Unelmillani ei ole ikää, ainoastaan toiveita

Unelmillani ei ole ikää, ainoastaan toiveita

Viimeisin päivitys: 19 syyskuu, 2016

 

Minä en enää mittaa unelmiani oman ikäni perusteella. Sillä mittaamalla asioita ikäni perusteella minä olen saavuttanut sellaisia paikkoja, jotka olivat liian kuivia minun aistieni herkkyydelle; minä kiirehdin sellaisten peltojen poikki, joilta olisin voinut korjata oppitunteja, jos vain olisin ottanut aikani ja pysähtynyt hetkeksi.

Minä tavoitin hylättyjä asemia, joilla ei vieläkään ollut ainuttakaan junaa valmiina lähtöön. Siellä ei ollut minulle mitään. Koettaessani käyttäytyä iälleni sopivasti, minä syöksyin myrskyisten ja suoraviivaisten tapahtumien sarjaan, jota en halunnut kulkea loppuun ilman, että olisin vähintään kokenut ne, sillä en ollut valmistautunut siihen.

Koettamalla käyttäytyä ikäni mukaisesti minä päästin intohimoja livahtamaan sormieni läpi, koska pidin niitä sattumanvaraisina, uskoen että ne laajentuisivat ja supistuisivat minun tulevien halujeni mukaisesti. Minä jätin sellaisten johtopäätöksien ymmärtämisen puolitiehen, jotka olisivat palvelleet minua koko lopun ikäni. Minä vedin puoleeni kokemuksia yksinkertaisesti siitä syystä, että podin syyllisyyttä jonkin kokemisesta “väärään aikaan elämääni nähden.”

Minun unelmillani ei ole ikää

Minä luulin, että opetukset tulevat tasoina tai vaiheina, eivät kokemuksina. Mutta nyt minä olen oppinut, että minun unelmillani ei ole ikää, ainoastaan toiveita. Niillä on toiveena tulla ruokituksi uskollisuudella, kiitollisuudella, toivolla ja päättäväisyydellä. Minä en enää kiinnitä huomiotani tulostauluun, koska minä tiedän jo oman sijoitukseni. Ja minä tiedän olevani se, joka arpakuution heittää.

Arpakuutiolla on monta puolta, mutta se putoaa aina vakaasti ja rehellisesti jollekin sivulle, aivan kuten minun tämän hetkinen asenteeni tällä hetkellä jahtaamaani unelmaa kohtaan. Minua ei pelota leikkiä haaveiden kanssa, koska otan ne vakavammin kuin minkään muun velvollisuuden.

Nainen unelmoi

Minun unelmiani ei voi mitata

Minun unelmillani ei ole ikää, ainoastaan halu tulla saavutetuiksi. Niitä ei voi mitata henkilöllisyystodistuksella, ansioluettelolla tai käytäntöjen arvoasteikolla. Niitä mitataan sen palavan halun mukaan, jota minä tunnen kertoa koko muulle maailmalle, että minua ei enää kiinnosta pitäisikö minun toteuttaa niitä vai ei sen mukaan minä vuonna olen syntynyt. Niitä mitataan sillä yksinäisyydellä, jota minä tunsin kun tein mitä minun “piti” tehdä, ilman että todella halusin sitä itse ja sillä ahdistuksen määrällä, joka aiheutuisi jos joutuisin tekemään tämän uudestaan.

Minä katkaisen välini sellaisiin perinteisiin, joista en pidä, sellaisiin hienovaraisiin määräyksiin joita syvällä sisimmässäni vihaan. Minä omaksun ne sitten, kun minusta tuntuu miellyttävältä toimia niiden mukaan, enkä yksinkertaisuudessaan silloin kun minut pakotetaan tekemään niin. Koska ainut asia, jolla on merkitystä, on minun onneni. Minun sieluni onnellisuus.

