Tuhoava kritiikki: siinä ei voita kukaan

Tarkistanut ja hyväksynyt: psykologi Sergio De Dios González

Kirjoittanut Irati Novella

Viimeisin päivitys: 22 joulukuuta, 2022

Silloin tällöin kritiikki ja arvostelu voivat olla rakentavaa ja hyödyllistä. Mutta useimmiten kuitenkin kritiikillä ei ole rakentavaa tarkoitusta ja se on jopa vahingollista. Jostain syystä on aina olemassa ihmisiä, jotka suuntaavat negatiivisuutensa ja epävarmuutensa muihin arvostelemalla ja kritisoimalla heitä. He ovat ihmisiä, jotka pyrkivät aina huomauttamaan muiden ”vioista ja puutteista.”

Me kaikki olemme olleet tuollaisten ihmisten uhreja jossain vaiheessa elämäämme. Ja joskus olemme jopa itse olleet noita ihmisiä. Itse asiassa, muiden kritisoimisesta on tullut niin arkipäiväistä, että se on monien televisio- ja radio-ohjelmien keskipisteenä. Siitä on tullut yleinen vitsin tai juonen aihe. Ja todella monet ihmiset seuraavat tuon kaltaisia ohjelmia. Mutta miksi? Miksi me kritisoimme tällä tavalla?

Tämän kritiikin mekanismin ymmärtäminen voi auttaa meitä saavuttamaan tietoisuus siitä, kuinka tämä käyttäytymismalli oikein toimii. Siksi olemme lisänneet tähän artikkeliin tiettyjä perussyitä miksi ihmiset oikein kritisoivat ja arvostelevat muita.

Kaikkea voidaan kritisoida, on vain kyse mielikuvituksen käyttämisestä.

1. Alemmuuden tunne

Alemmuuden tunne saattaa motivoida ihmisiä kritisoimaan muita. Muulloin taas ylemmyyden tunne on motivoiva tekijä. Usein ylempiarvoisena käyttäytyminen on vain tapa naamioida alemmuuden tunnetta. Tässä tapauksessa ihmiset yrittävät saada itsensä tuntemaan turvallisemmalta.

Eli, he pyrkivät tyydyttämään voimakkuuden ja ylemmyyden olon tarpeensa kritisoimalla muita tai katsomalla tv-ohjelmia, jotka keskittyvät muiden virheisiin ja niiden kritisoimiseen.

”Kun ihmisiltä puuttuu lihaksia käsivarsista, he yrittävät hyvittää sen heidän kielissään olevilla lihaksilla.”

-Migel Delibes-

2. Tyytymättömyys itsesi kanssa

Joskus kritisoimme muita, sillä he heijastavat meidän omia puutteitamme. Kun me kritisoimme muita, me narraamme itsemme ajattelemaan, että ongelma on muissa henkilöissä eikä meissä itsessämme. Me kritisoimme silloin, kun haluamme vakuuttaa itsemme siitä, että myös muissa on vikoja ja nuo viat ovat pahempia kuin meidän omamme.

Eli, kun kritisoimme samasta aiheesta uudestaan ja uudestaan, me vain heijastamme sitä mistä me emme pidä itsessämme. Me heijastamme omia pelkojamme ja epävarmuuksiamme. Itse asiassa me emme hyväksy omia vikojamme, vaan sen sijaan yritämme etsiä noita vikoja muista. Saamme aikaan hylkäämistä ja kritisoinnin aktivoimista. Tätä ilmiötä kutsutaan ”itsensä kieltämiseksi.”

Kateelliset ja mustasukkaiset ihmiset ovat kaikkein suurimpia kritiikin tuottajia. Kun he tuntevat olevansa alempiarvoisia, he käyttävät kritiikkiä puolustuskeinonaan. He alentavat toisen henkilön arvoa ja suurentavat hänen vikojaan, olivat ne sitten kuviteltuja tai oikeita.

Tällaisilla ihmisillä ei ole taipumusta suorittaa itsekritiikkiä, vaan heidän energiansa on suunnattu toisten kiusaamiseen. He kääntyvät katsomaan poispäin itsestään, sillä he pelkäävät, mitä he saattavat itsestään löytää.

3. Tarve olla osa ryhmää

Joskus sosiaaliset ihmissuhteet ovat ihmisten syy kritisoida muita. Tutkimukset osoittavat, että voidaksemme olla osa jotain tiettyä ryhmää, meidän on kritisoitava johonkin toiseen ryhmään kuuluvia ihmisiä. Tässä tapauksessa kritiikki toimii kuulumisen tunteen lujittajana, ja se voi vakuuttaa muut siitä, että kuulumme heidän ryhmäänsä.

Tapauksissa kuten tämä, kritiikki välitetään sen mukaan, mikä on ryhmittymän asenne kritiikkiä kohtaan. Jos kritiikki on ryhmässä rohkaistua, sitä tulee tapahtumaan useammin ja suuremmalla voimakkuudella. Ja toisaalta, jos ryhmän jäsenet tekevät selväksi että kritiikki on paheksuttava asia, ryhmään haluava henkilö tulee suuntaamaan itsensä muunlaisia käyttäytymismalleja kohti.

