Tyhjän tuolin syndrooma juhlapyhinä

Kirjoittanut ja tarkastanut psykologi Valeria Sabater

Viimeisin päivitys: 10 joulukuuta, 2024

Niiden ihmisten jättämät tyhjät tilat, jotka eivät enää ole kanssasi, näyttäytyvät mitä epätavallisimmilla ja tuskallisimmilla tavoilla. Heidän kuvansa on edelleen painettu valokuviin, joita pidät esillä tai piirongin laatikossa. Heidän tavaransa ja tyhjät huoneet kertovat menneisyydestä, jolloin he olivat aina lähellä. Tämä voi johtaa kokemukseen nimeltä tyhjän tuolin syndrooma.

Läheiset, jotka ovat kuolleet, ovat sydämessäsi, mutta eivät fyysisesti ympäristössä. Ja tämä on ilmeisempää, kun lomat, merkkipäivät ja juhlapyhät, kuten hääpäivä ja joulu, osuvat kohdalle. Niinä aikoina, kun pukeudumme juhlaan, kokoonnumme yhteen ja tarjoamme lahjoja, poissaolot sattuvat enemmän kuin koskaan – niin paljon, ettemme tiedä mitä niiden kanssa tehdä.

Monet ovat sitä mieltä, että on parasta olla juhlimatta mitään ja jättää väliin kimalle, värivalot, joulukuusi ja herkkuja täynnä olevat pöydät. Heistä tuntuu, kuin nauraminen ja nauttiminen olisi hyökkäys tai kunnioituksen puute niitä kohtaan, jotka eivät enää ole läsnä kanssamme. Mutta onko se sopivin tapa käsitellä asioita?

On erittäin vaikeaa nauraa ja nauttia muiden seurasta, kun läheisen menetys satuttaa meitä edelleen liikaa.

Mikä on tyhjän tuolin syndrooma?

Oletko menettänyt rakkaan tämän vuoden aikana? Jos näin on, ehkä joulupyhien lähestyminen aiheuttaa sinulle surua. Se voi jopa tehdä suruprosessistasi vaikean. Näet, kuinka kaupunki on täynnä valoja, kuinka ympärilläsi olevat ihmiset ovat innostuneita suunnittelemaan, etsimään lahjoja ja tarttumaan joululle tyypilliseen pyörteeseen.

Menetyksen kokeneet kärsivät usein niin sanotusta tyhjän tuolin syndroomasta, kun tämä tai jokin muu juhlapyhä saapuu. Se koostuu tunteiden voimistumisesta ja mainitun henkilön poissaolon syvemmästä tuntemisesta. Monet kokevat vaikeaksi hyväksyä uusi todellisuus, samoin kuin rakkaan kuolemaan liittyvien muistojen tulvan käsittelemisen.

Samaan aikaan herää usein epäterveitä ajatuksia, jotka tekevät haavasta isomman. Ajatuksia, kuten “toivon, että voisin sulkea silmäni ja tehdä niin, ettei tätä olisi tapahtunut”, “en tiedä mitä teen ilman häntä” tai “elämääni ei enää mahdu juhlia” luo suuren kärsimyksen pilviä.

Menetyksen tuska on kuin valtameren aallot. Joskus nuo kivun aallot ovat pehmeitä ja siedettäviä, ja toisinaan ne iskevät meihin niin, että ne heittävät meidät syrjään, emmekä osaa reagoida. Meidän kaikkien on opittava navigoimaan suruprosessissa.

Kuinka kohdata juhlat ilman rakasta

Joulun ja muiden juhlapyhien erikoisuus on se, että yleensä ne tuovat yhteen ihmisiä, jotka ovat kärsineet saman menetyksen. Esimerkiksi koko perhe voi surra yhden jäsenensä menetystä: lapsen, isovanhemman, vanhemman, serkun… Ystävältä saattaa puuttua joku piiristään. Juhlapyhät ovat tapahtumia, joissa poissaoloja eletään kollektiivisesti, ja tämä tekee niistä haastavampia.

Menehtyneiden läheisten tyhjäksi jättämät tuolit ovat metafora poissaolosta. Kukaan ei ole niihin valmistautunut, mutta ennemmin tai myöhemmin meidän täytyy kohdata se. Kuolema ja suru ovat opetuksia, jotka elämä pakottaa meidät kestämään. Niiden kohtaaminen juhlapyhinä tai merkkipäivinä on yksi mahdollisuus mennä eteenpäin ja hyväksyä tilanne. Katsotaanpa miten.

