Tunnetko adaptiivisen ja patologisen ahdistuksen erot?

On tärkeää tietää, että on olemassa eri ahdistustyyppejä. On olemassa patologinen ahdistus, jota joskus kutsutaan dysfunktionaaliseksi ahdistukseksi. Ja sitten on olemassa adaptiivinen ahdistus, joka tunnetaan ’’normaalina’’ ahdistuksena. Tämä tieto on tärkeää, sillä tavallisesti ihmiset ajattelevat kaikkien ahdistusten olevan negatiivisia.

Yleisesti voimme määritellä ahdistuksen emotionaalisena tilana, joka on jonkin vahingon tai epäonnen seurausta tai ennakointia. Tätä tapahtuu, kun joku ajattelee jotain pahaa tapahtuvan. Tällaiset ajatukset voivat saada aikaan suurta murehtimista. Ahdistus esiintyy psyykkisenä epämukavuutena, joka vaikuttaa pelon, levottomuuden ja hermostuneisuuden yhdistelmältä. Ahdistuksessa voi olla myöskin fyysisiä oireita, kuten sydämentykytystä, pahoinvointia ja huimausta.

Adaptiivisessa ahdistuksessa odotettu kärsimys on oikeasti todennäköinen. Esimerkiksi silloin kun olemme myöhässä töistä, ja uskomme saavamme nuhtelut tästä hyvästä. Patologisessa ahdistuksessa kyseessä on psyykkinen epämukavuus tulevaisuuden vahingon edessä, joka on mahdollinen, mutta ei todennäköinen. Tästä johtuen siitä tulee melko pysyvä tila. Toisin sanoen, odotamme jatkuvasti jotain pahaa tapahtuvan.

Ahdistuksen rooli

Adaptiivinen ahdistus on sisäänrakennettu osa meitä. Sen tarkoitus on suojella meitä taatakseen meidän yhtenäisyytemme ja selviytymisemme. Kun kohtaamme todellisen uhan, sekä ruumiimme että mielemme valmistautuvat sen kohtaamiseen. Jos emme ole tälle valmiita, koemme suurta avuttomuuden tunnetta, joka valtaa meidät silloin kun uhka todella tapahtuu. Tässä tapauksessa ahdistuksella on positiivisia merkityksiä.

Patologinen ahdistus ilmenee kun henkilö tuntee olevansa kyvytön kohtaamaan uhan. Hän tulkitsee tilanteet uhkaaviksi silloinkin, kun ne eivät sitä ole. Kun tämä tapahtuu, henkilö astuu ahdingon tilaan. Tässä tilassa henkilö ei edes tiedä mitä hän pelkää. Hän pelkää yksinkertaisesti siitä syystä, että ’’jotain’’ saattaa tapahtua.

Ahdistuksen tila saa aikaan monia fysiologisia muutoksia ruumiissamme. Tarvitsemme monia elimiämme (sydäntämme, munuaisiamme, keuhkojamme, jne.) toimimaan tehokkaasti kohdataksemme uhan. Jos henkilö kokee ahdistusta usein, on tavallista että hänen elimistönsä on haitallisesti ahdistuksen vaikutuksen alaisena. Tällainen ahdistus johtaa tavallisesti sairauksiin.

Patologisen ahdistuksen ominaisuudet

Heillä, jotka kärsivät patologisesta ahdistuksesta, on vakavia ongelmia. Olalle taputtelu ja sanallinen lohdutus ei ole heille tarpeeksi. Tästä tilasta irti pääseminen vaatii jotain paljon enemmän kuin vain muiden hyväntahtoisuutta.

Ennen kuin alamme purkamaan tätä ongelmaa, meidän on tiedettävä onko kyseessä patologinen ahdistus. Ollaksemme tästä varmoja, meidän on nähtävä jos kokemamme jännitykset vastaavat seuraavia ominaisuuksia:

• Tiheys ja voimakkuus. Patologisessa ahdistuksessa on tiheitä ahdistuksen esiintymiä, jotka ovat tavallisesti pitkittyneitä ja henkilö kokee ne voimakkaasti. Kun taas adaptiivisessa ahdistuksessa esiintymisen ovat harvoja, ne menevät ohi nopeasti, ja ne eivät ole voimakkaita.
• Reaktiot. Patologisessa ahdistuksessa on suhteettomia reaktiota ärsykkeisiin, jotka laukaisevat tilan, olivat ne sitten oikeita tai mielikuvituksellisia. Esimerkiksi pelko varkaista jotka murtautuvat taloon, ja sitten hereillä pysyminen koko yön sen varmistamiseksi, ettei näin pääse käymään.
• Kärsimys. Kun ahdistus on patologista, henkilö kokee sen syvällisenä ja jatkuvana kärsimyksenä. Adaptiivisessa ahdistuksessa kärsiminen on väliaikaista ja se ei jätä jälkiä.
• Toiminnallisuus. Patologinen ahdistus vaikuttaa henkilön elämään ja jokaiseen päivään. Se estää henkilöä toimimasta, tai sitten se saa henkilön toimimaan. Tämä tapahtuu niin, että henkilön rutiini on muutettu tai rajoitettu, ja hämmennys ja pelko täyttävät tästä kärsivän elämän.

Miksi ahdistuksesta tulee patologista?

Vastaus tähän voisi täyttää monta kirjaa. Mutta tiivistettynä voisimme sanoa, että tällaisen ahdistuksen takana piilee selvittämätön trauma. Joskus trauman ja ahdistuksen suhde on suora, mutta näin ei ole aina.

Jos henkilö on ollut esimerkiksi liikenneonnettomuudessa, tällainen tapahtuma jättää mitä todennäköisimmin häneen jäljet, emmekä nyt puhu fyysisistä jäljistä. On melko tavallista, että onnettomuuden uhri kokee ahdistusta joka kerta kun hänen on astuttava autoon, tai jopa silloin kun hän kävelee tiellä. Tällaisessa tapauksessa trauman ja ahdistuksen suhde on suora, vaikkakin suhteeton, jos otamme huomioon uhan todennäköisyyden.

Muissa tapauksissa trauma, joka saa aikaan patologisen ahdistuksen, voi olla piilossa tai tiedostamattomuuden rajoittama. Tähän syynä voi olla esimerkiksi varhaisessa iässä koettu torjuminen tai pahoinpitely.

Edellä mainitun takia patologinen ahdistus on tila, jonka hoitamiseen henkilö tarvitsee tavallisesti ulkopuolista apua. Kaikkein suositeltavinta olisi ottaa yhteyttä psykoterapeuttiin tai psykoanalyytikkoon, jotka voivat auttaa ratkaisemaan tämän ongelman.