Uhrautuvuus perheissä

Joissakin perheissä vallitsee uhrautuvuuden ilmapiiri. Tämän tyyppinen perhe opettaa jäsenilleen, että heidän “pitäisi” tehdä uhrauksia perheensä hyväksi. Näissä perheissä vaalitaan ajatusta, että yksilön pitää asettaa omat tarpeensa ja toiveensa toiselle sijalle oman perheen jälkeen.

Tämän tyyppisissä perheissä ihmissuhteita koskevat periaatteet noudattavat seuraavaa sääntöä: “uhraa oma etu saadaksesi muiden perheenjäsenten hyväksyntää osaksesi”. Sinun pitää siis toisin sanoen asettaa toisten perheenjäsenten tarpeet etusijalle, jotta sinusta ei tulisi perheen musta lammas. Perheeltä saamasi kiintymyksen osoitukset ja muu tuki ovat riippuvaisia siitä, että elämäsi on jatkuva velvoitteiden ketju.

Kuka on vastuussa uhrautuvaisuudesta?

Voimme havaita perheen puolesta uhrautuvaa käytöstä ensi sijassa vanhemmissa. He ovat perheen pääasiallisia uhrautujia tai sijaiskärsijöitä. He toteuttavat sitä ajatusta, että heidän lastensa onni on kaikkein tärkein asia. Heidän lastensa tarpeet ohjaavat lasten kasvatusta perheessä.

Perheen kasvaessa ja uhrautuvuuden jatkuessa myös seuraavat sukupolvet joutuvat siitä osallisiksi. Tämän johdosta kaikki sitä seuraavat perheenjäsenet joutuvat vastuuseen perheestä huolehtimisesta. Muut edellyttävät yleisesti ottaen uhrausten tekemistä elämässä yhteisen hyvän nimissä.

Kun vanhemmat ovat niitä, jotka tekevät uhrauksia

Siinä tapauksessa, että perheen vanhemmat ovat vielä valmiita uhrautumaan lastensa puolesta, heidän lapsensa voivat vapaasti muodostaa itselleen erilaisen näkemyksen elämästä. Heidän lapsensa kapinoivat ajatuksissa, sanoissa ja teoissa yrittäen saada aikaan terveemmän näkökulman ihmissuhteisiin.

Italialainen psykoterapeutti Giorgio Nardone sanoo, että lapset “pyytävät vanhempiaan pitämään enemmän hauskaa, menemään useammin ulos tai matkustelemaan, mutta heidän vanhempansa vastaavat heille, että heillä ei ole siihen mahdollisuutta. Jos lapset haluat pukeutua muodikkaisiin vaatteisiin, jatkaa opintojaan, saada oman auton ja niin edelleen, vanhempien täytyy tehdä uhrauksia. Vanhempien täytyy itse luopua monista asioista.”

Olemme tämän pohjalta saaneet käsityksen siitä, mistä uhrautuvien vanhempien kuva maailmasta ja perheestä muodostuu. Tämän ajatuksen keskiössä on aina toisten tarpeiden ja toiveiden priorisoiminen. He pitävät sitä ensiarvoisen tärkeänä, jotta voidaan taata perheen tasapaino ja saada toisten perheenjäsenten hyväksyntää.

Muut uhrautuvien perheiden mallit muodostuvat “sairaalloisista altruisteista” ja “sairaalloisista narsisteista”. Näissä kahdenkeskisissä vuorovaikutussuhteissa kukin yksilö saa mielihyvää toinen toistensa uhrauksista. Kullakin jäsenellä on oma roolinsa ja hän voi käyttää uhrautumista keinona saada yliote suhteessa.

On myös olemassa muita yhtä häiritseviä yhdistelmiä. Joissakin perheissä kilpaillaan siitä, kuka pystyy tekemään eniten uhrauksia. Uhrauksella tarkoitetaan jonkinlaista ulkoista tavoitetta, kuten esimerkiksi talon ostamista. Tällaiset uhraukset tulevat mahdollisiksi tulevaisuudessa sen myötä, kun käytetään mielihyvän välttämistä tekosyynä nykyisyydessä. Mitä näillä uhrauksilla yritetään tavoitella? Niillä halutaan lisätä nautintoa tulevaisuudessa.

Mikä hyvänsä onkaan sen parisuhteen taustalla, josta perhe muodostuu, tällaiset vuorovaikutussuhteet ovat kielteisiä. Tämä johtuu siitä, että se vähentää itserakkauden ja terveen itsetunnon merkitystä sen jäsenissä.

“Uhraus” ja “minun pitäisi…” ovat sanoja, joista muodostuu elämäntapa

Kaikkein äärimmäisissä tapauksissa on olemassa muutamia sanoja, jotka tulevat usein esille. Sanat “uhraus” ja “pitäisi” kuvaavat tarkasti joidenkin ihmisten elämänfilosofiaa. Kun lapsen vanhempi on “patologinen altruisti”, hän velvoittaa lapsen (patologinen narsisti) ottamaan sen, mitä hän voi saada”. Nardone sanoo seuraavasti:

“Ihmissuhteet ovat usein epäsymmetrisiä. Uhrautujilla on usein erittäin vahva asema, ja he saavuttavat usein tuon muita paremman aseman tekemiensä uhrausten avulla, saaden toiset tuntemaan itsensä syyllisiksi tai jättämällä heidät kiitollisuuden velkaan. Tämä tilanne saa aikaan perheen sisäisen valtapelin, joka muodostuu saamisista ja velvoitteista. Sen seurauksena tilanne alkaa muistuttaa henkistä ja moraalista kiristystä.”

Juuri tämän tyyppinen persoonallisuuden malli sisällyttää henkilön ja on henkisesti hyvin väsyttävä. Joissakin tapauksissa ihmiset, jotka ovat varttuneet tällaisessa ympäristössä, kokevat vaikeaksi saada tarpeeksi vastavuoroisuutta. Se johtuu siitä, että he oppivat jättämään omat toiveensa vähemmälle huomiolle.

Uhrautuvuuden kielteiset puolet

Ihmiset, joilla on uhrautuva asenne, sanovat usein seuraavanlaisia asioita: “Et ymmärrä minun uhraustani, jos se ei olisi minun uhraukseni itseäni kohtaan…” Nämä ihmiset omaksuvat uhrin roolin. He elävät ikään kuin hautajaistunnelmissa. He ovat rajoittuneet kapea-alaiseen elämään unohtaen aina oman elämänsä ja jättäen omat kiinnostuksen kohteensa huomioimatta.

Lapset, jotka omaksuvat tämän uhrautuvuuden mallin perheensä hyväksi, eivät kykene nauttimaan nykypäivästä. He pitävät muiden ihmisten unelmia ominaan. He tuntevat itsensä toivottomiksi ja heillä on vaikeuksia tiedostaa asioita omasta itsestään voidakseen muuttaa tilannetta.

Jotkut ihmiset pyrkivät epätoivoisesti jättämään tämän tukahduttavan perhekeskeisen ilmapiirin. He eivät enää pysty kestämään toisten perheenjäsenten painostusta vaan ovat niin huolissaan, että se jättää varjoonsa heidän omat tarpeensa. Jotkut toiset pyrkivät saamaan muutosta asiaan ja jotkut toiset oppivat tulemaan toimeen uhrautuvassa perheessä.

On tärkeää tunnistaa nämä ihmissuhdemallit uhrautuvissa perheissä. Se on ensimmäinen askel kohti henkilökohtaista kasvua ja omien tavoitteiden asettamista. Se on asia, jota meidän kaikkien tulisi miettiä joka päivä.