Ja viimeiseksi, kun kuvittelemme olevamme asiantuntijoita tietyissä asioissa, saatamme ruveta kritisoimaan muita näyttääksemme kuinka paljon me tiedämme, sekä vahvistaaksemme paikkamme asiantuntijoina. Tämä osoittaa itsetunnon puutetta sekä halua hallita muita.

4. Kosto ja pelkuruus

Kritiikki voi myös perustua kostoon. Voi olla olemassa tilanteita, jotka ovat jääneet selvittämättömiksi, tai ne eivät päättyneet anteeksipyyntöön. Tällaisissa tapauksissa voimme kääntyä kritiikin puoleen keinonamme häpäistä ja rankaista toista osapuolta. Kun emme ole tarpeeksi rohkeita puhuaksemme kasvotusten meitä satuttaneen henkilön kanssa, käännymme kritiikin puoleen lievittääksemme turhautumistamme, vihaamme ja kipuamme.

”Tosiasiassa kritiikki on kuin paikka, johon asetamme vihamme. Mitä me sitten teemme? Alamme kritisoimaan, mikä on parempaa kuin vain paikallaan istuminen, katsoen omaa vihaamme.”

-Jorge Cassieri-

Kritiikillä koston muodossa on läheisesti tekemistä manipulaation käyttöön koston muodossa. Joskus me kritisoimme toista henkilöä pyrkiäksemme erottamaan hänet hänen ystävistään ja saadaksemme hänet tuntemaan itsensä yksinäiseksi.

5. Narsismi ja itsekeskeisyys

Kun meistä tuntuu, että ansaitsemme jonkinlaista erikoiskohtelua mutta emme saa sitä, meistä voi alkaa tuntua siltä että muut ovat meille velkaa. Joskus narsistisen tunteen takia meistä tuntuu, että muiden pitäisi olla avuliaampia meitä kohti. Kun meistä tuntuu tältä, saatamme käyttää kritiikkiä valittaaksemme, vähätelläksemme, ja saadaksemme toisen henkilön tuntemaan pahoin.

”Sen sijaan että kritisoit muita, ylistä heitä. Tulet näkemään suuren muutoksen itsessäsi jo yhden kuukauden aikana.”

-Alejandro Chaban-

Asenne kritiikkiin

Kritiikki on väistämätöntä, se ilmestyy kaikkien elämään jossain muodossa. Argentiinalaisen kirjailijan ja psykologin Bernardo Stamateaksen selityksen mukaan on sovellettava ”kolmen kolmasosan lakia.” Yksi kolmasosa koostuu ihmisistä jotka rakastavat meitä, yksi kolmasosa koostuu ihmisistä jotka vihaavat meitä, ja yksi kolmasosa koostuu ihmisistä jotka eivät tunne meitä, mutta siitä huolimatta heillä on jokin mielipide meistä.

Emme saa kuitenkaan aliarvioida sitä negatiivista ja tuhoavaa voimaa, joka tällä viimeisen kolmasosan kritiikillä on. Winston Churchill vertasi aikoinaan kritiikin aiheuttamaa kipua fyysiseen kipuun. Kaiken lisäksi viimeaikaiset tutkimukset osoittavat, että hylkääminen, kritiikki ja nöyryytys ovat kaikki asioita, joita käsitellään samassa aivojen osassa kuin fyysinen kipu. 

”Voit pystyttää niistä kivistä itsellesi monumentin, joita kriitikot yrittävät heittää sinua kohti.”

-Kant-

Välimatkan päästä parempi

Voidaksemme elää tällaisen myrkyllisen ja tuhoavan kritiikin epidemian keskellä, on olemassa yksi ohje, jota meidän on seurattava: siirry kauas tällaisten ihmisten läheisyydestä, tai opi suojelemaan itseäsi heiltä. Tuollaiset negatiiviset ihmiset omistavat elämänsä muiden myrkyttämiselle.

Kaikkein järkevintä on ylläpitää etäisyyttäsi muihin, etenkin silloin, jos muut yrittävät tehdä sinusta heidän kritiikkinsä rikoskumppaneita. Älä unohda, että kanssakäymiset tämänkaltaisten ihmisten kanssa voivat vahingoittaa psyykkistä ja sosiaalista terveyttäsi.

Lyhyesti, kaiken avain on siinä, ettemme anna itsemme tulla muiden negatiivisuuden saastuttamaksi, emmekä  saa ottaa asioita henkilökohtaisesti kun olemme kritiikin kohteena. Muista, että kritiikki kertoo enemmän sitä antavasta henkilöstä kuin kritisoidusta henkilöstä. Se on siis heidän ongelmansa, ei meidän. 

”Välttääksemme kritiikkiä, älkäämme sanoko mitään, tehkö mitään, ja olko mitään.”

-Elbert Hubbard-