Traumaattiset muistot: kuinka trauma vaikuttaa muistiin?

Useissa tutkimuksissa on yritetty selvittää sitä, kuinka trauma tai voimakas tunnekokemus vaikuttaa ihmisen tapaan luokitella, varastoida ja palauttaa mieleen muistoja. Onko muistin ja trauman välillä yhteys? Voivatko traumaattiset muistot jättää ihmiseen suuremman jäljen kuin tavalliset muistot?

Joidenkin tutkimusten mukaan käsittelemme traumaattisia muistoja eri tavalla kuin tavallisia muistoja. Ero on siinä, että traumaattinen muisto muuttuu ja sitä on vaikeampi palauttaa mieleen. Toiset taas sanovat, ettei stressi vaikuta muistojen laatuun ja että käsittelemme niitä kaikkia samalla tavalla.

Nämä näkökulmat on saatu laboratoriotutkimuksissa. Totuus on se, että on vaikeaa tuottaa uudelleen traumaa hallitussa, turvallisessa ympäristössä. Paras keino tarkastella aihetta onkin analysoimalla traumaperäisestä stressihäiriöstä kärsiviä ihmisiä, joiden juurtuneet traumat ovat hyvä paikka aloittaa muistin ja trauman välisen yhteyden tutkiminen.

Tilastoja traumaperäisestä stressihäiriöstä ja sen yhteydestä muistiin

Traumaperäisen stressihäiriön perusmääritelmä on, että se on epänormaali reaktio traumaattiseen, järkyttävään tai tuskalliseen kokemukseen. Olisi kuitenkin virhe luokitella häiriö epänormaaliksi, sillä se on normaalien ihmisten reaktio epätavallisiin asioihin.

Kyvyttömyys kohdata ikävää kokemusta johtaa siihen, että ihminen kokee tuohon tapahtumaan liittyviä intrusiivisia oireita (väkisin mieleen tulevat ajatukset). Näihin oireisiin lukeutuvat kertautuminen, ahdistavat muistot, unet, painajaiset, dissosiaatio (johon voi liittyä hetkellinen tietoisuuden menetys), psyykkinen pahoinvointi, kaiken sellaisen välttäminen mikä liittyy vähänkään kokemukseen sekä voimakkaat fysiologiset reaktiot.

Yleisimmät traumaperäisen stressihäiriön aiheuttajat ovat luonnonkatastrofit (tulvat, maanjäristykset, tsunamit jne.), onnettomuudet ja sairaudet. Mutta on yksi kokemus, jonka seurauksena häiriö syntyy 70-80 %:n todennäköisyydellä: ihmisten tekemät hirveydet. Näitä ovat kaikkea pahoinpitelyn, terrorismin, seksuaalisen hyväksikäytön, raiskausten ja keskitysleirien väliltä.

Traumaperäisen stressihäiriön diagnostiset kriteerit: muistinmenetys

Yksi DSM-5:n (mielenterveyden ja käyttäytymisen häiriöiden diagnoosijärjestelmä) diagnostisista kriteereistä traumaperäisessä stressihäiriössä on kyvyttömyys muistaa tiettyjä keskeisiä piirteitä traumaattisesta tapahtumasta. Tätä kutsutaan myös dissosiatiiviseksi amnesiaksi. Vaikka näyttää siltä, että muistot puuttuvat ihmiseltä täysin, ne ovat olemassa ja voivat muuttaa henkilön käyttäytymistä.

Esimerkiksi jos pikkutyttö ei muista kokeneensa seksuaalista väkivaltaa vessassa, hän saattaa välttää julkisia vessoja ja tuntea epämukavaa oloa käydessään jopa oman kotinsa vessassa.

Traumaperäisen stressihäiriön ydinoireet: takaumat

Traumaperäisen stressihäiriön kaikkein lamaannuttavimpia oireita ovat muun muassa välttely, tunteiden kasaaminen, hyperaktivaatio, tapahtumien uudelleeneläminen ja intrusiiviset muistot.

Näihin viimeisiin kuuluu aina jonkinlainen traumaattisen tapahtuman uudelleeneläminen, mikä voi tapahtua painajaisten, intrusiivisten muistojen tai takaumien muodossa.

Vaikka näitä asioita tapahtuu, se ei tarkoita sitä etteikö henkilöllä edelleen olisi aukkoja muistissaan. Hän ei edelleenkään pysty muistamaan tiettyjä osia tapahtuneesta, mutta jotkut yksityiskohdat tai hetket saattavat välähtää selkeästi hänen mieleensä pieneksi hetkeksi. Suuri ongelma tässä on se, että nämä takaumat eivät ole hallittavissa ja estettävissä.

Takaumat eivät ole muistoja

On tärkeää ymmärtää, että takaumat eivät ole muistoja samalla tavalla kuin intrusiiviset muistot. Kun joku kokee takauman, häneltä katoaa ajantaju ja hänestä tuntuu kuin hän eläisi kokemuksen uudestaan.

Tämä tapahtuu neutraaleista ärsykkeistä, niistä jotka eivät ole positiivisia eivätkä negatiivisia. Nämä täysin sattumanvaraiset ärsykkeet aiheuttavat takauman.

