Tunteiden laiminlyönti on tuhoisaa

Monet ihmiset käyttävät puolustusmekanisminaan tunteista irrottautumista. He valitsevat olla tuntematta, jotta heidän ei tarvitsisi kärsiä. He “jäädyttävät” sydämensä suojellakseen sieluaan epäonnistumisilta, pettymyksiltä ja parantumattomilta haavoilta. Tämä strategia kuitenkin estää heitä elämästä terveellä tavalla.

Tarkastellaanpa tunteiden tarkoitusta hetken ajan. Joka kerran, kun tunne aktivoituu aivoissa, koko elimistö reagoi siihen. Esimerkiksi inho aiheuttaa meidän pysyvän välimatkan päässä, olipa sitten kyseessä toinen ihminen tai jokin asia. Kiintymys, toivo ja intohimo luovat yhteyden toisiin sekä ruokkivat voimaannuttamista ja luovuutta edistävää dynamiikkaa.

“Se, ettemme rakasta kärsimyksen pelosta, on sama kuin se, ettemme eläisi kuoleman pelosta.”

-Ernesto Mallo-

Monilla ihmisillä on kuitenkin harhaluulo joko siitä, etteivät negatiiviset tunteet koskaan lopu, tai että niiden ainoa tarkoitus on tehdä meidät onnettomiksi. Todellisuudessa, koko elämämme ajan, tunteet auttavat meitä sopeutumaan, oppimaan ja kehittymään. Pelko ja ahdistus ovat puolustusmekanismeja, varoitusmerkkejä, joita meidän on opittava tulkitsemaan. Näin me kykenemme muuttamaan ne vastauksiksi, jotka takaavat selviytymisemme.

Nykyihmisellä on monia pelkoja. Vaikka meidän ei tarvitsekaan huolehtia pakenemisesta saalistajilta tai muulta välittömältä fyysiseltä uhalta, pelko tänä edistyksen aikakautena on vielä syvempää ja moniulotteisempaa.

Puhumme niistä lamaannuttavista sisäisistä peloista ja luurangoista, jotka piileskelevät kaapeissamme, ja joilla on monia syntyperiä. Jos emme pysty hallitsemaan niitä, usein hiljaisesti valitsemme tunnetason etääntymisen.

Tunnetason etääntyminen: liian yleinen puolustusmekanismi

Kuvitellaan vaikka hetken ajan, että kohtaamme henkilön nimeltä Mikko. Tällä nuorella miehellä on tunne-elämän tausta, johon kuuluu monia pettymyksiä. Nuo pettymykset ovat vaikuttaneet häneen niin syvästi, että hän on alkanut tietoisesti vähentää emotionaalista sitoutumistaan ja tunteidensa ilmaisemista minimiin. Hän ei enää halua kärsiä eikä kohdata enempää pettymyksiä.

Hän on hyvin tietoinen niistä puolustusmekanismeista, joita hän käyttää tavoitteensa saavuttamiseksi. Hänessä on alkanut monimutkainen dissosiointi ajatusten ja tunteiden välillä, ja nyt hän “intellektualisoi” kaiken, mitä hänelle tapahtuu. Tällä tavoin hän pystyy perustelemaan tunne-elämän eristäytyneisyytensä käyttämällä ilmaisuja, kuten: “Pidän yksinolosta. Mielestäni rakkaussuhteet ovat ajanhukkaa, ja ne vain tulisivat sotkemaan ammatillista uraani.”

Mikko on eristäytynyt tunne-elämänsä taholla päästäkseen eroon menneisyytensä pettymyksistä ja varmistaakseen, ettei niitä pääse tapahtumaan uudelleen. 

Sen lisäksi että hän on eristäytynyt olemasta osa elämää terveellisellä tavalla, hän on vajoamassa yhä syvemmälle siihen tunne-elämän tyhjyyden suohon, johon uppoamasta hän on yrittänyt itseään niin tarkoin varjella.

Emotionaalisen etääntymisen vaikutukset

Jos rakkaus tarkoittaa Mikolle kärsimystä, hänen sulkiessaan ovensa rakkaudelta kärsimys kulkeutuu muille elämän osa-alueille. Emotionaalinen etääntyminen on uupumaton virus, joka levittäytyy hitaasti, mutta aggressiivisesti, vallaten yhä uusia elämäsi alueita. Tämän vaikutuksen alla elävät ihmiset eivät enää ajattele, että kiintymys olisi merkityksellistä. 

Vähän ajan kuluttua Mikko alkaakin kärsiä selittämättömästä turhautuneisuudesta, terävästä katkeruudesta, oikuttelusta ja emotionaalisesta uupumuksesta. Ennemmin tai myöhemmin nämä näyttäytyvät fyysisinä kipuina, unettomuutena, sairauksina ja masentuneisuutena.

Haavojesi huomiotta jättäminen on virhe

Yhteyden luominen tunteisiisi voi pelastaa elämäsi

Tämän artikkelin alussa keskityimme negatiivisten tunteiden painolastiin elämässämme. Määrittelimme ne puolustusmekanismeiksi. Kuten kuitenkin todistimme käyväksi edellisessä esimerkissämme, monille se merkitsee tunteiden ankkurin heittämistä välinpitämättömyyden vesille, unohduksen syvyyksiin.

“Ilman kokemaasi kärsimystä sinussa ei olisi sitä inhimillistä syvyyttä, ei nöyryyttä eikä myötätuntoa.”

-Eckhart Tolle-

Neurotiede muistuttaa meitä siitä, että yhteyden menettäminen negatiivisten tunteiden johdosta ei ole hyödyllistä eikä terveellistä. Negatiivisilla tunteilla, kuten pelolla ja inholla, on tehtävä, jonka lisäksi ne myös nostattavat “homeostaattiseksi impulssiksi” kutsutun tilan. Tämä tiedemiesten käyttämä käsite tarkoittaa yksinkertaisesti mukavuusvyöhykettä. Ihmiset on suunniteltu toimimaan, ei pysymään eristäytyneillä tyytymättömyyden saarekkeillaan. 

Kun sisäinen tasapainosi horjuu, kannattaa sinun koota kaikki voimasi, luovuutesi ja rohkeutesi, jotta voit keskittyä tuon sisäisen homeostasian palauttamiseen. Sitä seuraa tunne-elämän täyttymyksen tila: se kaunis tila, jossa mikään ei häiritse tai puutu. Voit antaa itsellesi luvan tuntea jälleen, niin että ensin voit luoda uuden yhteyden itseesi, ja sitten muihin ihmisiin ympärilläsi.

Yhteenvetona voimme todeta, että aivot ovat ihmeellinen sosiaalinen ja emotionaalinen ruumiinjäsen, joka tarvitsee yhteyksiä pysyäkseen kunnossa, rauhassa ja tasapainossa. Siksi tunteistamme huolehtiminen on äärimmäisen tärkeää.