Minun unelmani eivät ole hajallaan ilmassa, ne leijailevat minun ilokseni

Minun unelmani eivät ole rakentuneet epäluotettavalle perustalle vain, koska minä olen vasta unelmoinut ne sen sijaan, että olisin jo kokenut ne käsinkosketeltavassa todellisuudessa. Minä olen tehnyt päänsisäisen harjoituksen omista unelmistani nauttimisesta, jopa jos ne eivät ole läsnä omassa elämässäni, koska olen hedonisti. Minä pidän niistä elämän huveista nauttimisesta, jotka mielikuvitus voi minulle tarjota.

Minun mieleni on niin uskomattoman ystävällinen minua kohtaan milloin tahansa osoittaakin minulle uuden mahtavan polun, että minä ruokin sitä, jotta se ei lakkaisi lähettämästä minulle näitä kipinöitä. Näin minä pysyn täynnään iloa ja toivoa. Tämä on sellainen selviytymistekniikka, joka ei osoita nokkeluutta, vaan ennemminkin kypsyyttä olla olematta katkera elämää kohtaan, vaikka se olisi vain lyhyen hetken ajan joka päivä.

Minun unelmani eivät koskaan ole vahingollisia, mutta ne saattavat aiheuttaa kateutta

En tiedä miksi muiden ihmisten unelmat häiritsevät monia ihmisiä niin kovin. He haluavat työntää sinut alas pilveltäsi, vaikka se on tämän kaiken mahtavin osuus. Minä olen päättänyt saavuttaa unelmani, mutta en halua menettää mitään niiden tarjoamista eri vaiheista. Minä olen vakuuttunut, että samalla tavoin kuin meidän tulisi nauttia lapsuuden viattomuudesta, pitäisi meidän myös nautiskella meidän elämäämme ympäröivien unelmien aromista. Ilman, että sitä kiirehditään tai pakotetaan.

Mutta ole varovainen sellaisten ihmisten kanssa ja suhteen, joilta puuttuu kaipuuta ja toivoa. Heillä on taipumus ravistella ja väijyttää meitä, kunnes he saavat meidät tuntemaan karkean ja raa’an todellisuutemme iskun vasten kasvojamme. Kunnes he saavat meidät tipahtamaan pilvilinnoistamme niin lujaa, että vaikuttaa siltä kuin jäljelle jäisi vain huutoa, laskuja ja loputtoman kurjuuden ja rutiinin täyttämiä päiviä. Minä haluan parannella omiani jollain hieman muulla. Tämä on sellainen mieleni tarjoama etuoikeus, jota en halua kenenkään vievän minulta.

Ei sillä ettenkö olisi taistellut unelmieni puolesta, kieltäydyn vain ryhtymästä pelkkään taisteluun

Minä en halua muuttaa unelmaani painajaiseksi. Tästä syystä on pakko hallita aikoja, niitä jotka ovat yhteydessä omaan kypsyyteeni, sekä siihen miten maailma kypsyy kanssani. Minulle on tärkeää saavuttaa unelmani, mutta sitä ei kannata tehdä riutuneen kalvakalla katseella ja kiirehdityin askelin. Tuo ei ole minun unelmani, vaan egoni, joka koettaa pakottaa minut päihittämään kaikki muut, sen sijaan että saavuttaisin unelmani omilla ehdoillani.

Yksikään päivä ei mene hukkaan sellaisen ihmisen elämässä, joka todella haluaa saavuttaa jotakin sellaista, jonka laadun ja saavuttamisen suhteen heillä ei ole epäilyksiä: epävarmuutta, pettymystä, surullisuutta. Vaan tyhjyys saapuu seuraksi vain, jos hän luopuu taistelusta, vaikka hänellä olisi vielä jonkin verran voimia jatkaa.

Yhteiskunta ei halua sellaisia ihmisiä, joiden unelmat ovat erilaisia kuin mitä se koettaa meille tyrkyttää ja toisinaan se käyttää hyväkseen meidän ikäämme saadakseen meidät toisiin aatoksiin ja luovuttamaan. Mutta todellisuudessa köyhin ikä on se, jolta puuttuu itsetuntemusta. Voit kokea niin suunnattoman eksistentiaalisen tyhjiön 16-vuotiaana, että et pysty edes käsittämään sitä osana elämääsi ollessasi 63-vuotias.