Toh-linnun legenda: opetus vaatimattomuudesta

· 16.3.2019
Legenda Toh-linnusta on tarina, jota maya-intiaanit ovat kertoneet vuosisatojen ajan. Tämän tarinan avulla he yrittivät opettaa nuoremmille vaatimattomuuden tärkeydestä, avuliaana olemisesta ja ystävällisyydestä muita kohtaan.

Toh-linnun legenda on muinaisten maya-intiaanien tarina Jukatanin niemimaalta Meksikosta. Jotkut sanovat, että toh-lintu opastaa viidakkoon astuneita seikkailijoita, jotta he voisivat löytää lähteitä luolien sisältä.

Toh-lintu on yksinäinen lintu, joka pitää luolista ja synkistä paikoista. Sen pääominaisuuksia ovat sen laulu ja ainutlaatuinen pyrstö. Toh-linnun pyrstössä on kirkas höyhenpeite, joka loistaa auringossa, ja se liikkuu kuin heiluri. Se ei ole lainkaan samanlainen kuin muut saman alueen linnut.

Toh-linnun legenda kertoo, että monia vuosia sitten tämä lintu oli osa luonnon kuninkaallisuutta. Tuohon aikaan sillä oli pitkä ja värikäs pyrstö. Se oli niin kaunis, että kaikki pitivät sitä linnuista suurimpana. Kaikki muut eläimet ihailivat sen kaunista höyhenpeitettä, ja kohtelivat sitä suurella kunnioituksella.

Toh-lintu

Legendan mukaan tämä lintu oli niin kaunis ja ihailtu, että siitä tuli äärimmäisen omahyväinen. Se sanoi aina, ettei se voisi tehdä töitä, sillä sen kaunis pyrstö saattaisi likaantua. Tämän seurauksena muiden lintujen oli vietävä tälle linnulle ruokaa ja vettä sen tarpeiden mukaan. Muut linnut joutuivat myös tekemään toh-linnun pesän ja valmistamaan sille paikan jossa nukkua.

Toh-lintu ei käytännössä tehnyt koskaan mitään. Se nousi aina myöhään, meni kuninkaalliseen puistoon, jossa myös muut koko viidakon kauneimmat linnut olivat. He puhuivat aina banaalisuuksista ja nauroivat mitättömille asioille. Tällä tavalla he viettivät mieluusti aikansa.

Toh-linnun kauniita fyysisiä ominaisuuksia lukuun ottamatta se oli äärimmäisen kärttyinen lintu. Se ei halunnut mitä tahansa ruokaa, vaan viidakon parasta ruokaa. Vaikka muut linnut ponnistelivat kamalasti sen tyytyväisyyden eteen, tämä lintu ei vaikuttanut koskaan olevan tyytyväinen. 

lintuparvi lentää

Epätavallinen myrsky

Eräänä yönä eräs todella viisas pöllö sanoi, että hirvittävä myrsky on saapumassa. Se tiesi, että tällainen myrsky saapuisi vain kerran 50 vuodessa. Ukkonen ja salamat iskisivät koko viidakkoon. Niiden oli äkkiä rakennettava itselleen suoja, jos he haluaisivat selviytyä.

Kaikki linnut alkoivat työskentelemään välittömästi. Tikat, arat, papukaijat ja tukaanit alkoivat katkomaan oksia suojan rakentamiseksi. Suuremmat linnut, kuten kalkkunat, alkoivat kantamaan isompia oksia. Pienet linnut kuten varikset ja viiriäiset alkoivat keräämään pienempiä kasveja.

Toh-linnun legenda kertoo, että pilvet synkistyivät ajan myötä. Toh-lintu ei kuitenkaan tehnyt mitään. Se odotti vain, että muut linnut saisivat työn valmiiksi. Muut linnut olivat kuitenkin saaneet Toh-linnusta tarpeekseen, joten ne päättivät moittia sen asennetta. Ärtyineinä sen käytöksestä, ne pyysivät myös Toh-lintua auttamaan.

kolibrit leikkivät

Tarina päättyy ja toh-linnun legenda alkaa

Toh-lintu oli tästä vaatimuksesta tuohtunut. Mutta pelätessään ettei sille oltaisi tarjottu suojapaikkaa, se liittyi myös rakentamaan. Toh-lintu työskenteli vain muutaman minuutin, ja väsyi sittenSe ei halunnut tehdä töitä, sillä se ei ollut sen hommia. Täten muiden lintujen katsoessa muualle, se meni luolaan piiloon.

Sitten kun se oli luolassa, se nukahti. Se ei edes huomannut koko myrskyn jo alkaneen. Salamointi ja ukkonen eivät herättäneet sitä, sillä se oli liian väsynyt työnteosta. Huono puoli oli, että luola oli todella pieni, eikä sen pyrstö mahtunut sisään luolaan.

Tämä myrsky kesti kokonaisen vuorokauden. Aurinko loisti taas kirkkaasti seuraavana päivänä. Muut linnut jättivät suojapaikkansa ja Toh-lintu jätti luolansa.

Toh-linnun legenda kertoo, että se luuli asioiden palaavan takaisin normaaliksi. Heti kun Toh-lintu näki myrskyn laantuneen, se meni takaisin kuninkaalliseen puistoon suorittamaan päivittäisen rutiininsa.

Mutta se saapuessa puistoon, kaikki alkoivat nauramaan. Myrsky oli tuhonnut sen upean ja majesteetillisen pyrstön melkein kokonaan. Häpeissään Toh-lintu palasi luolaan, eikä koskaan enää jättänyt luolaansa. Rangaistuksena ylpeydestä ja itsekkyydestä, sen oli elettävä yksin syrjässä muista, opastaen viidakon seikkailijoita.

“Älä vähennä nöyryyden tärkeyttä. Se on arvo, joka on paljon suurempi kuin mitä ylpeys voi koskaan tarjota.”

-Kristen Butler-