Tulisiko kumppanin olla samanlainen vai täydentää toista?

30.10.2019
Kannattaisiko kumppaniksi valita itsensä kanssa samanlainen ihminen vai sellainen, joka täydentää itseä eroavaisuuksillaan? Otetaan siitä selvää!

Tulisiko kumppanin olla samanlainen vai täydentää toista? Tätä moni pohtii etsiessään kumppania. Joidenkin mielestä ”vastakohdat täydentävät toisiaan”, kun taas toiset haluavat välttää hinnalla millä hyvänsä erovaisuuksien aiheuttamat ristiriidat suhteessa. Millainen on paras kumppani? Katsotaan tätä tarkemmin.

Totuus on, että kummallakin vaihtoehdolla on sekä hyvät että huonot puolensa. Ne ihmiset, joiden mielestä on parempi olla suhteessa erilaisen eli itseään täydentävän ihmisen kanssa, ottavat usein esimerkiksi sen, että kaksi helposti ärtyvää ihmistä päätyisivät vain ottamaan jatkuvasti yhteen. He, jotka kallistuvat enemmän samanlaisen kumppanin kannalle huomauttavat, että ennemmin tai myöhemmin eroavaisuudet nousevat pintaan ja suhteeseen alkaa muodostua säröjä.

Joidenkin ihmisten kanta on jotain tältä väliltä. Heidän mielestään ei ole väliä sillä, onko kumppani samanlainen vai täydentääkö hän toista. Heille tärkeää on hyvä tasapaino; se, että kumppani olisi joiltakin osin samanlainen ja toisissa asioissa erilainen. Mitä psykologialla on sanottavana tästä?

Tulisiko kumppanin olla samanlainen vai täydentää toista?

Vastakohtien kauneus

Kun ihminen ei näe itseään kovinkaan positiivisesti, hän usein ihastuu erilaisiin ihmisiin kuin hän itse on. Hän näkee toisen ihmisen tilaisuutena projisoida häneen sellainen henkilö, jollainen hän itse haluaisi olla. Esimerkiksi jos joku kokee jatkuvasti olevansa seinäruusu, hän pyrkii saamaan kumppanikseen hyvin suositun henkilön.

Joissakin tapauksissa ihminen saattaa myös etsiä kumppanin johon hän voi ripustautua, pikemminkin kuin henkilön jonka kanssa hän voisi luoda aidon ihmissuhteen. Tällaiset ihmiset ovat periaatteessa epävarmoja ja pelokkaita ja he tarvitsevat toisen, vahvan ihmisen suojelemaan heitä tai antamaan heille tukea. Periaatteessa tästä ei ole haittaa, jos se auttaa ihmistä kasvamaan ja kypsymään. Mutta jos se aiheuttaa riippuvuussuhteen, suhteesta tulee hyvin epäterve.

Monet ihmiset, jotka pohtivat tarvitsisivatko he itsensä kanssa samanlaisen vai itseään täydentävän kumppanin, päätyvät valitsemaan jälkimmäisen, sillä he pitävät parisuhdetta tiiminä. Joskus he ajattelevat sitä jopa yrityksenä. Tästä syystä he uskovat (ja painotamme nyt sanaa ”uskovat”), että yhteisten saavutusten ja onnistumisen kannalta on parempi yhdistää kahden ihmisen vahvuudet ja heikkoudet.

Tulisiko kumppanin olla samanlainen vai täydentää toista? Mitä tiede kertoo

Myös tiede on pohtinut, olisiko kumppanin parempi olla samanlainen vai täydentää toista. Kansasin yliopisto teki tutkimuksen, jossa tarkasteltiin 1 523 paria. Tutkimuksessa havaittiin, että 86 %:ssa tapauksista samankaltaisten kumppanusten suhde kesti pidempään.

Toinen, Michiganin yliopiston tekemä tutkimus tuli samanlaiseen johtopäätökseen. Tutkimuksista kävi ilmi, että se millä suhteessa on todella merkitystä on se, että pari on yhtä mieltä tai samankaltainen esimerkiksi persoonallisuuden, arvojen, asenteiden, harrastusten, alkoholinkäytön ja teknologian käytön suhteen.

Kaikki näyttää kuitenkin viittaavan siihen, että joskus erilaisuus viehättää meitä. Erilaisuus herättää ihmisissä kiinnostusta, ja he näkevät erilaisen ihmisen mahdollisuutena tutkailla uusia puolia tunne-elämässä. Ajan myötä tämä uutuudenviehätys kuitenkin muuttuu esteeksi, jolloin eroavaisuudet saavat aikaan negatiivisia tunteita suhteessa.

Kumpi on parempi kumppani: samanlainen vai täydentävä?

Avoimuus ja joustavuus

Kiista siitä, onko samanlainen vai toista täydentävä kumppani parempi vaihtoehto, on itse asiassa hieman keinotekoinen. Ei ole mitenkään mahdollista, että joku löytäisi täysin samanlaisen kumppanin kuin hän itse on, tai sitten täydellisesti itseään täydentävän ihmisen. Todellisuudessa jokainen henkilö on yhtä aikaa sekä samanlainen että erilainen kuin me.

Aiheesta tehdyt tutkimukset kuitenkin osoittavat, että samanlaisuus perustavanlaatuisissa mieltymyksissä ja asenteissa on hyvin tärkeää. Tässäkin tapauksessa parisuhteessa ilmenee silti aina joitakin puolia, joissa toisen on tehtävä myönnytyksiä. Vakaimmat parisuhteet ovat sellaisia, joissa osapuolet kykenevät joustamaan toisen vuoksi.

Eroavaisuudet kumppanusten välillä ovat terveitä. Ne ovat tekijä, joka edistää kummankin kasvua yhdessä. Rakkauselämässä on pitkälti kyse siitä, kuinka noita eroja käsitellään. Kun eroavaisuuksia on vähän ja ne ovat pieniä, pari kykenee tekemään tämän tyydyttävällä tavalla suuremmalla todennäköisyydellä. Jos eroavaisuudet sen sijaan ovat hyvin suuria, niitä on suuremmalla todennäköisyydellä vaikea ratkaista.

Tulisiko kumppanin olla samanlainen vai täydentää toista: meidän johtopäätelmämme

Mikä siis on lopullinen vastaus kysymykseen, tulisiko kumppanin olla samanlainen vai täydentää toista? Molemmat. Kumppanusten olisi hyvä olla pohjimmiltaan samanlaisia, mutta täydentää toista tietoisissa ja tahtoon perustuvissa päätöksissä. Tästä rakkaudessa on lopulta kyse: tasapainon löytämisestä oman ja toisen minäkäsityksen vahvistamisen välille.

  • Salgado, C. (2003). El desafío de construir una relación de pareja. Editorial Norma.