Toisen ihmisen läheisyyden tärkeys silloin, kun kaikki romahtaa

On todella tärkeää, että lähellämme on joku silloin, kun kaikki ympärillämme romahtaa. Kun elämän paino murtaa selkämme ja saa meidät tuntemaan itsemme pieniksi. Näinä hetkinä me olemme halukkaita tekemään paholaisen kanssa sopimuksen päästäksemme eroon kurjuudesta. Meistä tuntuu, että kukaan ei ole lähempänä kurjuutta kuin me itse.

Pelkkiä kuolevaisia, enemmän kuolevaisia kuin koskaan. Ei ole kyse siitä, että meillä olisi joku, joka palauttaa meidät takaisin pintaan. Me tarvitsemme vain jonkun, joka pysäyttäisi lankeamisemme. Jonkun, joka tulisi luoksemme muutamaksi tunniksi mukanaan pelkkää aikaa ja sanat ”Olen täysin sinun. Sinulla on nyt minun viisi vaistoani. Minun kosketukseni pidelläkseni sinua, minun korvani kuunnellakseni sinua, suuni tarjotakseni sinulle lohdullisia sanoja, ja minun sieluni yhtyäkseen sinun sieluusi.”

Kolme yksinäisyyden tyyppiä niille, jotka eivät sitä etsi

On olemassa kolmea erilaista yksinäisyyttä, joita ihmiset eivät itse etsi. Ensimmäisen me olemme kokeneet kaikki. Se on se tunne, kun me olemme useiden ihmisten ympäröimiä, mutta emme tunne olevamme yhteydessä kehenkään heistä. Aivan kuten me emme tunne olevamme yhteydessä ilmaan, joka kulkee läpi hiuksiemme, tai aurinkoon, joka lämmittää kasvojamme.

Meidän sisäinen kuohuntamme saa meidät tuntemaan itsemme äärimmäisen ainutlaatuisiksi ja yksinäisiksi. Yksinäisiksi susiksi.

Tämän kaltainen yksinäisyys usein häviää, kun väkijoukko poistuu ympäriltämme ja olemme jääneet yksin vain tärkeiden ihmisten kanssa. Kun juhlat ovat ohi ja on aika siivota. Keräät lasit, syöt viimeiset ruoantähteet ja heität pois tyhjät pullot. Kun musiikki lakkaa ja oivallat kuinka paljon oletkaan kaivannut merkityksettömien värähdysten poissaoloa. Tyhjyys.

Ensimmäisen, viimeisen ja erakon yksinäisyys

On olemassa toinenkin yksinäisyyden tyyppi, ja se on se, jota ensimmäiset ja viimeiset tuntevat. He, jotka työskentelevät projektin eteen, joka luo pitkää, mutkikasta matkaa. Matkaa, jolle ei löydy karttaa. Tämän kaltainen yksinäisyys tekee meistä suuria. Se tekee meistä vahvoja.

Se testaa meidän rajojamme. Siinä on kyse sen tekemisestä mitä me emme tiedä kuinka tehdä, mutta teemme sen silti. Vaikka ne ovat hämmentäviä, nämä kokemukset ovat kuitenkin elintärkeitä.

Tämä yksinäisyys on positiivisempaa. Se jättää vapauden maun huulillemme. Menemisen tunteen.

Näissä tilanteissa meidän on oltava meidän omia ystäviämme. Me luomme polkua muille, me taomme eteenpäin yksin. Ehkä muut ovat kävelleet samanlaisia polkuja, mutta me emme voi ravistaa sitä tunnetta pois, että kukaan ei ymmärrä meitä. He eivät ole kuitenkaan eläneet meidän elämäämme. He eivät ole kävelleet juuri meidän polkuamme.

Pahin yksinäisyys

Viimeinen yksinäisyyden tyyppi on kaikkein pahin. Tässä yksinäisyydessä me katselemme ympärillemme emmekä näe ketään. Meistä tuntuu, että ihmiset ovat kaukana etäisyydessä, ja vaikka yrität kävellä heitä kohti ottaakseen heidät kiinni, he kuitenkin katoavat niin, ettei ketään ole jäljellä.

Haluaisit ajatella, että loppujen lopuksi palaat takaisin pintaan tästä pimeästä vedestä ja kaikki asiat ovat taas niin kuin aina ennenkin. Aivan kuten silloin kun sukeltelit lapsena, palaat takaisin pintaan ja saat hengityksesti takaisin. Mutta nyt eivät kuitenkaan pala vain keuhkosi… ja alat kyseenalaistamaan sen, haluatko todella palata takaisin pintaan. Asiat ovat nyt eri tavalla. Sinusta tuntuu, että kukaan ei kaipaa sinua.

Tuntuu, kuin mitään ei olisi enää jäljellä. Voit avata silmäsi, mutta et näe valoa. Näet vain varjoja, jotka pienenevät ja pienenevät, heidän varjonsa, jotka uivat uläpuolellasi sillä välin kun sinä hukut. Sinusta tuntuu, että joudut kauemmas ja kauemmas, ja huutosi eivät kuulu yläpuolella uiville asti. Sinusta alkaa tuntua, että on mahdotonta paeta. Puristat kätesi nyrkkiin ja tartut veteen, mutta vesi livahtaa läpi sormiesi.

Mutta joskus joku hidastaa sinua, ottaa sinusta kiinni hetkeksi, ja uskosi palautuu. Sinusta tuntuu hölmöltä, että menetit uskosi, sillä arvioit sinun ja muiden välisen välimatkan väärin. Joku välittää sinusta ja estää sinua putoamasta. Muut pysäyttävät putoamisesi vain hetkeksi.

Sinun ei tarvitse kokea masennusta yksin. Jos sinulla on itsetuhoisia ajatuksia, puhu jollekin, välittömästi.