Totuus teini-ikäisten bulimiasta

Olisipa se niin helppoa kuin kääriytyminen suojaavaan kuplaan ja herätä aikuisena. Kaikkien täytyy kuitenkin käydä läpi nuoruus jolloin keho ja mieli kokevat monia muutoksia.

Ryhmäpaine, itsetunto-ongelmat ja monet muut tekijät voivat laukaista teini-ikäisten bulimian, joka on tyypillisin ikä tämän syömishäiriön puhkeamiselle.

Bulimia on syömishäiriö, jolle on tunnusomaista suurien ruokamäärien syöminen lyhyessä ajassa, ja myöhemmin niiden poistaminen oksentelun ja/tai laksatiivien käytön avulla.

Bulimiasta johtuen henkilö käy läpi pitkiä paastoamiskausia, suorittaa voimakasta fyysistä harjoittelua sekä saunomista vähentääkseen kehosta nestettä. Syy tällaisen käyttäytymisen taustalla on pääasiassa pelko painon nousemisesta, jonka mukana seuraa masennuksen oireita, syyllisyydentunnetta sekä itsehillinnän puutetta. Yhdeksän kymmenestä bulimiasta kärsivästä ihmisestä on naisia.

Ajan myötä tämä sairaus voi aiheuttaa vakavia fyysisiä seurauksia kuten verenvuotoa vatsassa, hammaskiilteen katoamista, ruokatorven vaurioita, huimausta, pyörtyilyä, hiustenlähtöä, suun haavaumia, epänormaaleja muutoksia kuukautiskierrossa sekä vaurioita sydämessä ja munuaisissa. On arvioitu, että 5 % ihmisistä jotka kärsivät bulimiasta, kuolevat sen seurauksena.

Seuraukset, jotka ovat yleensä myös psykologisesti melko vakavia, juontavat juurensa ahdistuksesta, masennuksesta, vaikeuksista luoda suhteita, päihteiden käytöstä ja jopa itsemurhayrityksistä.

On kiireellistä ja tärkeää havaita teini-ikäisten bulimia ajoissa, sillä mitä nopeammin diagnosoimme ja hoidamme sen, sitä helpompi se on parantaa. Jos emme onnistu siinä, se muuttuu krooniseksi vaivaksi: on arvioitu että noin 20 % potilaista taistelee tätä sairautta vastaan vielä 10 vuoden kuluttua.

Vaikka on totta, että henkilön, jolla on diagnosoitu bulimia, on täytynyt kehittää tämän tyyppinen käyttäytyminen vähintään kolmen kuukauden aikana, on tärkeää olla tietoinen kaikenlaisesta käyttäytymisestä, joka osoittaa tämän syömishäiriön läsnäolon.

Henkilöt, joilla on bulimia, piilottavat sen usein hyvin koska he ovat häpeissään ruokailutottumuksistaan, myös silloin kun sairaus on jo diagnosoitu osana heidän elämäntapaansa.

Tämän sairauden hoito on yleensä monimutkaista. Aiemmin oli tavallista että potilas joutui sairaalaan kunnes hän pystyi hallitsemaan ruokailutottumuksiaan ja lopettamaan ahmimis- ja suolentyhjennyskierteensä. Tämä ei kuitenkaan ratkaissut ongelmaa kokonaisuudessaan ja oireet ilmenivät uudestaan hieman myöhemmin.

Nykyään hoitoon kuuluu psykoterapiaa ja ryhmähoitoa, ja niiden lisäksi käytetään usein masennuslääkkeitä, esim. fluoksetiinia.

Potilas hahmottaa totuuden eri lailla: heillä on vääristynyt kuva kehostaan eikä minkäänlaista käsitystä siitä miltä normaalit ja terveelliset ateriamäärät näyttävät. Tästä syystä ahdistuksen hallinnalla ja psykoterapialla on erittäin suuri merkitys.

Jotkut tutkimukset osoittavat että ihmisillä, joilla on bulimia, on kehossaan testosteronin ylituotantoa (elimistön hallitseva mieshormoni, jota esiintyy myös naisilla). Ehkäisytablettien käyttö (joka sisältää estrogeenia) auttaa oireiden lievittämisessä. Tämä hoitomuoto on kuitenkin edelleen tarkastelun alla.

Emme valitettavasti voi suojautua muutoksilta, joita käymme nuoruusikämme aikana läpi. Voimme kuitenkin olla tietoisia bulimian varhaisista oireista ja pysyä varuillamme rohkaisten nuoria kasvamaan terveellisen mielen ja terveellisen elimistön kanssa.