Esimerkiksi joku terrori-iskun kokenut saattaa kokea takauman nähtyään sinisen kaulahuivin jonkun kaulassa. Saattaa olla, että paikassa jossa isku tapahtui oli siniset seinät. Takaumat ovat toisin sanoen paljon tuskallisempia kuin muistot: ne tuovat mukanaan tunteen siitä, että traumaattinen kokemus tapahtuu uudelleen.

Amnesia ja hyperamnesia

Traumaperäinen stressihäiriö vaikuttaa konkreettisesti henkilön muistiin. Hän saattaa kärsiä amnesiasta (muistinmenetyksestä), johon kuuluu muistojen sirpaloituminen tai epäjärjestys tai täydellinen tai osittainen katoaminen.

Tämä häiriö voi aiheuttaa myös hyperamnesiaa (ihminen muistaa liikaa), johon kuuluvat intrusiiviset muistot, takaumat ja painajaiset. Kumpikin näistä muistin muutoksista voi esiintyä myös yhtä aikaa. Kaikki riippuu siitä, mitä ihminen on unohtanut, mitä hän on kokenut sekä trauman luonteesta.

Mikä osa muistista muuttuu trauman seurauksena?

Trauma näyttää olevan yhteydessä erityisesti ihmisen omaelämäkerralliseen muistiin. Omaelämäkerrallinen muisti on osa eksplisiittistä muistiamme ja se auttaa meitä palauttamaan mieleen elämässämme ja maailmassa tapahtuneita asioita. Tällaisen muistin avulla muodostamme loogisen ymmärryksen elämänkulusta.

Mutta koska muistot traumasta eivät ole yhtä johdonmukaisia kuin normaalit omaelämäkerralliset muistot, tutkijoiden mielestä ongelma piilee juuri tässä. Muisto traumasta on hajalla, sirpaleina. Se saattaa tuntua olevan jopa omasta elämästä irrallaan. Koska nämä muistot eivät ole ihmisen hallittavissa, ihminen kokee ne intrusiivisina suhteessa omaelämäkerralliseen muistiin.

Eroavatko tavalliset ja traumaattiset muistot toisistaan?

Vastaus on kyllä. Muistiin liittyy joitakin erityisiä mekanismeja silloin, kun ihminen käy läpi hyvin stressaavia tilanteita, mikä näkyy eroina näiden kahden tyyppisten muistojen välillä.

Traumaattiset muistot

Traumaattiset muistot ovat pääpiirteissään tällaisia:

• Vaikeus palauttaa mieleen. Muiston sirpaleet ovat varastoituneena jossakin tietoisuuden rajalla ja voivat johtaa emotionaalisiin takaumiin.
• Ajan kulku voi vaikuttaa positiivisesti muistamiseen. Mitä enemmän aikaa kuluu, sitä todennäköisemmin muiston pystyy palauttamaan mieleen.
• Traumaattiset muistot ovat eläviä ja pitkäkestoisia, kun ne saa takaisin. Kun ne ovat palanneet, ne eivät muutu.
• Mitä pidempään trauma kesti, sitä epätodennäköisemmin ihminen pystyy palauttamaan sen mieleensä. Jos esimerkiksi nainen koki pahoinpitelyä vuosien ajan, hän kykenee pienemmällä todennäköisyydellä palauttamaan muiston traumasta mieleensä kuin joku, jota pahoinpideltiin vain kerran.
• Traumaattiset muistot tulevat mieleen automaattisesti ja hallitsemattomasti laukaisevien tekijöiden seurauksena (laukaisevat tekijät ovat neutraaleja, nyt ehdollistuneita ärsykkeitä).

Tavalliset muistot

Kaikki tuntuu olevan juuri päinvastoin tavallisten muistojen kohdalla:

• Ne on helppo palauttaa mieleen ja ne kuuluvat johdonmukaisesti elämäntarinaan.
• Ajan kulku vaikeuttaa niiden muistamista. Mitä enemmän aikaa kuluu, sitä vaikeampi niitä on palauttaa mieleen.
• Se, kuinka eläviä ja pitkäkestoisia muistot ovat, vaihtelee. Ne ovat helposti muovattavissa ja voivat muuttua huomattavasti ajan myötä.
• Mitä enemmän ihminen on muistellut tiettyä asiaa ajan saatossa, sitä todennäköisemmin sen pystyy palauttamaan mieleen uudelleenkin.
• Ne tulevat mieleen tietoisesti, tahdosta riippuen. Toisin sanoen niitä pystyy hallitsemaan.

Kaiken tämän perusteella näyttää siltä, että voimakas ja stressaava kokemus voi vaikuttaa välittömästi tapaan luokitella, varastoida ja palauttaa mieleen tietoa.

Pierre Janetia (1904) mukaillaksemme: on mahdotonta sisällyttää hirvittäviä kokemuksia osaksi omia perinteisiä uskomuksia, olettamuksia ja käsityksiä. Tämä merkitsee sitä, että ne varastoidaan eri tavalla ja ne erotetaan tietoisesta mielestä oman hallinnan ulkopuolelle.