Umberto Econ älyllinen perintö, 13 toteamusta

On rauhoittavaa voida nauttia sellaisista upeista luomuksista kuten “Ruusun nimi,” “Foucaultin heiluri,” “Numero Zeron tapaus” tai “Prahan kalmisto.” Näistä ensimmäinen, joka julkaistiin vuonna 1980, toi hänelle alkujaan hänen suosionsa. Kyseessä oli mestariteos, joka kronikoi mahtavan historian mysteerin, legendoja ja italialaisen keskiajan juonitteluja.

Kriittisenä modernia elämää, sosiaalisia verkostoja, kulttuuria ja journalismia kohtaan, olivat hänen intohimonsa kirjoittamiseen ja kriittisen ajattelun rohkaisemiseen syyt, joiden vuoksi häntä pidetään yhtenä Euroopan viime vuosisadan älykkäimpänä mielenä.

Lainauksia Umberto Ecolta

Hänen elämäntarinansa, täynnään menestystä ja tunnustusta, on jättänyt meille mahtavia ajatuksia, joita pohtia syvemmin ja joiden avulla muistaa hänet. Näin ollen me uskomme, että hyvä kunnianosoitus olisi toimittaa katsaus joistakin hänen kuuluisimmista siteerauksistaan. Seuraavassa on niistä jokunen:

• “Sosiaaliset verkostot antavat sinulle oikeuden puhua legioonalaisille idiootteja, jotka aiemmin puhuivat ainoastaan baarissa viinilasillisen jälkeen, tuottamatta haittaa tai vahinkoa yhteisölle. Sittemmin heidät hiljennettiin nopeasti, mutta nyt heillä on sama oikeus puhua kuin Nobel-palkinnon saajalla. Tämä on vähämielisten invaasio.” 
• “Maailma on täynnään arvokkaita kirjoja, joita kukaan ei lue.”
• “Kirjoja ei ole tehty sille, joka uskoo niihin, vaan ennemminkin ollakseen selvityksen alaisia. Kun me punnitsemme kirjaa, ei meidän pitäisi kysyä mitä se sanoo, vaan mitä se tarkoittaa.” 
• “Mitä on filosofia? Pahoittelen turhanaikaista vanhoillisuuttani, mutta en pysty löytämään parempaa vastausta kuin Aristoteleen määritelmä metafysiikasta: reaktio ihmettelyyn.”
• “Kun ihmiset lakkaavat uskomasta Jumalaan, ei se tarkoita etteivätkö he usko mihinkään: he uskovat kaikkeen.”

• “Viisaus ei ole epäjumalankuvien tuhoamista, vaan ennemminkin se ei koskaan luo niitä.”
• “Rakkaus on viisaampaa kuin viisaus.”
• “Mikään ei ole vahingollisempaa luovuudelle kuin inspiraation raivo.”
• “Todellinen sankari on sankari vahingossa. Hän unelmoi rehellisenä pelkurina olemisesta, aivan kuten kaikki muutkin.”
• “Hirviöitä on olemassa, koska ne ovat osa jumalallista suunnitelmaa ja noiden samojen hirviöiden kauhistuttavissa piirteissä paljastuu luojan mahti.” 
• “Kaikki runoilijat kirjoittavat huonoa runoutta. Huonot runoilijat julkaisevat sen, hyvät runoilijat polttavat sen.”
• “Eivät uutiset tee sanomalehteä, vaan sanomalehti tekee uutiset ja sen tietäminen, miten tuoda yhteen neljä erilaista tiedonantoa, tarkoittaa viidennen tiedonannon esittämistä lukijalle.” 
• “Nykyään, kun petokset ja turmeltuneiden ihmisten nimet tulevat esiin tai kun saadaan tietää enemmän, eivät ihmiset välitä mistään ja ainoastaan albanialaiset kanavarkaat joutuvat vankilaan.”

Ruusun nimi, kirjallisesta menestyksestä elokuvalliseksi jymymenestykseksi

Fiktiivinen romaani “Ruusun nimi” oli se tekijä, joka sinkosi Umberto Econ hänen kaikkein huimimpaan kirjalliseen tähteyteensä. Itse asiassa sen myynti aiheutti sellaisen vaikutuksen, että elokuvaohjaaja Jean-Jacques Annaud ja ryhmä tuottajia ehdotti että tämän fransiskaanimunkin, William Baskervillen jota elokuvassa esittää Sean Connery, etsiväseikkailut tuotaisiin valkokankaille.