eikö olisikin mahtavaa nähdä maailmaa sisäisen lapsesi kautta ja kokea taas samaa innostusta silloin, kun löydät jotain uutta?

Voit esimerkiksi etsiä vastauksia mihin tahansa mielessäsi olevaan kysymykseen Internetissä olevien hakukoneiden avulla. Mutta sellaiset vastaukset, jotka löydät omien tutkimusmatkojen ja kokemusten kautta, ovat huomattavasti arvokkaampia. Sinun tulee ruokkia uteliaisuutesi tutkimalla asioita, matkustamalla eri paikkoihin, tapaamalla uusia ihmisiä ja käyttämällä kriittistä ja eri näkökulmia huomioon ottavaa ajattelua. Sinun tulee lopultakin herätä ja löytää motivaatiosi uudelleen.

Katso siis ylös tähtiin, kuten Hawking neuvoi. Paranna tylsyytesi uteliaisuudella, aivan kuten kirjailija Dorothy Parker teki.