1. Juhlimatta jättäminen lisää tuskaa: sano “kyllä” perhejuhlille

Olisi helpompi turvautua juhlien välttämiseen, mutta tehostamme näin kipua. On parasta pysyä traditioissa ja vaalia hetkiä muiden läheisten kanssa.

2. Järjestä pieni kokous päättääksesi mitä tehdä ja miten

Kun perhe suree, kotityöt voivat kasautua ja vallata meidät. Älä jätä mitään sattuman varaan tai odota viimeiseen hetkeen. Muuten syntyy stressiä ja tunteet voimistuvat. Näissä tapauksissa kannattaa sopia siitä, mitä teette, kuka on vastuussa mistäkin tehtävästä, mitä tarvitaan ja miten kukin tehtävä ja prosessi suoritetaan.

3. Valitse yksinkertaisuus

Tyhjän tuolin syndrooma herättää tunteemme. Juhlapyhät eivät ole helppoja hetkiä, ja energiat voivat olla vähissä. Kannattaa suunnitella hyvin yksinkertaiset perusjuhlat, sellaiset, jotka suosivat yksinomaan yhteyttä läheisiimme.

Sinun ei tarvitse mennä ulos syömään tai koristella kotia äärimmäisyyksiin. Vältä keinotekoisuutta ja keskity yhdessä olemiseen.

Juhlapyhän aikana on okei “tulkita uudelleen” edesmenneen läheisen tilaa. Voit vaihtaa tuolin, jossa hän istui, ja antaa muiden istua siinä, tai voit jättää sen tyhjäksi muistaaksesi ja kunnioittaaksesi häntä.

4. Älä vähättele tunteita – niiden ilmaiseminen on sallittua

Espanjan Granadan yliopiston tutkimus korostaa, kuinka surun tunneprosessointiharha asettuu meihin. On yleistä välttää, tukahduttaa tai piilottaa tuntemuksiamme ja ajatella, että tämä on parasta. Mutta on tärkeää tehdä selväksi: tämä on täysin virheellinen ajatus.

Juhlapyhien ja merkkipäivien aikana on hyvä puhua, kuunnella itseään ja itkeä, jos tarvitsemme. Samoin on hyvä ymmärtää, että jokainen perheenjäsen ilmaisee surua omalla tavallaan. Näissä tapauksissa on tärkeää kiinnittää huomiota lapsiin: rohkaise heitä ilmaisemaan itseään ja muistamaan poissa olevaa henkilöä haluamallaan tavalla, esimerkiksi piirustuksilla.

5. Positiiviset muistutukset edesmenneestä rakkaasta

Tyhjän tuolin syndrooma on yksi suruprosessin osa. Jossain vaiheessa tulee syntymäpäivä, loma tai muu erityinen tapahtuma, joka saa meidät muistamaan henkilön, joka ei ole enää täällä. Pahoittelut, sanomattomat sanat ja tuskalliset muistot tulevat mieleen. Tällä matkalla kohti hyväksyntää meidän on kuitenkin käsiteltävä näitä hetkiä.

Yksi tapa tehdä se on muistaa ne positiiviset, taianomaiset ja ihanat hetket, jotka elimme yhdessä tuon henkilön kanssa. Sen tekeminen yhdessä ystävän kanssa tai perheenä voi olla parantavaa. Se on tapa juhlia edesmenneen rakkaan elämää ja valaista haavaa niin, että hänen jälkiään kunnioitetaan.

Emotionaalisen ja sosiaalisen tuen merkitys

Kukaan ei ole sanonut, että sureminen on helppoa. Se ei myöskään ole nopea prosessi, joka täyttää kiinteät standardit. Jokainen tarvitsee aikansa ja jokainen ihminen tuntee helpotusta hyväksyessään joitain tekoja, mutta ei toisia. Siksi meidän on ymmärrettävä, että menetykset sattuvat aina, mutta ne tulevat kuin meren aallot. Jotkut ovat pehmeitä ja siedettäviä, ja toiset vaikuttavat meihin hieman enemmän.

On tavallista tuntea suurempaa surua ja nostalgiaa juhlapyhien ja merkkipäivien aikana. Se on normaalia ja ymmärrettävää. Nojataan rakkaimpiin ja tallennetaan sydämiimme ikuisesti niiden muisto, jotka olemme menettäneet. Lopulta voimme hyväksyä läheisen poissaolon.